ärsyttää todenteolla semmoiset ihmiset joilla aina menee kaikki hyvin ja mallilleen, ei sen takia että olisin kateellinen vaan siksi koska jotkut sellaiset ei sitten millään ymmärrä kovempaa kokeneempia ihmisiä ja yleensä katsovat heitä”korkeammalta” ns. nokkaa pitkin ja arvostellen, vielä jopa loukkaantuvat monesti siitä jos toinen ei voi simsalabim taikoa itseään heidän tasoisekseen. Onko sitten jotenkin väärin olla keskeneräinen tai heikko?? Itse en ainakaan halua ikinä elää yhtä ”täydellisessä pumpulimaailmassa” kiitos riittää sellainen pelleily! Tulipas purettua tunteita taas vaihteeksi..
Välillä jotenkin
Anonyymi
7121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viha tuli ulos kuin sinappi tuubista
Ei tuohon varmaan ole mitään lääkettä, jokainen katselee asioita omista lähtökohdistaan. Empatia auttanee puolin ja toisin.
Miksei vois olla kateellinenki, jos toinen on syntyny kultalusikka suussa, eikä ymmärrä kuinka paljon etumatkaa on saanut. Sitte jos joku ihan oikeasti omin avuin saavuttaa jotain, sitä voi kattoo ite ylöspäin. Mutta nää sitte usein ymmärtää sen, miten heillä on ollu myös tuuriiki matkassa, kun ovat nähneet vierestä monien vaikeista oloista lähteneiden epäonnistumisen.
Ei millään pahalla, mutta tuo on kateellisuutta. Tykkään piehtaroida omassa epäonnessasi. Ehkä siksi sulla ei ole onnea koskaan. Rakastat kurjuuttasi ja muiden kadehtimista ja alentamista.
*tykkäät piehtaroida siis
Voit kai valita seurasi paremmin? Jollei sitten ole työpaikalla, sitten voi olla vaikea vältellä.
Sellaista ihmistä ei ole olemassa jolla menisi aina kaikki hyvin ja ihan mallilleen.
Ne ovat vaan heikompia jotka eivät sitä uskalla myöntää ja yrittävät antaa ulospäin kuvaa hyvästä pärjäämisestä.
Jos joutuu jatkuvasti esittämään että kaikki olisi tosi hyvin niin silloin ei todellakaan mene kaikki hyvin.
Samaa mieltä oon siinä että en tykkää kun ihmisiä arvotetaan, eli jaetaan jollain tapaa pärjääviin ja ei-pärjääviin.
Jos jollain menee vähän paremmin kuin toisella niin ei silti tarvitse alentaa tai halveksia toista.
On myös lupa olla pikkuisen kateellinenkin silloin tällöin, periaatteessa tavallinen tunne joskus jokaisella.
Kateuden ei saa antaa mennä yli, eli se ei saa alkaa hallita omaa elämää. Jos liikaa kadehtii muita niin itsellä on todellakin jatkuvasti kurjaa.
Omasta mielestäni on olemassa kaksi asiaa joita ei välttämättä tarvittaisi ollenkaan, kateus ja ahneus.