Hei! Osaako kukaan sanoa mistä johtuu, kun tänään minua alkoi koulussa pyöryttää, olin lysähtämässä maahan, mutta ope sai otteen etten kaadu. Ope sanoi "kulta mikä hätänä? olet ihan valkoinen?" vapisin ja tärisin, minut laitettiin matolle makaamaan, ja kutsuttiin ambulanssi. Kun hoitaja tuli otti näytteitä ja sanoi "kaikki normaalia, tää on jotain psyykkistä" --- niin onko se?
ajattelin sen olevan anemiaa näin 13 vuotiaana. --siis mitä se oli? Kiitos arvauksista.
ajattelin sen olevan anemiaa näin 13 vuotiaana. --siis mitä se oli? Kiitos arvauksista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anemia on ihan mahdollinen syy kyllä. Harvoin se kuitenkaa ilmaantuu kohtauksen omaisesti, vaan oireita on jo aiemmin. Matala verensokeri ja rytmihäiriö aiheuttaa tuollaisia oireita, mutta nää varmaan ensihoito katsoi?
Psyykkiseen syyhyn en usko noilla oireilla.
Monisairas
Jos toi olis ollut paniikkikohtaus niin sä olisit jo huomannut sen hengityksestä.Paniikkihäiriö ei aiheuta suorilta jaloilta kaatumista.
Kysyin äidiltä. Hän sanoi mulle että on joku psyykkinen. Luin myös duocemin lehteä, ja jos siihen on uskomista, se on paniikkikohtaus. Mulla oli nimittäin 13:toista oireesta 9.
no niin sitten sun pitää aloittaa lääkitys siihen ettei toisten tapahdu tollasta.
Ööö.. miten sitä lääkitään? No kysyn mutsilta.
masennuslääkkeillä.netistä löytyy lisää tietoa
Ei kannattaisi heti lähteä hakemaan apua lääkkeistä, etenkään kun kyseessä on nuori ihminen, päätellen tuosta että kohtaus tuli koulussa.
Voisi yrittää miettiä tilannetta tai tilanteita missä kohtaus tulee ja miettiä ehkä mahdollisia syitä mikä kohtauksen laukaisee.
Jos vaikka kovasti joku tilanne jännittää niin miettii sitä mikä siinä tilanteessa jännittää ja miten voisi tehdä samanlaisessa tilanteessa toisin ettei jännittäisi niin paljoa.
Sekin on tavallaan jännittämistä jos välillä esim. miettii itseään siitä kulmasta että mitä muut mahtavat ajatella jos teen tai sanon jotain, eli tietynlainen itsetunnon vähyys.
Kannattaa yrittää luottaa ja uskoa itseensä ja toimia kuten itse haluaa eikä miettiä mitä muut mahtavat ajatella. Siis tietysti toimia kuitenkin järkevästi eikä sählätä mitään vaikka vahingollista.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, sekin jo helpottaa.
Tavallaan voisi itse ja/tai jonkun toisen kanssa miettiä syitä ja seurauksia ja todellakin ajatella voisiko ihan vain tekemällä ja ajattelemalla saada tapahtumat ja tilanteet joissa kohtaus tai kohtaukset tulevat, sujumaan eri tavalla.
Ja vaikka lääkettä ottaisikin tueksi niin silti on hyvä selvittää mitkä tilanteet altistavat kohtauksille ja yrittää harjoittaa itseään selviämään paremmin.
No, tää voi kuulosta tosi naurettavalle, mut mua stressaa istua edessä olevassa pulpetissa kaikkien edessä sekä meidän luokan suuri valaistus.
Jos sua haittaa istua edessä niin olisiko sun mahdollista pyytää opettajalta jos saisit vaihtaa paikkaa jonnekin taaemmaksi.
Kyllä niiden pitäisi antaa lupa siihen, ja jos se ei suostu niin sano sille että sua jotenkin jännittää istua siinä edessä, ettei siinä ole kiva olla.
Niille valoille ei luultavasti pysty tekemään mitään, valitettavasti.
Eikä toi ollut yhtään naurettavaa kun kerroit mikä stressaa, niin kannattaa tehdä muutenkin vaikeissa tilanteissa että kertoo aina jollekin miltä tuntuu.
Ei yhtään kuulosta naurettavalta. Kouluaikoina minullakin oli paniikkihäiriöoireita. Luokan takana on mukavampi olla. Voi tarkkailla rauhassa, ei ole katseiden alla ja valaistuskin saattaa olla aavistuksen hämärämpi. Tykkäsin myös istua lähellä ovea jos mahdollista, koska minulla paniikkioireet hellittivät kun tiesin että voin mennä nopeasti ulkopuolelle jos olo käy tukalaksi.
Sinulla voi olla jonkinlaista aistiyliherkkyyttä jos tietyt valot tuntuvat vastenmielisiltä.
Mahdollinen epilepsia kannattaisi myös selvittää