Niinpä, miksi juuri sinä olet erilainen kuin muut sinun ympärilläsi? Missä asioissa olet onnistunut paremmin, kuin muut ja missä asioissa et ole edes kiinnostunut olemaan parempi.
Oletko erilainen, koska haluat eroittua joukosta, vai mikä on syynä?
Onko se vaikkapa pukeutuminen, tai suoritukset työelämässä.
Oletko teidän golf-kerhon parhaimmistoa, vai onko se puutarhasi, joka loistaa kaikkein komeimmin.
Vai riittääkö sinulle se, että voit hyvin ja elämä hymyilee sinulle?
Oletko erilainen, koska haluat eroittua joukosta, vai mikä on syynä?
Onko se vaikkapa pukeutuminen, tai suoritukset työelämässä.
Oletko teidän golf-kerhon parhaimmistoa, vai onko se puutarhasi, joka loistaa kaikkein komeimmin.
Vai riittääkö sinulle se, että voit hyvin ja elämä hymyilee sinulle?
Vastaukset 77
Vanhimmat
itseni töissä, pahe. Mieluisin vaatteeni on hulmahtavat helmat ja vastaan EI saa tulla samanlaista. Sitten kuiskaan ihan hiljaa olen tanssilavojen (tietty orkesteri) kruunaamaton kuningatar prinsessoineen "fanittamisessa".
Johan tossa onkin moneen lähtöön. Kotona ja puutarhassa. Tanssilavoille en jaksa raahautua...pitäisköhän joskus.
jää kokematta, jos et raahaudu.
Eihän sitä katsos joka paikkaan jaksa (uskalla) mennä..Kjäh! Sitäpaitsi, jos rehellisesti myöntää, ettei osaa kunnolla tanssia, niin ei sellaisesta tulis tosi osaavan tanssittajankaan kanssa yhtikäs mitään.
kuulema nykyään vanha koirakin haukkuun.
että olen harkinnut kyllä moisen tanssikurssin käymistä. Onhan noita tilanteita kuitenkin joka vuosi, joissa olisi se tanssitaito ollut "kiva"...mutta se laiskuus..
Mie olen mie, en parempi, en huonompi kuin muut, vain oma uniikki itseni.
Olen miettinyt tätä ikäjuttua useasti, en tunne olevani viiskymppinen, en yhtään. En tunne vanhentuneeni paljoakaan vuosikymmenten myötä, muttta elämä on avartunut huimasti.
Kuolema on ajatuksissani usein, viimeksi eilen ajattelin että olisi mukavaa tehdä omalle tuhkalleni uurna, vaikkapa savesta. Ei en ole sairas, enkä tiettävästi kuolemassa pitkään aikaan, olen vain valmistanut itseäni luopumaan tästä ihanasta maailmasta ajattelemalla asioita ja tunnustamalla kaiken rajallisuuden.
Eli saattaa olla että olen erilainen ajatuksieni vuoksi... ehkä?
Kaikista mahtavinta on suunnitella valmiiksi omat hautajaiset. Voi tehdä vieraslistan ja suunnitella siellä tarjottavat ruoat ja mitkä virret haluaa veisattavan. Minä olen senkin jo tehnyt valmiiksi.
Nyt vaan sitten elelen ja nautiskelen elämästä niihin hautajaisiini saakka :=)))))))))))
Vähän tyttäreni aikoinaan ihmetteli kun kerroin mitä musiikkia halusin hautajaisissani soitettavan. No, jossain se on valmiiksi kirjoitetttuna, täytyykin kaivaa esiin ja tehdä lisäyksiä/muutoksia siihen. Yksi on ehdoton: Pink Floyd, High hopes...
Tämän vuoden mottoni, jota yritän todella noudattaa on, Elä tässä päivässä ja hetkessä. Voi kun aina muistaisi.
En halua hautajaisia. Kuolen kyllä, sen tiedän, mutta hautaan laittakoon synnyttämäni muksut ja sinne ei suvun itkuvirsiä tarvita. Olen sanonutkin heille "soittakaa ??????????" suosikki orkesteria niin että seinät raikaa.
Uriah Heepin: Easy living olis yksi suosikeistani.
Myös tämä July morning ja Lady in black.
Tuo Pink Floyd on myös hyvä valinta.
Minäs lisään toin Floidin vielä joukkoon :=)))
niinkuin pitääkin. Sitä toivoisin itsekin, että enemmänkin sellainen muistelutilaisuus kuin hirveä surujuhla. Eiköhän tässäkin asiassa ala tapahtua vähitellen muutosta parempaan eli "asiakaslähtöisempään" :) suuntaan.
Luulen että puhumalla etukäteen asioista, eli jo nyt, voi tehdä siitä viimeisestä tilaisuudesta toivomansa.
:))) sopiikin hyvin. siis etteikö muutkin. Kyllä meille tulee hyvät peijjaiset.
ne kunnon hautajaiset täytyy saada.
Ja kunnon karaoke sinne pytyyn ja syömingit ja varsinkin juomingit hyvän punkun kera.
Ja polttohautaus olis ehkä paras. Kylmähän se tuolla maassa on maata. Ja madot syö. :=)))
johan se on tilakysymyskin. Polttohautaus ja sitten tuhkat siihen itse dreijjattuun ruukkuun.
Nyt tämä tyttö lähtee katsomaan Kukkia ja sidontaa ja yrittää mennä varovasti portaissa, ettei käy vanhanaikaisesti ja tule äkkilähtö :)
Ja ne kekkerit tuleekin olemaan niin erikoiset, että jos ei elämän aikana keretä kummempaa saavuttaa, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Iltasanomatkin olis varmaan juttua tekemässä. Harmi, kun ei itse niitä kekkereitä olla näkemässä. :=((
tuhkineen sitten mahdollisen vielä elossa olevan aviopuolison kirjahyllyyn. Muistoksi rakkaasta puolisosta :=)))
Ei mitään monttubileitä, joissa sukulaiset kehuu muodon vuoksi kuopattua. (Eläessään eivät pitäneet mitään yhteyttä). Porunkin saavat aikaiseksi vain kahdesta syystä: 1.musiikki kirkossa on aina liikutusta herättävää, oli sitten kyse kenen hyvänsä hautajaisista. 2. omatunto kolkuttaa, kun ei huomioinut ihmistä millään tavalla tämän vielä eläessä. Sitten vielä syödä mässätään sen kunniaksi että toinen on potkaissut tyhjää. Hyi olkoon! Omat lapset ja lastenlapset vain, eli ne, jotka OIKEASTI surevat. Ja tuhkat tietysti omaan puutarhaan. :0)))
Mutta asioiden, kuten hautajaistensa ennakolta suunnittelu ei todellakaan ole monellakaan päällimmäisenä ajatuksena. Ei siinä ole mitään "mustaa", että ajattelee noitakin asioita. Joskus ne on kuitenkin tehtävä.
tuo puutarha loistaa kyllä sen verran mahtavasti kesäisin, että olen ajatellut ilmoittaa pihani kaunein piha kilpailuun :=)))
Muuten taitaa mulle riittää toi hymyilevä elämä.
Ja jos se välillä meinaa olla hymyilemättä, niin siltikin teen lopulta näin :=)))))))))))))))))
Onko sulla sellainen, vai jokos ne on poissa muodista? Valista meitä poloisia.
koskaan yrittänyt olla parempi jostain,jonkun toisen kustannuksella koska en usko saavani vastauksia pelkillä vaaatimuksilla ja en ole erillainen koska ympärilläni on on erillaisia joiden lähellä olen jopa hiljaa.
Vailla kysymysi jotka vaatisivat.
kilpaile kenenkään kustannuksella, mutta kilpailla voi niillä avuilla joita luoja soi. Siis minä ainakin kilpailen ja monessakin jutussa.
olla kuitenkin liian laiska tai kyllästynyt kilpailu juttuihin,mutta minä en enää näe niitä haasteina.
miksi ei haasteina? En minäkään mammonasta kilpaile.
tiesimme,että ei ollut puhe roihnan haaalimisesta,mutta kilpailuvietti sa minut oikeastaa mukaan vain siinä jos joku haluaa nähdä kuinka paljon osaan kertoa teoillani kuinka paljon välitän.
Kysymys olikin aseteltuna tässä siten, miksi itse koet olevasi erilainen. Se ei vielä vaadi ehdotonta vastausta esim. omasta paremmuudesta. Palaan edelleenkin hieman samaan aiheeseen, kuin aiemmin: Koska sinä olet sen arvoinen-juttu.
Olen ehkä erillainen etsijä joka on löytänyt itsensä ja yrittää hyväksyä löytämänsä.
Minulle riittää aivan tavallinen elämä,joskin en ehkä sitä kuitenkaan ainakaan miehen mielestä vietä,olen erikoinen hirmulisko!
Inhoan pakollisia kellonaikoja kuten esim,syöminen tiettyyn aikaan,nukkumaan meno jne.Haluan olla vapaa liioista velvotteista,en liioin sure menneitä enkä huolehdi tulevaisuudesta,elän tässä ja nyt,voisin vaikka kiivetä korkeimman talon katolle ja istuksia siellä miettimässä...(sopiiko se tämän ikäiselle..?)
Hautajaiseni olen ajatellut niin että tuhkaks vaan ja pölyt Atlantin valtamereen,testamenttaan jonkun sukulaisistani tekemään sen koska lapsia ei ole.
Eipähän tarvitse käydä "velvollisuudesta"haudalla viemässä kukkapuskaa.Eikä kyynelehtimässä joutavia,teeskentelyä,sanon minä,jos ei muisteta elävänä-ei tarvitse muistella sittenkään.
Ja omaisuuteni testamenttaan johonkin minulle tärkeään asiaan,sukulaiset ei saa penniäkään!
Sulla on reilut periaatteet. Siitä saa sukulaisetkin niin, että tuntuu. Kjäh!
puutarhan pitää olla kadun komein. :0)))) Muulla ei ole väliä.
eikö vähemmällä saa vatsahaavaa..:(((
tule sellaisesta, jota tekee mielellään ja intohimolla. Mutta siitä kyllä voi tullakin jo, kun tänä keväänä pitää aloittaa pihanteko ihan alusta. (muutto talvella) Ei enää jaksais, mutta himo pakottaa.
se puutarhatonttu..?Ja oletko katsonut Full Monty elokuvan?
sanoi uusi naapurini, että sinä et ole tavallinen...:)) en kysynä syytä...:DDD
ne hautajaiset- pitäkkööt, ei ne miun rahoista mäne - ja sitten miut tuhkana tuuleen....
Kjäh!
oo semmosta huomannu:DDD
mutta aina ne joka avauksessa tulee mulle sitä sanomaan.."mitä sä täällä teet, mee muualle siitä, mä halveksin sua.."Kjäh! No en tietenkään mä silloin mihinkään mene. On mä vaan niin erilainen.
Keittiöalalla kouluttamattomaksi mieheksi olen kai (alunperin olosuhteiden pakosta) aika hyvä kokki,toinen ehkä hyvä asia minussa on etten koskaan stressaa turhista,kaikki saa viedä oman aikansa,hiljaa hyvä tulee?
Niin,yksi hyvä puoli on myös että olen erittäin hyvä ystävä entisen anoppini kanssa ja melko hyvä ja ymmärtäväinen isäkin
mutta eipä silti, hyvä ja runsas ravintola-annos saa kyllä viedä voiton milloin vaan. Sen verran laiska pitää myös olla...tai siis mukavuudenhaluinen.
vieraavarasuuves.
Oon sen tient aina, mut eile miule taas sanottii se monnee kertaa ko tultii puole yö jälkee jatkoille meille ja miul ol herkullista yöpallaa tarjol juominee.
Mie oon paremp ko moni muu siin.
Repikäähä täst!
Jotkut iskööt jatkoile tuleville vieraile kaljapullo ettee. Miule ei tulis mieleekää, mut miehä oonkii syntyperäne karjalaine.
vierailulle :))
Tossa "hoikkaaetsivä" haukkaa sillä aikaa turvetta, niin me voidaan syödä juhla-ateria. Tiitti!
Varmast otetaa vastaa ja paan pöyvä korijaks.
Tervetulloo, millo sie tulet?
Viikoloppun tietyskii, ko mie oon arken töis.
silviisii, et 'hoikkaetsivä' on puoltoistsatakilone uko örselö, mitä häne provoloistaa!
tietty, niin ehdit tekemään paremmin sitä juhla-ateriaa jota näköjään Jermukin on tulossa syömään :))
Pitäisskö tuolle hoikkaa etsivälle kuitenkin pikku kipene jättää, voi olla se turve niin kuivakkata syötävää. Kiitos vieraanvaraisuudestasi :DD
Nytkin se paineli miinakentälle, vaikka varoitustaulut oli pystyssä..Hohhoijakka.
tyylist mie tykkään.
Meil on tää mentaliteetti - meil - tääl päi asuvil. Syyvää, juuvaa, lauletaa, nauretaa, itketää, tehhää työtä ja osataa ottaa rennommikkii.
Nythä täst taitaakii kehittyy sellane kollektiivine paremmuus.
Ollaa myö ainakii erilaisii...välittömmii ja siin mieles ainutlaatusii.
Siinthä nyt haastetaakii, et mikä tekköö meis ihe kustakii hyvä tai paremma ko muist.
Vaik yhe hyvä on toise paha.
Makuasioitaha nekkii on.
Pitääkö aina rääkätä,kyykätä ja kiusata,oletko samanlainen oikeasti kuin netissä vai tohveli luonnossa?
sitäpaitsi meillä on jonkinlainen tasapainotilanne. Hän käy vinkumassa minulle, että hus pois täältä palstalta ja minä en lähde. Minusta se on reilu peli.
Esimerkkitilanne vaikkapa työpaikalta. Joku tulee taukohuoneeseen ja ilmoittaa kovaan ääneen, että tässä on hänen paikkansa ja hän on istunut sinä aina jne jne. Kaikki tietävät, ettei se ole totta ja paikkoja ei voi millään varata. Jotkut nousevat paikalta pois ja toiset eivät nouse. Minä olen se, joka ei nouse. Kaikki tietävät myös sen. Piste.
secret justku olla kilpailua jossa ei ole kuin palkinto?
Koska minä pussaan sinua!!!!!
PUSI PUSI PUSI
*onko ollu hirvee ikävä*
*onhan sulla ollu! mullakin on ollu!*
(No niin. Ja sitten aiheeseen.)
Olen erilainen kuin muut koska teen erilaisia juttuja kuin muut...haluaisin olla enemmän samanlainen kuin muut, mutta olen jotenkin pihalla, aina. Olen aina ollut siellä ja taidan joutua aina olemaan siellä, sillä synnyin tällaiseksi´.
Olis hirveen mukavaa, kun joku joka olis yhtä pihalla niin löytäis minut ja ymmärtäisi minua.
mutta kieltämättä vastasit ainakin eri tavalla. (kauheeta tollanen pehmoilu siis!)
Koska käyttäydyt toisella tavalla, löydät itsellesi vielä jonkun vähintään yhtä sekavasti pehmoilevan. Muista kuitenkin, että hänen tulee olla sinun arvoinen, niiiiiiiin!
Jaa-a, niin että kaksi untuvikkoa yhteen?
nope, minä haluankin sellaisen joka huolehtii minusta ja auttaa minua, joka on älykäs ja vahva ja tosi kiltti
Taidankin ottAA SINUT!
otettavissa??
*köyttää hirmuisilla muskeleillaan Jermun ja jermun pyöräntarakkaansa*
hahaa, tässä sitä jo mennään
ajattelen, että se mikä riittää minulle, se saa riittää mun ympäristöllekkin!
Ei tarvitse enää olla kilpailussa mukana, vaan tekee mitä lystää. Ihanaa!
olen erilainen kuin kaikki muut. Eihän tässä maailmassa ole yhtään täysin jonkun toisen olion kanssa identtistä oliota, tuskin edes atomia joka olisi tasan samanlainen kuin joku toinen.
Ei ihmisen tai muunkaan olion täällä tarvitse ansaita erilaisuuttaan, se on hänellä luonnostaan.
riittää se että läheiseni voivat hyvin ja elämä on siedettävää.
En ole kokenut tarvitsevani erityistä erottumista ympäristöstäni, se on käynyt ihan huomaamattani :)
Älä käytä sanaa siedettävä koska uskon lukeneeni sanoistasi kauneutta jonka olet löytänyt omaan elämääsi.
pitää tavoitteitasi korkealla.
jos olet tuollaista löytänyt joiltain riveiltäni :)
Enhän toki voinut laittaa että elämä tuntuu hyvältä, ja elämisen arvoiselta, sellainen herättää kateutta :(
auennut?
Olenkohan taas väärällä rivillä kuten eilen!
Minulla on paljon syitä onneen.
Lapsia!
Ystäviä!
Peti!
Ruokaa!
Katto!
Kirja!
Lukutaito!
Loputon lista onnesta joka pitää minut pystyssä!!
Polarointi ja peilaus. Loppuu eroittelu!
kenties harkita tarjoavasi myöskin kuonokopan, ettei hymy näy :))
samasta asiasta, eli tuo sana "siedettävä" on minustakin turhaa elämänlaadusta tinkimistä.
Oletko lukenut kirjan Kuoleman kauppiaat?
Alkuteoksen nimi:
Dynasty of death
Kirjailija:
Taylor Caldwell
Eikös se löydy elokuvana..?
on,mutta ei tietääkseni tuosta kirjasta.
Katseletko paljon elokuvia?
erilainen,siinä suhteessa,että uskon että kaikkea ei tarvitse itse kokeilla.
En ole vetänyt edes yhtä henkosta tupakkaa,mutta passivista tupakointia kyllä.
Koskaan en ole ottanut känniä,edes kokeeksi.
Juopuneiden seurassa silti vuosia kulkenut.
Valinnoillani en ole yrittänyt olla sitä tai tätä vaan ei ole koskaan ollut tarvetta kokeilla eikä tehdä vain seuran vuoksi muiden mukana,mikä ei itseä kiinnosta.
Liekö sitten suomalaisena hiukan erikoinen,kun itsetunto on aina ollut vahva ja olen tehnyt vain sellaista,mitä itse olen tarpeelliseksi katsonut.
kasvaa ystävyyden seuralaisena.
minulle riittää se elämän hymyileminen,tällä kertaa.Onnellisuus on asia mistä pitää, pitää kiinni kynsin hampain(on se elämä potkinutkin,rankalla kädellä)Ne pienet asiat sen aikaan saavat ja se oikea asenne.Sunnuntai lapsi on "aina sunnuntai lapsi"..vaikka tuohon en usko ihan kokonaan.
odottaa taas sinun vastaustasi ja pyytää kertomaan onko sinulla paheita joita olet hellinyt?
polttelen sikaria joskus. Kuuntelen musiikkia liian kovalla. Teen asioita mieleni mukaan. Olen ylimielinen. Onnistun touhuissani. Eiköhän tuossa ole paheita riittämiin.
Ihminen voi kokea hyvin pienestä lähtien että on erilainen. Jos ilmi tulee uusia asioita, jotka ikän mittaan korostavat tätä erilaisuutta, uskoo lopun ajan että on vähän poikkeava, enemmistön ulkopuolella. Se ei ole aina sitä että on parempi tai onnistunut, ei myös että on huonompi ja epäonnistunut.
Minä olen ollut ensin erilainen siksi, että ei ollut lähellä muita lapsia ilman äitiä. Sitten menin kouluun uudella paikkakunnalla, jossa en tuntenut ketään ennen. Sitten pääsin yhden luokan yli suoraan kolmannelle. Sitten sain silmälasit, sekin oli harvainaista. Sitten isä
lähti tavalla, että en puhunut asiasta muille ja olin orpo. Sitten aloitin koulun aina jossain uudessa paikassa joka vuosi, aina uusi joukossa.
Koulussa menestyin, 'kotona' oli hakattu. Aika vahva pohja tuntea erilaisuus jo.
Kun olen ollut yli 20 vuotta ulkomailla, olen ei-suomenkielinen, ei-luterilainen, ei-naimisissa, ja niin edelleen ... erotun joukosta vaikka en sitä halua. Tai jos haluan, se on onnistuminen työssä. Haluan olla niin hyvä, että paremmaksi on vaikea tulla. Kuitenkaan, en vertaa muita huonoiksi. Ei ole kaikilla samat mahdollisuudet elämässä keskittyä työhön. Se vain on niin että jokaisella täytyy olla joku alue, jossa on vahva, se jokaisen oma asia. Se on jollakin puutarha, jollakin kohteliaat lapset, jollakin huikea taito soittaa, jollakin mestaruuspytty tai ministerin titteli.