Mulla se, jos en olisi tyytyväinen omaan toimintaani.
Kauhein asia elämässäsi?
Anonyymi
34<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Syöpä
Ei ole mikään kamalin asia. Minulla oli tuo ja selvisin siitä.
Kauheinta on, kun minäkin olen synneilläni tuominnut ajattoman Jumalan ristiinnaulittavaksi Jeesuksessa. Ansaitsisin kadotuksen, mutta Jumala on armollinen. Vaikka ihmiset tekivät Hänelle tämän, Hän tekikin sen heille, ketkä uskovat Jeesukseen, armoksi ja pelastukseksi. Ei ole suurempaa rakkautta. Kuka ihminen noin tekisi? Kuka maksaisi vihollistensa syntivelat ja uhraisi itsensä näiden pahojen tekojen sovittamiseksi? Ei kukaan. Vain Jeesus ja Jumala.
Niinpä. Kyllä meidän kelpaa ❤️
Niin kelpaa. On mukavaa kurittaakin itseään. Kun tietää mitä Jeesus on tehnyt, niin haluaa vaan osoittaa rakkauttaan. Lukea Hänen Sanaansa, paastota, rukoilla ja olla kiltisti. Siinä onkin ihmettelemistä, että kun on kaikki mahdollinen saatavilla ja helposti, niin sitten onkin syömättä ja nauttimatta. Jeesuksen kanssa kärsiminen on parasta elämässä ja siitäkin, kun saa kärsiä, kiitos kuuluu Hänelle.
Kärsiminen on ok, jos pysyy kohtuudessa. Jumala rakastaa kuitenkin.
Kärsitään sitä mukaan kun Jumala antaa voimaa. Minulla on nyt tahto paastota. Raamatussahan turvataan usein paastoon ja rukoukseen kun on oikein vaikea tilanne ja mielestäni tilanne on tällä hetkellä maailmassa ja omassa elämässä sellainen, että nyt on hyvä aika toimia näin. Minä paastoan ja rukoilen kunnes Jeesus järjestää asiat Hänen tahtonsa mukaan. Minä en huoli muuta apua kuin Jumalan ihmeet.
Kyllä näin o :-)
Kuulostaa jotenkin oudolta. Ihmisiä tässä ollaan ja ihmiset tekee virheitä. Ei kannata ottaa itseään noin vakavasti, teet asiat kerrankin päin veetä ja naura itsellesi.
Tota, tuossa luki että JOS en olisi tyytyväinen toimintaani. Eli on tyytyväinen toimintaansa.
Uskovaisia hörhöjä ne on.
Kauheinta elämässä ei ole mikään itseaiheutettu, vaan se mikä minuun on kohdistunut stalkkerin toimesta. Se tunne kun huomasin yksityisyyttäni loukatun tunkeutumalla elämääni tietämättäni on pahinta, jonka ikinä olen kokenut.
Onneks A ukon metkut tiedetään ja kaikki ex eukot on tehny siitä nyt rikosilmoituksen
Rahvaanomaiset sivistymättömät öykkärit tekevät tuollaista; ei tämä tietystikään lohduta, mutta näin se vaan on.
hei, ainoa kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä maan päällä, myös taivaassa on Jumalan ainoo Poika, Hänen nimensä on Jeesus
ole rauhassa, Jeesus Kristus on Kuningas
https://www.youtube.com/watch?v=mYx2jjGvBcQ
Elämätön elämä
Tarkotatko ettei oo pannu tarpeeksi, sekö on elämisen mitta.
Se kun sairastuin 😔
Jos en kuuntelisi sydäntäni
Mokata voi niin monin tavoin, vain mielikuvitus rajana. Ihmisiä voi kohdella todella huonosti ihan ajattelemattomuuttaan, toivoo että nämä ymmärtävät edes jotenkin. Kesken jääneet asiat jäävät uniin.
Ensin kauheaa oli, kun vaimoni kuoli tsunamissa.
Anopin tuskaksi kaksi muutakin lastaan kuoli n 40 v iässä.
Isäni ja appiukko lähtivät pari vuotta sitten.
Mutta ehkä eniten sattui tyttäreni kohdalle tullut keskenmeno eilen... Odotettu lapsenlapsi...😟
Mulla ehdottomasti pahin se tilanne, kun oma lapsi meinasi tukehtua silmieni edessä. Henki ei kulkenut mihinkään suuntaan ja lapseni oli jo aivan sininen, ennenkuin vierasesine saatiin poistettua, jonka jälkeen lähdettiin sairaalaan. Mitään yhtä kamalaa en toivoisi kenellekään.
Pitkään tämän tilanteen jälkeen tapahtuman muistaminen sai minussa aikaan todella voimakasta fyysistä kipua henkisen lisäksi, aina sitä muistaessani koko kroppaani sattui aaltomaisesti nousten reisistä kohti rintaa. Se oli sellainen fyysinen pahanolontunne. Tyttäreni kertoi jälkeenpäin, että oli tilanteessa varmana kuolemastaan miettinyt että tässäkö tämä nyt oli ja lohduttautunut ajatuksella, että onneksi lapsella on hyvä isä joka huolehtii tästä. :(
Nyt kun aloin muistelemaan tätä kamalaa tilannetta, niin mieleen muistuu tyttären kauhusta laajentuneet silmät ja sininen naama kun vierasesinettä yritettiin poistaa. Tätä näkyä en ole kyennyt saamaan mielestäni, vieläkin se toisinaan palaa mieleeni. Itse olin täysin lamaantunut enkä osannut kuin läpsytellä selkään ja taisin sanoa ääneenkin (mitä olen katunut jälkeenpäin), että x on ihan sininen ja kuolee. Mietin, että hätäkeskukseen olisi pitänyt osata soittaa mutten edes tiennyt osoitetta jossa olimme. Nyt puhelimessani on sovellus, josta voi soittaa suoraan hätänumeroon ja vastaanottaja näkee osoitteen.
Luojan kiitos paikalla oli toinen (minua siinä tilanteessa toimintakykyisempi) tyttäreni, joka lopulta sai pelastettua sisarensa hengen. Toivottavasti hän aina muistaa mitä on tehnyt. <3
Kun tuollainen tilanne osuu hyvin lähelle omalle kohdalle, niin se todellakin lamaannuttaa.
Halusin kommentoida että tämä oli mielestäni kamalin. Että oma lapsi menestyisi silmien edessä (tai ylipäätään ennen kuin itsestä aika jättänyt!!)
Olen tyytyväinen siihen etten ole tyytyväinen. Inhoan syntistä luonnettani. Toivoisin ettei sitä olisi enää ollenkaan. Kauheinta olisi se jos menettäisin sen että en halua tehdä pahaa. Että antaisin itseni olla kokonaan sitä mitä pahat ajatukset haluavat minun olevan. Hyvää yötä 🙏
Jotenkin tosi keskenkasvuista tuollainen. Kukapa aina olisi. Pitää vaan laskeutua takaisin maan pinnalle ja ymmärtää, että itse ei ole sen kummempi kuin muutkaan.
Se että läheiset sairastuu. Jotenkin omat jutut kestää. Mutta muiden on vaikeampaa tuntuu että koko ajan menevät vain huonompaan kuntoon . Tänääkin sain kuulla että perheenjäsen menossa syöpä tutkimukseen. Tulee niin avuton olo kun mitään et voi oikein tehdä.
Järkyttävin asia oli se kun menetin itseltäni terveyden ja samalla osan sielua itsestäni. Muutuin aivan täysin eri ihmiseksi tuolloin. Lukuisat lääkärikäynnit, lääkitykset haitta- ja sivuvaikutuksineen, ja niistä seuranneet täysistunnot .En vieläkään ole päässyt nk.normitilaan, aamut ovat erittäin raskaita.
Kadotus.
Ei sellaista ole. Turha pelätä.
Siinäpä hyvä syy olla välittämättä tekojensa seurauksista.
Ei se ihan niinkään ole. Kyllä moraali ohjaa ja ymmärrys siitä mikä on oikein ja mikä väärin.
Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys/ulkopuolisuus. Aina kokenut olevan jotenkin erikoinen outolintu jota kaikki hyljeksii, eikä kaipaa mukaan porukkaan :(
Tunnen mielenterveysongelmaisia ja monia vaivaa jäykkyys, eli asioita ei haluta tehdä eri tavalla ja nöyryyttä puuttuu. Liittyy myös persoonallisuushäiriöitä. Tästä johtuen kohdataan aina ne samat ongelmat.