Sekava uni

Näin sinusta taas unta, aika sekavaa sellaista. En ymmärtänyt unen sanomaa. Unen alussa sun esikoinen ja koira johdatti mut teille jonnekin kaupungin keskustaan. Ne siis tuli vain jossain kahdestaan vastaan ja se sun esikoinen vaati että tulen teille. Ei teillä mahda oikeasti olla edes mitään koiraa.

Sitten saavuin teille enkä tiennyt olinko kerrostalossa vai omakotitalossa. Periaatteessa se oli se sama kerrostaloasunto kuin edellisessä unessa. Ikkunat oli samalla kohden, keittiö samalla kohden, mutta sinne oli ilmestynyt jotain osittaista väliseiniä ja se teki siitä omakotitalomaisen. Keittiökin oli nyt lähes kokonaan erillinen tila. Sisustus oli myös muuttunut vaaleasta, valkoisesta ja beigestä enemmän ruskeaan ja tammen ja kirsikan väliseen puunsävyyn. Keittiön kaapinovet oli tuon väriset. Ei näyttänyt enää oikein tältä vuosikymmeneltä. Tai osa oli ja osa ei. Vaihteli jotenkin. Lisäksi siellä ei ollut enää avaraa, vaan enemmänkin tavaraa vähän joka paikassa. Yritin kierrellä vähän katselemassa. Muistan ainakin ruskean kankaisen kulmasohvan, josta totesin että “Ai teilläkin on tällainen samanlainen sohva kuin….”

Sulla vaikutti oleva kiire. Et ehtinyt kauheasti esitellä mitään. Tyrkkäsit mun käteen taitellun leivinpaperin ja pyysit laittamaan sen silakkalaatikon päälle, jonka olit kuulemma tehnyt just sun puolisolle. En nähnyt missään mitään silakkalaatikkoa, joten heitin paperin pois.

Jossain vaiheessa istuttiin autossa menossa jonnekin. Sun puoliso oli muuttunut. Se ei näyttänyt oikein samalta kuin silloin kuin sen viimeksi näin, vaan sillä oli pitkät hiukset ponnarilla ja sen koko tyyli näytti enemmänkin sellaiselta taiteilijalta. Hiusten väri oli toki sama ja kasvoissa oli jotain samaa, mitä nyt muistan. Se jutteli edelleenkin mulle innokkaasti, vaikka istui pelkääjän paikalla ja itse istuin takapenkillä sen teidän esikoisen kanssa. Yhtäkkiä etupenkiltä kurkisti kissa. Sellainen ehkä 4 kuukauden ikäinen melkein valkoinen ripauksella oranssinruskeaa. Yllätyin että “ Ai teillä on kissakin “

Pian olin taas takaisin teidän keittiössä. Olit tarjonnut mulle ruokaa. Sitä silakkalaatikkoa, joka näytti osin kermaperunoilta ja kai jotain majoneesi- makaroni-kasvissalaattia, jos nyt oikein muistan. Lautanen oli tosi iso ja ihan täynnä. Tuntui että vaikka kuinka söin, niin se ei loppunut koskaan. Lisäksi en kehdannut sanoa, että en ole koskaan kyllä oikein välittänyt silakkalaatikosta tai kermaperunoista. Sun esikoinen istui toisella puolen pöytää tai sellaista baaritiskin tyylistä pöytää syömässä. Sillä oli yhtä iso lautanen ja yhtä paljon ruokaa.

Jotenkin sun häärätessä loputtomin keittiössä sinusta alkoi tulla mieleen mun isän sisaruksen puoliso joskus 90-luvulla. Sulla oli samantyyliset silmälasit ja hiukset samanlain epämääräisesti syttyrällä. Oikeasti teissä ei ole muuta samaa näköä kuin hiusten väri. Tällä sukulaisella ei ole edes lapsia. Yhtäkkiä minusta alkoi unessa tuntua kuin olisit ollut muutenkin ihan erilainen kuin ennen ja kuin meidän kemia olisi kadonnut.