Helvetin olemassa oloon sen tuomine tuskineen ja ajallisen kuoleman olevan se hetki jonka jälkeen ei enään voi asiaa mitenkään korjata.?
Olen kuullut viime päivinä asiasta erilaisia näkemyksiä ja olen yllättynyt niiden levinneisyydestä.
Mistä nämä populistisuus, onko tämä jotain uutta vai onko aina näin ollut?
Olen kuullut viime päivinä asiasta erilaisia näkemyksiä ja olen yllättynyt niiden levinneisyydestä.
Mistä nämä populistisuus, onko tämä jotain uutta vai onko aina näin ollut?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Helluntailaisuudessa uskotaan. Sain kerran sieltä traktaatin, joka pelottavin kuvin ja sanoin kertoi helvetin kauheuksista.
Helvettiin kyllä uskotaan kaikkialla, mutta ei siihen, että se olisi loputon vaiva.
Lestadiolaisuudessa uskotaan iankaikkiseen vaivaan, mutta sitä ei haluta tuoda esiin samalla tavalla niinkuin ennen vanhaan paatoksisien saarnojen yhteydessä.
Helvetistä puhutaan paljon kauniimpaan sävyyn.
Yleensä puhutaan vain kadotuksesta, mikä olisi helppoa ymmärtää niin, että jumalattomat hävitetään olemattomiin.
Mormoni uskonnossa tietääkseni uskotaan niin, että vielä kuoleman jälkeenkin on mahdollista korjata asioitaan. Siellä mm. annetaan kastaa itseään kuolleiden puolesta, jotta he pääsisivät terestisestä valtakunnasta telestiseen valtakuntaan.
Moni sanoo, että ellei iankaikkista helvettiä ole, niin sittenhän ei kannata kilvoitella.
Tosin menettää pääsynsä iankaikkiseen elämään, jos nyt sekään liene niin ihanaa.
Onko Helluntalaiset ainoita ,jotka kokevat tupakoinnin synniksi?
Kävihän Kristuskin, ennen ylösnousuaan, kuolemanvaltakunnassa saarnaamassa siellä oleville. Joten jotakin on, mutta mitä.
Kadotus on itsestäänselviö, ainakin itsemurhaajille, ja silläkin on omat ominaiset piirteensä.
Mitä näkemyksiä sinä olet kuullut?