Siltapalkit on saatu vihdoin laskettua vuolaan virran yli. Katselen häntä virran toisella puolella ja mietin alkaako hän latomaan kansilautoja vastaan, jos aloitan ensin? Sillankansi valmistuisi silloin molemmista suunnista, tuplanopeudella yhteistyöllä. Kohtaisimme silloin sillan keskellä, ei kenenkään maalla. Neutraalisti.
Vai odottaako hän minun rakentavan kaikki valmiiksi ja vain kävelevän luokseen?
Voiko käydä niin, että hän lähteekin karkuun nähdessään minun ylittävän siltaa? Vai pistääkö peräti koko sillan tuleen pitääkseen minut virran takana huutelemassa?
Mistä noista naisista voi edes tietää?
Pitääkö rakentaa vain kapulalossi, ja kiskoa itsensä sillä hitaasti lähemmäs? Hitaasti, mutta selvällä yrityksellä.
-Siltainsinööri Jaatinen
Vai odottaako hän minun rakentavan kaikki valmiiksi ja vain kävelevän luokseen?
Voiko käydä niin, että hän lähteekin karkuun nähdessään minun ylittävän siltaa? Vai pistääkö peräti koko sillan tuleen pitääkseen minut virran takana huutelemassa?
Mistä noista naisista voi edes tietää?
Pitääkö rakentaa vain kapulalossi, ja kiskoa itsensä sillä hitaasti lähemmäs? Hitaasti, mutta selvällä yrityksellä.
-Siltainsinööri Jaatinen
Vastaukset 66
Vanhimmat
Jaatisella tuntuu olevan monta suunnitelmaa. Voihan olla, että hän haluaisi rakentaa sillan, osaa kuvitellakin sellaisen, mutta ei ole niitä ihmisiä, jotka osaisivat toteuttaa suunnitelmansa, eivät tiedä mistä aloittaisivat, yrittäisivät ehkä ensin latoa sillankannen lankut ja katsoisivat vierestä niiden putoamista virtaan. Ja tämä näky lannistaisi heidät, uskoen, ettei heitä ole tähän tarkoitettu.
Mutta ehkä mallin antaminen ja esimerkki voisi toimia. Rohkaisu.
Tarkoitus on aloittaa kansilankkujen latominen joka tapauksessa. Ensimmäiset on jo oikeastaan paikoillaan jo. On hänelläkin siihen taidot, ja osaan opastaa häntä siinäkin. Tässä oli eniten kyse halukkuudesta saada se silta kulkukelpoiseksi.
Jaatinen
Eiköhän siitä ihan kulkukelpoinen tule.
Jos Jaatinen aloittaa ja neuvoo miten sitä siltaa rakennetaan varmasti nainenkin alkaa niitä kansilautoja latoa. Lossi, vene tai lautta ovat myös hyviä vaihtoehtoja.
Teen sen lossin, jos sillasta ei tule mitään. Siltaa pitki on vain komiampi saapastella kuin kiskoa sitä perhanan kapulalossia.
Jaatinen kuulostaa sen verran toiminnan mieheltä, että eiköhän työmaan edetessä siellä virran toisella puolellakin vakuututa siitä, että Jaatinen on tosissaan projektinsa kanssa.
Saattaa siellä vastarannalla ollakin sellainen tekijä, että kun näkee Jaatisen ryhtyvän työhön, niin työskenteleekin kahta kauheammin ja on nopeammin perillä.
näitä sillanrakennustarinoita vuosia lukeneena sanoisin että.
Että?
Tämä Jaatinen ei ole kirjoittanut kuin yhden sillanrakennustarinan aiemmin. Silloin oli kyse sillanpolttaja- Jaatisesta, joka muuttui asiaa pohtiessaan sillanrakentajaksi.
Toivoa sopii, että hänkin aloittaa kansilankkujen latomisen. Edes pikkuhiljaa, ei tässä kiire ole. Aikaa on.
Jaatinen
Eikö kaltaisesi ihmejamppa voisi ihan vaan kävellä muina miehinä vetten päällä jeesus kristoffer kolumbuksena?
Ihmejamppa ei osaa kävellä vetten päällä, ellei kyse ole optisesta harhasta. Minä tarvin kiinteän tukipisteen jalkojeni alle, jotta pääsen virran yli. Vähintään vaijerin ja rissapyörän akselilla.
Ins. Jaatinen
Jaatisella taisi olla kaksi naista: Irene ja Leea. Kumpikos siellä virran toisella puolella odottaa?
Se ihanampi, eli Irene. Ehkä😉
Jaatinen
Kerro tästä irenestä?
Eikö se sillon ole tarkoitettu jos molemmat rakentaa sitä siltaa?
Eli kylmänkuuma tummaverikkö?
Sinnepäin...
Ehkä? Eikö Jaatinen ole varma kumman haluaa sitä siltaa rakentamaan. Mitä jos Jaatinen muuttaa mielensä kesken rakennuksen, menee työ hukkaan.
Irene on sellainen piilotettu vaikuttaja. Saa miehen helposti pikkusormensa ympärille ja sitä kautta voi halutessaan vetää kuin pässiä narusta. Silti kovin houkutteleva, sykähdyttävä ja mielen täyttävä nainen. Siksi Irene eikä Leea.
Jaatinen
No on siinä Leeassakin puolensa, mutta se Irene... huokaus😍
Mutta mitä se Jaatinen siellä lautojensa kanssa säätää ja sählää jos on noin ihastunut johonkin. Voihan sitä vaikka uida kohteen luo.
Virta on vuolas eikä Jaatinen ole kovin vahva uimari. Saattaisi Irene päätyä pelastamaan minut vedestä. Toisaalta, sen riskin voisi vaikka ottaakin.
Rakentele vaan mitä lystäät. Lähtökohtaisesti ei kiinnosta mies joka haikailee monia eri naisia yhtäaikaa.
Jämpti mies tietää kuka vei sydämen, etenee määrätietoisesti häntä kohti ja pudottaa muut pois.
Kyllä minä tiedän kuka sydämeni vei. Mies voi joskus epäillä tunteitaan, mutta loppujen lopuksi tietää kenet haluaa. Sitä voi epäillä ja yrittää kieltää, mutta ei se mihinkään muutu.
Rakentelen tässä itselleni selkeämpää maailmaa, kai se jokin ammattitauti on.
Jaatinen
Tämän Jaatisen maailmassa selkeämpi tarkoittaa juurikin asioiden ja ihmisten painoarvojen löytämistä. Kuka on mukava ja mieleinen ihminen ja kuka oikestaan sen sydämen palan vei? Saanko toista sydämen palaa koskaan vaihdossa takaisin vai jääkö tästä vain yksi itse aiheutettu arpi lisää?
Tuo aiemmassa kommentissa mainittu monien naisten perään haikailu on ollut juuri tätä sisäistä tunnustelua. Tulipunainen lanka on siis säilynyt samana, vaikka se onkin välillä päässyt näpeistä irti. Kadonnut se ei koskaan.
Tämä tällaisena puolustuksena teilaajia kohtaan. Auttoi tai ei. Olen mies, en laput silmillä kulkeva vetoruuna.
Jaatinen
Lähtikö Jaatinen ensin pakoon Ireneä, kun jätti tämän vastarannalle?
Ei. Sattuman vuoksi tupsahdimme elämän virran eri rannoille. Aiempi siltaviritykseni syttyi rakennustöissä tulee liiallisen tulenkäytön vuoksi.
Nyt tehdään rauhallisemmin varoen tulentekoa, mutta lämpöä pitää silti käyttää. Ei ne palkit lämmittämättä kaarelle taivu. Kuumalla höyryttäminen auttaa siinä asiassa. Pitää vain seurata painemittaria, ettei koko keitin räjähdä silmille.
Ins. Jaatinen
Siltapalkkien toisesta päästä katosi nainen.
Ei hän kauas mennyt, mutta lyhyeksi aikaa pois näkyvistä. Voisin odottaessa naputella lisää kansilankkuja paikoilleen. Mutta ei tätä siltaa yksin tehdä valmiiksi. Se vaatii aina kaksi.
Täältä virran takaa on tympeä huutaa kailottaa. Ennemmin tulen viereen kertomaan pehmeällä äänellä, hellästi. Ja asiaa, sitä kyllä hänelle riittää. Niistä tärkeimmät sanotaan katse silmiin lukkiutuneena.
Jaatinen
Oliko ruokatauon paikka vai mihin se nainen katosi?
Lähti käymään muilla mailla. Toivon palaavan pian, täällä on yksinäistä odotella ja lankkuja sahailla.
Koita heittää lankunpätkiä toisellle puolelle jospa hän palattuaan saisi rakenettua sen sillan nopeammin.
Leea jarrutteli. Alkoi pakkaamaan tavaroita ja kirjoittaan eropapereita. Jaatinen voi kävellä jo sitä valmista siltaa nyt. Kaikkea ei voi saada, huokaisi Jaatinen.
Hyvä vaa Leealle. Pääsee eroon ailahtelevasta Jaatisesta.
Mitäs nyt mietit Jaatinen keittiönikkunaan tuijotellessa. Leeaa vai Ireneä, oliko kaikki tämä vaivan arvoista.
Äläpä yritä omia.
Ins. Jaatinen
Arvaapa itse ketä mietin?
En niin ailahteleva sentään ole.
Keittiönikkuna on filosofin maailmankuva: Se mitä näet kuvastaa sisäistä maailmaasi ja sen kipupisteitä. Filosofia tulee siitä miten haluat sitä käsitellä ja kokea.
Minä koen tunteella ja järjellä, ja juuri tuossa järjestyksessä. Olen itse sitonut käteni liiaksi, etten voi nopeita liikkeitä tehdä vaikka haluaisinkin. Se ehkä rauhoittaa, mutta myös turhauttaa ihan valtavasti. Olet jumissa jossakin, vaikka haluaisit sinne toiselle rannalle. Siksi siltakin tarvitaan: luomaan yhteys ja tie perille.
Ins. Jaatinen
Voisiko kommentoija olla oikeassa: Onko silta jo olemassa? Se vain on niin matalalla, etten huomaa sitä penkalta toiselle katsoessani. Sellainen matala teräksinen ponttoonisilta? Täytyypä tutkia tarkemmin.
Ins. Jaatinen
Siellä veden pinnan alla voi olla vanhat astinkivet. Niitä myöten pääsee.
Nekin riittää kun askel on keveä.
Jaatinen
Lyhyeksi aikaa, joskus on syötävä ja nukuttava. Voi nukkuessaan nähdä unta Jaatisesta ja laudoista. Ei sen sillan niin kummoinen tarvitse olla pääasia että se valmistuu.
Hyviä unia. Minä jatkan silta- askareita unissani.
Jaatinen
Saas nähä. Jaatisella kun on muutkin romut aina levällään, saatikka sitten raskas siltatyömaa.
Jaatisen unelmointi estää tekemisen, asiat siirtyy ja pitkittyy. En usko et Leea ja Irene olisi pitemmän päälle niin tyhmiä naisia, et jaksa tälläisia jaatisia kauaa katsella. Naru vetää molempiin suuntiin ja välillä Jaatinen unohtaa kokonaan mitä narun päissä on. Niin, siellä on ihminen. Jaatisen päämäärä on kai sittenkin se oma nautinto ja oma hyvinvointi, viis muista ihmisistä. Nautiskelija kun on, kaikessa mielessä.
Jaatinen kulkee nyt sitten rakentamaansa siltaa yksin. Tulee uudet Leeat ja Irenet. Jaatinen saa nyt nautiskella sillasta ja katsoa jos joku olisi siellä joskus vastassa. Jaatinen teki valintansa.
Jaatisella on aina uudet leeat ja irenet. Jaatinen ihastuu herkästi, mutta usein naiset jää vain unelmaksi. Jaatinen on kyllä aika kiero mies.
Olipa kiukkuisen oloinen kommentti. Hirttikö nuttura liian kireälle etkä saa sitä enää löysemmälle?
Jaatinen pitää ja kunnioittaa naisia. Joskus tulee se hetki kun Leeat alkaa tuntua vierailta ja etäisiltä. Sitä jaksaa aikansa, mutta lopulta Jaatisen sydän vie miestä muualle. Olen ihminen, en peltinen robotti.
Jaatinen
Ei ollenkaan kiukkuinen. Siltainsinööri Jaatinen on elokuvasta. Ei mitään henkilökohtaista.
Hyvä kun tunnustit et katse on kääntynyt muualle Leealle. Nainen murtuu tällaisten jaatisten kanssa.
Jaatinen kahville!
Jaatinen syömään!
Tää taitaa taas olla se jaska jokunen ja runoratsu pohjoisesta.
Kuinka niin? Tunnistatko varmasti oikein kirjoitustyylin perusteella?
Taitaa sana kuvastaa olenko varma vai en.
Hetken jo ajattelin, että tässä olisi yksi tuntemani "Akseli Jaatinen", niin kovasti kun kotimaisista elokuvista tykkää, mutta ehkä ei kuitenkaan hän tätä Ireneä kaipaisi. Leeahan sillä jo kotonaan on.
Oi voi toivottavasti Leea ei tätä lue, niin läheltä liippaa.
Elokuva on oikein hyvä ja kertoo hyvin kyseenalaisesta mies tyypistä.
Kyseinen "Akseli" ei ole kyseenalainen, tapasimme vain väärään aikaan, eikä hän oppinut tuntemaan minua niin hyvin kuin toivoin. En saanut realistista mahdollisuutta.
Syystalvisena päivänä tuo virta näyttää synkän kylmältä. Kuin Tuonelan virta Gallen- Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti. Tuohon virtaan ei halua kukaan pudota, niin lopullisen kohtalokkaalta se näyttää. Siltaan pitää tehdä tukevan kannen lisäksi myös hyvät kaiteet, jotta sitä on turvallista kulkea myös tuulisina päivinä.
Ne kaiteet syntyvät luottamuksesta, jonka rakentaminen onkin se hitain työvaihe. Ja siinä asiassa "sillanpolttaja- Jaatinen" teki aiemmin rumaa jälkeä. Toivottavasti se Irene uskaltaisi vielä luottaa minuun...
Jaatinen vain
Sattumaako vai tarkoituksellako tuo Gallen-Kallelan maininta? Hassua kun juuri aamulla tuota maalausta katselin ja tuskailin sitä detaljien määrää.
Tämä Irene auttaisi kyllä mielellään siltatöissä, jos hänen Akselinsa sitä tahtoisi.
Sattumalta tuli tuo vertaus mieleen. Hieno maalaus se kyllä on, ja puhutteleva.
En varmaankaan ole se tarkoittamasi Akseli. Pidän kotimaisistakin elokuvista, mutta mikään Suomi- Filmin harrastaja en ole.
Erään kolmikymppisen Irenen apua ja läsnäoloa kaipaan jo kovasti. Yksinäistä se on yksin lankkuja sahata ja ruuvata sekä siltapalkkeja maalailla.
Jaatinen
Ajattelinkin, ettet ole hän. Tuskin hän minua ajattelee ja kaipaa. Tuo maalaus vain osui niin sopivasti yhteen projektiin mitä työstän.
Kyllä se varmasti luottaa. Haluaisi Jaatisesta jonkun merkin, on vähän huolissaan Jaatisesta. Pelkää että Jaatinen on satuttanut itsensä, kylmettänyt pudotessaan virtaan.
Eikä mua, olen liian vanha Ireneksi.
Täällä Jaatinen! Kaikki hyvin!
Hiukkasen meinaa vilu tulla näillä keleillä.
Lämmintä juoma ja lämmin seura tekisi kyllä terää.
Mutta en olekkaan oikea Irene se jota Jaatinen kaipailee eli jotain nuorempaa. Olen pahoillani tämä Irene on likinäköinen ja erehtyi henkilöstä luuli Jaatista ihmiseksi jota kaipaa. Toiselle rannalle on niin pitkä matka. Sitä se ikä teettää.
Sattuuhan tuota. Ja kyllä täällä tarkenee, kun lisää vaan vauhtia sahaan.
Eksyin Jaatisen reittiä kulkemaan pimeänä aamuna. Huomaan himmeän vilkkuvan valosäteen vaeltavan vastakkaisen rannan liplattavassa vedessä. Jotain erikoista toiminnan ääntä kuulen kaikuna, mitä en pysty päättelemään juurikaan mitään. Avunhuutoa kuulemani ei ainakaan ole.
Omalla rannalla on erikoisen muotoinen, muovisella ressulla peitetty korkea...mikä lie. Selvinnee, kunhan raotan muovipeitettä.
Presun alla voi olla portti sillansuuhun. Sellainen kaunis valkoinen nikkarityylinen kaari, jossa lukee jotain. Mitä se on?
Se vilkkuva valo on otsalamppuni kajo. Ei tuolla pimeässä muuten näe mitään tehdä.
Jaatinen,
Ihana J mies. Silta jota meidän pitäisi rakentaa yhdessä, tulisi olemaan aika pitkä.. mutta mahdollinen. Ainakin minun osaltani. 💕💕😊
Kuule mies sun mies odottaa sua sillanpäässä.