Miksi pitää aina mitätöidä toinen ja toisen ajatukset? Vaikkei se toinenkaan ole eilen syntynyt. Kova tarve nostaa itsensä sinne yläpuolelle ja osoittaa, että olisi jollain tavoin paljon kehittyneempi. Olen tuota mitätöintiä kokenut jo elämässäni ihan riittävästi. Positiivinen kannustus ja tuki, ilman vertailua omaan erinomaisuuteen, kantaisi ehkä hedelmää. Kilpailuasetelma :(((
En voi käsittää
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varovainen kehitysehdotus: vältä sanoja "aina", "ei koskaan", "mutta".
Valmiiksi alakynnessä oleva jää sinne. Osa meistä pitää sanoista, kielestä, kommunikoinnista, lukee kehonkieltä sujuvasti eikä jätä käyttämättä tilaisuutta kun se tarjoutuu.
Täytyy pysyä sitten erossa häikäilemättömistä tyypeistä. On kokemuksia myös toisenlaisesta kanssakäymisestä.
Niin, kiusaajat. Tasapainoinen ihminen ei toimi niin.
Jotkut elää toisten mitätöinnistä ja jos on iloinen ja tyytyväinen, se vasta myrkkyä on joillekin!!
Eipä tollasiin auta kuin jättää omaan arvottomuuteensa niin paljon kuin mahdollista.
Olen samaa mieltä tästä. Itseensä tyytymättömät kiusaajat kestää aika huonosti sitä, että oma halveksuntaa huokuva olemus saa vastaansa lähes säälivän hymyn. Sillä eihän halveksitulla ole oikeutta olla iloinen, kävellä kadulla, tulla bussiin, mennä äänestämään, kauppaan asioimaan, yleisötilaisuuksiin, hänellä ei saa olla ääntä eikä mielipidettä, hänen kuuluu mystisesti kärsiä karsastajiensa traumat ja jos ei niin tee, on se hrnkilökohtainen loukkaus.
Noinhan se just meneekin. Toinen voi hyvin ja se huokuu ulospäin. Pari ilkeää sanaa, niin kyllä vaan hymy hyytyy. Niin tuttua ollut lapsuudenkodissa tuo kaikessa, ihan kaikessa mitätöinti. Sitten törmää johonkin henkilöön aikuisiässä ja tuntuu siltä, että ollaan tunnettu aina. No siinä hän seisoo, lapsuuden perheesi toisessa hahmossa. Olen tiedostanut tämän jo kauan aikaa sitten, mutta en ole osannut tehdä asialle mitään. Täytyy suostua kipuun, jos haluaa irrottautua ja katkaista ketjun. On omin päin aika rankkaa hommaa, kun ei ole varaa kunnolliseen psykoterapeuttiin tms.
Netistä löytyy aika paljon hyvää self-help-materiaalia, mun mielestä englanniksi vielä parempaa, jos kieli taipuu. Toki pitää kahlata paljon että löytyy itselle sopivaa.
Ihan vaan hakusanalla toxic relationships vaikka.
Mut sähän oot jo pitkällä! Se on vaan aivojen uudeelleenohjelmointia tästä eteenpäin.
Kiitos kannustuksesta! Olen päässyt "hyvään alkuun". Tähän pääseminen vaati aika pitkän ajan ja kokemuksen noista myrkyllisistä ihmissuhteista. Viimeinen tuntui vievän lähes hengen, mutta oli riittävän kova opetus, että jotain lähti vihdoin käyntiin. Ihminen ei vissiin halua ottaa kipua ja sitä kautta kasvua vastaan, ennen kuin on aivan pakko..? Aion käyttää elämäni nyt siihen, että saan terveemmän pään. Kiitos vinkeistä, enkku taipuu sen verran, että voin lähteä kahlaamaan noita. Tommy Hellstenin kirjat on myös hyviä, joskus lueskelin niitä. Jos lukisin niitäkin taas, voisin ymmärtää lukemaani vähän paremmin.
Ei mitään, ole hyvä:) Itsekin saanut kannustusta huonoina aikoina ja hyvä pitää laittaa kiertämään! Omassa elämässä oon huomannut sellasen syklisyyden että siihen omaan kipukohtaan elämä aina kuljettaa uudelleen ja uudelleen ja se avautuu ja paranee aina kierros kierrokselta paremmin:)