Miksi paljon lapsia?

Ap toivon että kunnioittavan avoimesti haistat kukkaisen

Monella taitaa olla pakkomielle saada yksi poika ja tyttö..Sitten tuleekin 3tyttöä, joten pitää tehdä vielä neljäskin..Ehkä lopulta onnistaa saada poika.. Sitten ajatellaan, että pojalla olisi hyvä olla velikin..No yritetään vielä ja taas pukkaa tyttöä tulemaan:D
Päätetään jättää tähän, kunnes napsahtaa pari vuotta myöhemmin se vahinko raskaus ja sieltä vielä kaksoset..

lahajana kaikki ei sen kummempaa

Moni on ihmetellyt miten mulla on arki niin helppoa ja oon onnellinen ja hyvinvoiva :)
Noh mulla on ja tulee olemaan vaan 1 lapsi. En oo imettänyt enkä mennyt liian aikasten töihin. Oon vaihtanut alaa että jaksan kotonakin jotain. Pääsen aikasten kotiin töistä. Kolmivuorot tai kaksvuoro ei tulis kysymykseenkään.
Se näkyy lapsessa ja minussa. Ja miehessä.

Valinta kysymyksiä. Se että illalla en sais rauhassa kattoa telkkaa, olla miehen kans. Käydä harrastuksissa. Ei minun elämää. Talo ois täynnä lapsia ja ne pitäs saada nukkuun. Joku siitä tykkää :D
Kyllä nuot 3-4 lapsen äidit on minusta melko väsyneen olosia ja sanoneet että ei ole aikaa itselle. Se on semmosta

Itse olen ainoa lapsi ja aina olisin halunnut sen veljen tai siskon jonka kanssa olisi voinut jakaa ilot ja surut. Siksi halusin, ettei oma lapsimäärä jää yhteen.

Tuossa ylempänä oli, että jotkut haluaa saada sekä tyttöjä, että poikia. Okei, myönnän, että minäkin sen pojan olisin halunnut, mutta neljään tyttöön se sitten jäi. Jos nyt voisi olla varma, että tulisi poika niin ehkä minä vielä saattaisin siihenkin hommaan alkaa. Se tosin tarvisi sen puolisonkin.

Mies Pohjanmaalta

Pidän outona sitä kun pienipalkkaiset naiset tekevät paljon lapsia. Kun ukko jättää on siinä ihmettelemistä mistä elanto pöytään. Pitäisikö vähän ajatella asiaa eteenpäin, ettei lapset näe kurjuutta ja syrjäytymisvaaraa. Yhteiskunta ei tule aina auttamaan vähävaraisia.

No meillä oli eksän kanssa neljä lasta, viides meni kesken. Aikanaan lopetettiin ehkäisy ja päätettiin, että niitä tulee sen verran mitä tulee. Kumpikin haluasi useamman lapsen. Saatiin mitä ssatiin, olemme tyytyväisiä ja iloisia siihen mitä tuli.

Voin ehdottomasti allekirjoittaa, että syy on yksinäisyys. Tänä päivänä yhteiskunnassamme sosiaalisetkin ihmiset ovat yksinäisiä.

Olen itse supersosiaalinen ja minulla on paljon kavereita. Sukuni on paljon yhteyksissä. Minulla on sisko ja äärimmäisen hyvät välit vanhempiini. Puolisoni on supersosiaalinen ja hänelläkin on laaja kaveripiiri, veli, sekä läheiset vanhemmat. Meillä on hyvä parisuhde. Silti koemme yksinäisyyttä.

Sosiaalisista suhteistamme puuttuu oikea välittäminen, vastavuoroisuus ja kunnioitus. Jostain syystä sitä ei ole edes omissa sisarussuhteissamme. Kaipaamme itse perhettä ympärillemme.

Perhe on meille tärkein arvo. Haluamme itse viettää aikaa mahdollisimmn paljon perheen kesken. Haluammekin tarjota lapsillemme jotain, mistä koemme itse jääneemme paitsi: merkityksellisiä ihmissuhteita ja samat arvot jakavan luonnollisen yhteisön.

Odotan neljättä lastamme. Vanhin lapsemme on nyt 4 vuotta. Puolisoni on toisinaan sairaana. Haluaisin silti luultavasti tämänkin jälkeen vielä lisää lapsia. Lapset ovat luoneet meille upean perheen, mikä on parasta elämässäni.

En kaipaa arvostusta ulkopuolelta, vaan haluan elää merkityksellistä elämää. Äitiys on minulle sitä.

…Voi olla, että olen iltaisin väsynyt raskaana oleva kolmen lapsen äiti, mutten ymmärrä miksi joku haluaa käyttää aikansa tv:n ääressä. Oman aikani käytän mieluiten liikunnan, taiteen ja politiikan parissa. Omaa aikaakin siis on, kun sitä vaan osaa järjestää.

Ajatus lastenkasvattamistavan taustallakin on, että kaikki auttavat toisiaan. Monilapsisessa perheessä ei hyysätä yksin ketään, vaan tehdään yhteistyötä. Meillä 3- ja 4-vuotiaat tekisivät ihan itse mielellään ruoankin pöytään, jos vaan joku antaisi suullista ohjeistusta tekemiseen. Lapset nauttivat ja innostuvat vastuusta ja useimmiten tärkein roolini onkin tässä perheessä ”valvoja”.

Ajattelen myös, että vaikka lapsiluku pian kasvaa, arkemme omalla tavallaan helpottuu, koska isoimmat lapset kasvavat ja oppivat koko ajan. Joka hetki he haluavat osallistua perheen tehtäviin enemmän. 4-vuotias tyttäremme totesi minulle viikko sitten, että hän siivoaa. Hän voi siivota ihan yksin, ettei äitin tarvitse. Jotain voisi säälittää, mutta kun hän tekee sen mielellään. Poika imuroi, jos vaan saa.

Ei meillä ole mitenkään siisti koti, muttei ryönänenkään. Lapsillamme on mahdollisuus käyttää puhtaita ja ehjiä vaatteita, vaikka toisinaan kulkevat likaisissa tai reikäisissä housuissa. Meillä on kaikki ihan hyvin, muttei nipoteta mistään. Meidän rento perhe-elämä voi herättää ympärillä arvostelua, mutta kateelliset arvostelee..

Meillä on kaikki hyvin ja olemme onnellisia omista valinnoistamme. Nautimme käydä lasten viereen iltakahdeksalta nukkumaan, jotta olemme virtaa täynnä taas kun aamulla herätään yhteiseen päivään. Nautin maalaamisesta ipanoiden kanssa. Nautin päiväunistamme ja siitä ”lapsitauosta”. Nautin siitä, että syödään yhdessä. Nautin myös ajastani ilman lapsia. Nautin elämästäni kaikin puolin.