Ihan hyvin tullaan toimeen. Voitas vaan olla enemmänkin tekemisissä.
0Äänestä
Anonyymi
Tulen ja en. Yks sättää ni ei sen kaa pysty.
0Äänestä
Anonyymi
B, mikä on tietysti harmillista. Ovat vain niin omien mielipiteidensä vankeja, että muuta oikeaa ei ole.
0Äänestä
Anonyymi
A) ❤️
0Äänestä
Anonyymi
Joskus a joskus b, mutta on ne rakkaita aina.
0Äänestä
Anonyymi
A. Veljeni on kallioni 😊
0Äänestä
Anonyymi
A).
0Äänestä
Anonyymi
Hyvin.
0Äänestä
Anonyymi
On niin pinnallista että välillä ihmettelee että mitenkä ollenkaan sukua mutta sitä kai valittavat kaikista muista että ei me ymmärretä oikeasti millaiset suhteet onkin?.Siellä on vielä ne puolisot sompaamassa että ei saa senkään vertaa selvää..!!
0Äänestä
Anonyymi
On tultava, ne kuitenki ainoita ihmisiä maan päällä, jotka suunnilleen ymmärtää, mistä tätä polkua on lähetty tallustamaan.
0Äänestä
Anonyymi
täyssiskon kanssa Aa
Siskopuolen kanssa Bee
Velipuolen kans neutri. En oo tavannut häntä kuin kolmesti hänen eläessään eli emme tunne toisiamme.
Täyssiskoni on lähellä omaa ikääni. Vajaan kahden vuoden ikäero niin olimme lapsena ja teininä toistemme parhaimmat ystävät ja kovimmat tappelukaverit. Niin kuin läheisillä sisaruksilla yleensäkin se nahistelu oli toisinaan kovaakin. Isämme repi meitä irti toisistamme kun minä olin jotain 5 v ja siskoni 3 v. Siskoni roikkui mun hiuksissani kaksin käsin ja mä taas olin upottanu kynteni siskoni poskeen.
Mistä kyse? Barbiesta. Kumpikin halusi leikkiä samalla nukella ja meillä kävi vähän tunteisiin se juttu.
Mutta se meidän nahistelussa oli aina huvittavaa et jollain kierolla tavalla sekin oli ”meidän juttu” kaikella sisarusrakkaudella ja isämme naroikin että ensin on kivaa ja sitten tulee tappelu ja sitten taas hetken päästä ne istuu taas somasti sovussa kavereina jatkamassa.
Teininä meitä itseämmekin alkoi naurattaan kun meillä oli matsi jostain CD-soittimesta et kumpi saa sen omia huoneeseensa ja kun isämme kuuli sen kiljunnan kimeillä äänillä ja sen kun siskoni oli tähdännyt mua cd-soittimen kaukosäätimellä kohti niin että kaukosäädin helisi seinään patterien lennellessä kun mä olin tehnyt tottuneena nopean väistön. Isä tuli väliin jolloin meidän riitely katkesi ja molemmat katsoi isää ja yhteen ääneen tiuskastiin vihaisesti sille ”älä puutu tähän!”
Sitten me katottiin toisiamme ja revettiin nauraan. Sisaruus on sellasta. Me pidettiin yhdessä riitamme puolia eikä haluttu et joku puuttuu meidän juttuun.
Me oltiin monen aikuisen mielestä liiankin läheisiä, niin ettei muille kavereille tilaa oikein jäänyt, mutta se selittyy sillä et hitsauduimme lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden elämäntilanteiden takia niin läheisiksi. Haimme tukee toisistamme
Aikuisuudessa samalla kun itsenäistyimme vanhemmistamme joiduimme tekeen saman myös sisaruussuhteessamme. Irrottaan ns. Napanuoran ja ottaa etäisyyttä
Nykysin olemme yhteydessä muttei välimme oo niin tiiviit kuin joskus, joka on musta hyvä. Normaalimpi aikuisille sisaruksille
0Äänestä
Anonyymi
Minäkin kuvittelin 60 vuotta, että meidän sisarusten välit olivat lämpimät, suorat ja sisaruksiin voi luottaa. Yllättäen huomasin, että näin ei ollutkaan. Se oli vain kuvitelma minun omassa päässäni. Kun tuli ongelmia, selät kääntyivät.
0Äänestä
Anonyymi
C niin kuin sisilisko
0Äänestä
Anonyymi
En lakkaa ihmettelemästä miksi monissa perheissä sisarukset tulee keskenään helposti riitoihin tai ovat huonoissa väleissä jonkun sisaruksensa kanssa. Meitä on useita sisaruksia ja emme riitele. Siis A.
0Äänestä
Anonyymi
Vaikka sisarusten nahistelu voi rassata koko perheen hermoja, riitelyä ei kannata pelätä.
Leea Mattilan mukaan nahistelu voi olla lapsille jopa hyödyllistä, kunhan riidat käydään yhdessä läpi ja sovitaan. Erimielisyydet kuuluvat elämään, eikä lapsi voi loppuelämänsäkään aikana välttyä niiltä.
– Säröt, kuopat ja harmit kuuluvat ihmisten vuorovaikutukseen. Riitojen käsittely ja sopimaan oppiminen on erityisen tärkeää. Voidaan ottaa yhteen, mutta riidan jälkeen yhteys palautuu. Se on lapselle myös perusturvallisuuden lähde, Leea Mattila sanoo.
Vaikka sisarusten nahistelu voi rassata koko perheen hermoja, riitelyä ei kannata pelätä.
Leea Mattilan mukaan nahistelu voi olla lapsille jopa hyödyllistä, kunhan riidat käydään yhdessä läpi ja sovitaan. Erimielisyydet kuuluvat elämään, eikä lapsi voi loppuelämänsäkään aikana välttyä niiltä.
– Säröt, kuopat ja harmit kuuluvat ihmisten vuorovaikutukseen. Riitojen käsittely ja sopimaan oppiminen on erityisen tärkeää. Voidaan ottaa yhteen, mutta riidan jälkeen yhteys palautuu. Se on lapselle myös perusturvallisuuden lähde, Leea Mattila sanoo.
Riidat ovat osa myös onnellisen ja toimivan perheen arkea. Sisarusten riitely ei ole kaikilta osin vaarallista tai tuhoavaa, vaan siinä myös opitaan tärkeitä taitoja. On hyvä, että kotona voi osoittaa monenlaisia tunteita. Turvallisessa ihmissuhteessa uskaltaa osoittaa myös vaikeampia tunteita: kiukkua, vihaa, pettymystä.
Parhaimmillaan lapset kasvattavat riidellessään toisiaan suvaitsevaisuuteen, itsenäisyyteen, sisukkuuteen, sinnikkyyteen, joustavuuteen, toinen toisensa tuntemiseen ja epäitsekkyyteen. Nahinoissa opitaan pitämään puolia, hieromaan sovintoa ja tunnistamaan eroa vitsin ja haukun välillä – tärkeitä taitoja kodin ulkopuolellakin.
Riidat ovat osa myös onnellisen ja toimivan perheen arkea. Sisarusten riitely ei ole kaikilta osin vaarallista tai tuhoavaa, vaan siinä myös opitaan tärkeitä taitoja. On hyvä, että kotona voi osoittaa monenlaisia tunteita. Turvallisessa ihmissuhteessa uskaltaa osoittaa myös vaikeampia tunteita: kiukkua, vihaa, pettymystä.
Parhaimmillaan lapset kasvattavat riidellessään toisiaan suvaitsevaisuuteen, itsenäisyyteen, sisukkuuteen, sinnikkyyteen, joustavuuteen, toinen toisensa tuntemiseen ja epäitsekkyyteen. Nahinoissa opitaan pitämään puolia, hieromaan sovintoa ja tunnistamaan eroa vitsin ja haukun välillä – tärkeitä taitoja kodin ulkopuolellakin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Manipuloivia valehtelijoita....<3
D) mitä silläkin tiedolla teet?
Ihan hyvin tullaan toimeen. Voitas vaan olla enemmänkin tekemisissä.
Tulen ja en. Yks sättää ni ei sen kaa pysty.
B, mikä on tietysti harmillista. Ovat vain niin omien mielipiteidensä vankeja, että muuta oikeaa ei ole.
A) ❤️
Joskus a joskus b, mutta on ne rakkaita aina.
A. Veljeni on kallioni 😊
A).
Hyvin.
On niin pinnallista että välillä ihmettelee että mitenkä ollenkaan sukua mutta sitä kai valittavat kaikista muista että ei me ymmärretä oikeasti millaiset suhteet onkin?.Siellä on vielä ne puolisot sompaamassa että ei saa senkään vertaa selvää..!!
On tultava, ne kuitenki ainoita ihmisiä maan päällä, jotka suunnilleen ymmärtää, mistä tätä polkua on lähetty tallustamaan.
täyssiskon kanssa Aa
Siskopuolen kanssa Bee
Velipuolen kans neutri. En oo tavannut häntä kuin kolmesti hänen eläessään eli emme tunne toisiamme.
Täyssiskoni on lähellä omaa ikääni. Vajaan kahden vuoden ikäero niin olimme lapsena ja teininä toistemme parhaimmat ystävät ja kovimmat tappelukaverit. Niin kuin läheisillä sisaruksilla yleensäkin se nahistelu oli toisinaan kovaakin.
Isämme repi meitä irti toisistamme kun minä olin jotain 5 v ja siskoni 3 v. Siskoni roikkui mun hiuksissani kaksin käsin ja mä taas olin upottanu kynteni siskoni poskeen.
Mistä kyse? Barbiesta. Kumpikin halusi leikkiä samalla nukella ja meillä kävi vähän tunteisiin se juttu.
Mutta se meidän nahistelussa oli aina huvittavaa et jollain kierolla tavalla sekin oli ”meidän juttu” kaikella sisarusrakkaudella ja isämme naroikin että ensin on kivaa ja sitten tulee tappelu ja sitten taas hetken päästä ne istuu taas somasti sovussa kavereina jatkamassa.
Teininä meitä itseämmekin alkoi naurattaan kun meillä oli matsi jostain CD-soittimesta et kumpi saa sen omia huoneeseensa ja kun isämme kuuli sen kiljunnan kimeillä äänillä ja sen kun siskoni oli tähdännyt mua cd-soittimen kaukosäätimellä kohti niin että kaukosäädin helisi seinään patterien lennellessä kun mä olin tehnyt tottuneena nopean väistön. Isä tuli väliin jolloin meidän riitely katkesi ja molemmat katsoi isää ja yhteen ääneen tiuskastiin vihaisesti sille ”älä puutu tähän!”
Sitten me katottiin toisiamme ja revettiin nauraan. Sisaruus on sellasta. Me pidettiin yhdessä riitamme puolia eikä haluttu et joku puuttuu meidän juttuun.
Me oltiin monen aikuisen mielestä liiankin läheisiä, niin ettei muille kavereille tilaa oikein jäänyt, mutta se selittyy sillä et hitsauduimme lapsuuden ja nuoruuden vaikeiden elämäntilanteiden takia niin läheisiksi. Haimme tukee toisistamme
Aikuisuudessa samalla kun itsenäistyimme vanhemmistamme joiduimme tekeen saman myös sisaruussuhteessamme. Irrottaan ns. Napanuoran ja ottaa etäisyyttä
Nykysin olemme yhteydessä muttei välimme oo niin tiiviit kuin joskus, joka on musta hyvä. Normaalimpi aikuisille sisaruksille
Minäkin kuvittelin 60 vuotta, että meidän sisarusten välit olivat lämpimät, suorat ja sisaruksiin voi luottaa. Yllättäen huomasin, että näin ei ollutkaan. Se oli vain kuvitelma minun omassa päässäni. Kun tuli ongelmia, selät kääntyivät.
C niin kuin sisilisko
En lakkaa ihmettelemästä miksi monissa perheissä sisarukset tulee keskenään helposti riitoihin tai ovat huonoissa väleissä jonkun sisaruksensa kanssa.
Meitä on useita sisaruksia ja emme riitele. Siis A.
Vaikka sisarusten nahistelu voi rassata koko perheen hermoja, riitelyä ei kannata pelätä.
Leea Mattilan mukaan nahistelu voi olla lapsille jopa hyödyllistä, kunhan riidat käydään yhdessä läpi ja sovitaan. Erimielisyydet kuuluvat elämään, eikä lapsi voi loppuelämänsäkään aikana välttyä niiltä.
– Säröt, kuopat ja harmit kuuluvat ihmisten vuorovaikutukseen. Riitojen käsittely ja sopimaan oppiminen on erityisen tärkeää. Voidaan ottaa yhteen, mutta riidan jälkeen yhteys palautuu. Se on lapselle myös perusturvallisuuden lähde, Leea Mattila sanoo.
https://www.mindlink.fi/arsyttaako-sisarusten-riitely-mita-hyotya-siita-voi-heille-olla/
Riidat ovat osa myös onnellisen ja toimivan perheen arkea. Sisarusten riitely ei ole kaikilta osin vaarallista tai tuhoavaa, vaan siinä myös opitaan tärkeitä taitoja. On hyvä, että kotona voi osoittaa monenlaisia tunteita. Turvallisessa ihmissuhteessa uskaltaa osoittaa myös vaikeampia tunteita: kiukkua, vihaa, pettymystä.
Parhaimmillaan lapset kasvattavat riidellessään toisiaan suvaitsevaisuuteen, itsenäisyyteen, sisukkuuteen, sinnikkyyteen, joustavuuteen, toinen toisensa tuntemiseen ja epäitsekkyyteen. Nahinoissa opitaan pitämään puolia, hieromaan sovintoa ja tunnistamaan eroa vitsin ja haukun välillä – tärkeitä taitoja kodin ulkopuolellakin.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/sisarukset-nahistelevat/riitoja-sisarusten-valilla/
Luulen että ne jotka ei koskaan riitele on hyvin katkeria sisäisesti. Kateellisia ja kaunaisia. Viha on sisälle nieltyä.
Tulee ulos kierommin. Suoraan riitelevät on rehellisempiä ja luotettavampia
Niistä tietää et nyt ne on vihaisia eikä ajattele hyvästi vaan pahasti
Riitelemättömät on edessä mukavia mutta takana lyö puukolla selkään
Tässä taas keittiöpskologian kukkasia :D miten ihmiset kehtaa tälläistä kirjoittaa ja oikein paatoksella.