Onkohan nyt jotkin harhat päällä

Kun ei ahdista yhtään. Oli kyllä kiva päivä ihmisten parissa. Todettiin tänään yhdessä, kuinka kiva pieni porukka meillä on, kun nähtiin. Alkaisikohan tämä nyt pikkuhiljaa helpottamaan?

Eniten pelkään sitä, että en saa säilytettyä sitä vähän nöyrää ja hiukan pelokastakin mielentilaa ja palaan lähtöruutuun. Tai tuntuu, etten voi ihan lähtöruutuun palata, mutta huonon olon saa takaisin todella nopeasti, jos en ole vähän varuillani.

Täytyy alkaa työstämään niitä asioita, jotka niitä ongelmia on tuottanut. Taaksepäin kun katson, näen jotenkin onnettoman ihmisen siellä. Oikeastaan vaikka ei ole paljoa tapahtunut, niin aika iso harppaus kuitenkin, jos vertaa vaikka ihan vaan viime kesään.

Tuntuu että olen niin monta kertaa yrittänyt alkaa alusta ja hakannut päätä seinään. Nyt ei ole päihteet ongelma, vaan ihan muut elämän pikku haasteet. Hyväksyntään menee vielä aikaa, mutta eihän tässä ole mihinkään kiire.

Pelkään myös sitä pysähtyneisyyden olotilaa yhtä paljon. Paikoilleen ei voi jäädä, vaan sopivasti kiinni pitää olla jossain tehtävissä ja harrasteissa.

Mutta oli se ahdistuksessa ja itsesäälissä rypeminenkin tehtävä. Toivottavasti en siihen joutuisi enää, oli ihan kamalaa. Voin sanoa, etten ole näin kamalia tuntemuksia, mitä on suunnilleen vuodessa tullut, ennen tuntenut. Sieltä tuli ihan kaikki.

Täytyy muistaa olla kiitollinen joka päivä.
558
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Itse nuorempana usein ajattelin itseni lähes tainnoksiin kaikkea tuollaista mietiskellessä. Siksi tekstiäsi lueskellessa tuli mieleen, että ota lomaa itsestäsi. Älä pohdi itseäsi kipeäksi. Ole armollinen itsellesi ja unohda välillä kaikki itsessäsi. Väsytät itsesi noin.

Äänestä
  • Ööö sinä ajattelit itsesi tainnoksiin. Minä en ajattele itseäni tainnoksiin. Tein yhteenvedon viime aikojen fiiliksistä. Miten tuntuu siltä, että joidenkin ihmisten on tultava aina ylhäältä käsin antamaan neuvoja. Hyvää yötä!

    Äänestä

Tämä kuvasi minua aika hyvin. Itselläni kiitollisuus auttoi minua ottamaan itseäni niskasta kiinni.

Aloin lukemaan hirvittäviä kirjoja, esimerkiksi Neuvostoliiton työleireistä. Tämä avasi silmäni kiitollisuudelle ja sille, miten ongelmani ovat kuitenkin pieniä verrattuna joidenkin kärsimykseen.

Aloin ajattelemaan itseäni kuin toisena ihmisenä. Joku, josta oikeasti väitän. En seurannut tunteitani ja halujani vaan tein niitä asioita, joita tekisin ja neuvoisin ihmistä tekemään, joka olisi tilanteessani. Tämä tarkoitti epämukavuusalueelle menemistä, mutta nyt olen vapaampi ja vahvempi kuin ennen.

Äänestä
  • Sulle lisää lukemista ; kiitollisuus lisääntyy

    Viimeinen voltti kirj Mika Saukkonen
    Vastuun Fight Back Pekka Hyysalo

    Rakastu elämääsi
    Marika Borg

    Kun on allapäin, like me
    Tällaisia kuunnellessa löytyy iloja elämästä

    Sinä olisit ilo. .

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Sulle lisää lukemista ; kiitollisuus lisääntyy

    Viimeinen voltti kirj Mika Saukkonen
    Vastuun Fight Back Pekka Hyysalo

    Rakastu elämääsi
    Marika Borg

    Kun on allapäin, like me
    Tällaisia kuunnellessa löytyy iloja elämästä

    Sinä olisit ilo. .

    Kiitos vinkeistä! Viimeistä lausetta en ymmärtänyt, kun oletan ettei varmaankaan tunneta.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Kun ei ahdista yhtään. Oli kyllä kiva päivä ihmisten parissa. Todettiin tänään yhdessä, kuinka kiva pieni porukka meillä on, kun nähtiin. Alkaisikohan tämä nyt pikkuhiljaa helpottamaan?

Eniten pelkään sitä, että en saa säilytettyä sitä vähän nöyrää ja hiukan pelokastakin mielentilaa ja palaan lähtöruutuun. Tai tuntuu, etten voi ihan lähtöruutuun palata, mutta huonon olon saa takaisin todella nopeasti, jos en ole vähän varuillani.

Täytyy alkaa työstämään niitä asioita, jotka niitä ongelmia on tuottanut. Taaksepäin kun katson, näen jotenkin onnettoman ihmisen siellä. Oikeastaan vaikka ei ole paljoa tapahtunut, niin aika iso harppaus kuitenkin, jos vertaa vaikka ihan vaan viime kesään.

Tuntuu että olen niin monta kertaa yrittänyt alkaa alusta ja hakannut päätä seinään. Nyt ei ole päihteet ongelma, vaan ihan muut elämän pikku haasteet. Hyväksyntään menee vielä aikaa, mutta eihän tässä ole mihinkään kiire.

Pelkään myös sitä pysähtyneisyyden olotilaa yhtä paljon. Paikoilleen ei voi jäädä, vaan sopivasti kiinni pitää olla jossain tehtävissä ja harrasteissa.

Mutta oli se ahdistuksessa ja itsesäälissä rypeminenkin tehtävä. Toivottavasti en siihen joutuisi enää, oli ihan kamalaa. Voin sanoa, etten ole näin kamalia tuntemuksia, mitä on suunnilleen vuodessa tullut, ennen tuntenut. Sieltä tuli ihan kaikki.

Täytyy muistaa olla kiitollinen joka päivä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu