En saa taaskaan unta. Mielessä pyörii viime päivät, työt ja sinä. Tiedän, että olet jo unohtanut minut. Tiedän, ettet poissaollessani enää kaipaa minua. Et halua minua. Minua ei ole sinulle enää, paitsi sen verran mitä yritän muistuttaa itsestäni ja olemassaolostani. En enää näe katseessasi sitä paloa, mitä ennen näin kun katsoit minua. Etkä enää hymyile niin kuin ennen hymyilit. Olen sulle kuin kuka tahansa kasvoton, jonka ohi kuljet päivittäin. Näkemättä. Kuulematta. Tuntematta.
Liekki sammui.
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Höpö höpö . Mistä olet poissa?
Älä sinä pidä höpö höpönä kenenkään kirjoituksia.
Keskiviikkopäivää.
Poissa hänen näköpiiristään, eli silloin kun emme ole tekemisissä. Ap
Minä aina jälkeenpäin katson taaksepäin viime päivien tapahtumia. Nytkin koen olevani täysi tollo, kun olin niin lukossa ihastukseni seurassa, etten saanut edes suutani auki. Hädin tuskin pystyin katsomaan häntä, kun tunteet ovat niin suuria.
Hae vaan kaltaistasi seuraa, ei kiinnosta, tajuatko.
Voi sinua reppanaa, ei tämä varmaan sulle ollut tai paremminkin kenellekään tutullesi🤭
Mulla on sama juttu. Kun ihastuin ja ehkä huomasin tai kuvittelin huomaavani kiinnostusta myös toiselta menin ihan totaalisen lukkoon. Toivon ja pelkäsin hänen näkemistään ja molemmat välttelivät toisiaan sen sijaan että olisimme selvittäneet edes tuntemukset puhumalla. Luulen että se olisi onnistunut meiltä jos olisimme molemmat yrittäneet.
Olipa mukavasti sanottu. Tiedän tunteen kun menee lukkoon.
Toiseksi eniten elämässäni toivon voivani unohtaa hänet. On jäänyt asumaan mieleeni ja pilaamaan siten tahtomattani elämäni niin pitkäksi aikaa etten enään kehtaa myöntää edes itselleni. Olen liian loukkaantunut kaikesta tapahtuneesta ja etenkin tapahtumatta jääneistä, elikkä hänen suhteen tämä juna meni jo. En halua hymyillä.
Näinkö vai menisitkö kuitenkin hänen syliinsä, jos tulisi tilaisuus. Minä menisin kaiken tapahtuneen ja tapahtumatta jääneen jälkeenkin. Hän on mielessä aina. Rakastan.
Hän ei rakasta, ainakaan minua... Tarkkailee vain kuten aloittajakin kohdettaan. Enkä itsekkään käyttäisi tuota R-sanaa.
Emme ole nähneet tai kuulleet toisistanne kolmeen kuukauteen. En ole silti unohtanut. Eipä ole tunteetkaan hävinneet tai niiden syvyys kadonnut, Ei hän noin vähällä mielestäni häviä. Sen kanssa minun on vaan työtavat toimeen. Hän asuu sydämessäni.
Kärsimystä. Sitähän tämä. Lohtua kaipaisi.
Hyvä niin mies. Jätä minut rauhaan ja lopeta se kyylääminen.