Ensin uusi ystävä soitti, miten jaksan. Sitten sain tekstiviestin, jossa entinen, todella pitkäaikainen ystävä haukkui minut lyttyyn. Ilmeisesti humalassa. Menin viestistä hiukan pois tolaltani ja samaan aikaan soitti toinen uudempi ystävä ja sain puhuttua tuon textarigaten pois. Jotenkin on sellainen olo, että ihmiset on hyväksynyt mut niin kauan, kuin olen jaksanut olla se iloinen, mukava ja miellyttävä. Eikä se kyllä ole ollut edes vaikeaa ennen. Silloin kun siis voin paremmin.
Mutta nyt on tullut sellaisia asioita elämään, etten ole voinut jatkaa enää entiseen malliin. On ollut pakko alkaa vetää rajoja, ihan oman terveyden takia. Vissiin tämä vuosi on ollut sellaista muutosten aikaa. Kaikille muillekin. Voi yrittää jatkaa vanhojen keinojen kanssa, tai sitten aloittaa jotain uutta. Mun on ollut pakko suostua muutokseen. Se on tosi vaikeaa, menetyksiä ja ristiriitoja on ollut. Ja samaan aikaan olen tutustunut ihan uusiin ihmisiin. Tuntuu, että osa ihmisistä kun voi huonosti, on muuttunut todella ilkeiksi. Ja toiset, vaikka on omiakin vaikeuksia, haluaa olla tukena ja ymmärtää. Jokaiseen tämä vuosi on vaikuttanut jollain tavoin.
Hyviä juttuja on tullut, mutta kyllä luopuminenkin on ollut raskasta ja se, jos joku haastaa riitaa tai haukkuu, niin kuin tänään kävi. En vaan jaksa sellaista. Kauhean herkillä on vaan. Ehkä tämä tästä vielä. Mukavaa iltaa niille, jotka jaksoi lukea!
Mutta nyt on tullut sellaisia asioita elämään, etten ole voinut jatkaa enää entiseen malliin. On ollut pakko alkaa vetää rajoja, ihan oman terveyden takia. Vissiin tämä vuosi on ollut sellaista muutosten aikaa. Kaikille muillekin. Voi yrittää jatkaa vanhojen keinojen kanssa, tai sitten aloittaa jotain uutta. Mun on ollut pakko suostua muutokseen. Se on tosi vaikeaa, menetyksiä ja ristiriitoja on ollut. Ja samaan aikaan olen tutustunut ihan uusiin ihmisiin. Tuntuu, että osa ihmisistä kun voi huonosti, on muuttunut todella ilkeiksi. Ja toiset, vaikka on omiakin vaikeuksia, haluaa olla tukena ja ymmärtää. Jokaiseen tämä vuosi on vaikuttanut jollain tavoin.
Hyviä juttuja on tullut, mutta kyllä luopuminenkin on ollut raskasta ja se, jos joku haastaa riitaa tai haukkuu, niin kuin tänään kävi. En vaan jaksa sellaista. Kauhean herkillä on vaan. Ehkä tämä tästä vielä. Mukavaa iltaa niille, jotka jaksoi lukea!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tsemppiä sulle, kyllähän näitä asioita mahtuu jokaisen meidän elämään. On ollut kyllä isoja muutoksia minunkin elämässäni parin viime vuoden aikana. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu.
Kiitos! Alkoi täälläkin ne muutoksen tuulet jo vähän aiemmin, mutta meno sen kun yltyi vaan tänä vuonna. Tsemppiä! :)
Voin kuvitella miten ikävältä tuntui saada ilkeä puhelu silloin kun on herkässä mielentilassa. Mutta toisaalta nyt tiedät ettei tuollaiseen ihmiseen kannata tuhlata aikaa ja energiaa eikä varmasti ajatuksia. Kun sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön se karsi paljon ihmissuhteita. Mutta toisaalta sai ajattelemaan elämää ja muita ihmisiä inhimillisemmin.Voimia sulle ja pidä itsestäsi huolta. Lepäile ja tee mukavia juttuja. Olet sen arvoinen.
Siis ilkeä tekstari. Mun luetun ymmärtäminen ei ole terässään tänään(kään)
Kun uskot unelmiisi, alat kasvaa niitä kohti
Tommy Hellstenin kirja
Juu. Lähetteli vielä lisääkin viestejä, nimitteli ym. Imen hänen kaikki voimat (?) vaikkei olla kevään jälkeen edes oltu tekemisissä.. Silloin keväällä sanoi, että mikään ei voi tulla meidän ystävyyden väliin. Siis ihan uskomatonta, hänen miehensä juonut joka päivä heidän yhdessäolon ajan (yli 20 v) ja huutaa joka yö unissaan.. Ja minä imen hänet kuiviin. Vastasin hänelle, että kai mä sitten sairastutin hänet ja sanoin, heippa.
Että siinä meni sitten sekin side lapsuuteen. (No on mulla vielä yksi sieltä ;)) Ja sitten tämä kehui, kuinka hänellä on rikas ystäväpiiri, joiden kanssa parhaillaankin viettää kivaa iltaa. Vaikka ehtikin siinä samalla kirjoittaa katkeria, herjaavia, nimitteleviä viestejä mulle...
Se oli alkuun kova pala, kun hän mulle vaikealla hetkellä käänsi selkänsä (on tehnyt aina niin, jos mulla ollut vaikeaa) Ja sitten kielsi mua ottamasta lastani mukaan kahvikylään heille, kun siellä oli yksi tilaisuus. (Kummityttöni syndet, johon kummitytöltä kutsu) Se oli se viimeinen pisara mulle ja katkaisin välit. Ja kerroin silloin nimen omaan, että miltä minusta tuntui. En lähtenyt tuollaiselle asiattomuuslinjalle.
Mutta tuossahan olikin vaan tarkoitus saada mulle mahdollisimman huono olo. Ei enää sillain onnistu, kun surin hänet jo aiemmin elämästäni pois. Tai onnistui hetkellisesti saamaan vähän sekaisin, mutta sain siitä puhuttua tänään ystävälle ja sitten tämä kirjoittaminenkin auttaa. Ja tosiaan, kuten puhettakin oli, huono, herkkä fiilis silloin, kun alkoi noita viestejään spämmätä. Mulle tuo suora hyökkäys ei tänä päivänä ole keino. Vaan asiat pitää keskustella ja jos ei voi, niin käsitellä muualla, kuin ko henkilön kanssa.
Riitaa haastavista ihmisistä kannattaa pysytellä kokonaan erossa. Ystävyksetkin, vaikka ovat kauan kulkeneet samaa matkaa, voi kasvaa eri suuntiin näköjään. Tai sitten se oli se, että mä aloin muuttua ja en ollut enää kiva. Mutta itse tunnen meneväni kaiken vaikeankin jälkeen uuteen, parempaan suuntaan. Nyt pidän niitä muutamaa ystävää, joiden kanssa on toimiva vuorovaikutussuhde, eivätkä tuomitse tai toimi noin, kultaakin kalliimpina. Ilman heitä olisin aika hukassa ja jotkut voisi jyrätä mut mennen tullen.
Tommy Hellstenin kirjoja joskus luin. Mielenkiintoista, että hänet mainitsit. Nyt on ollut lukeminen vähän tauolla ja tuota kirjaa en olekaan lukenut. Täytyykin hakea, sitten kun kirjastoon taas pääsee. Tommyn kirjat antaa oikeaa suuntaa, arvomaailma vastaa omaa ja hänen oivalluksensa omiin kokemuksiinsa perustuen, tuovat sitä uskoa toipumiseen ja ne ovat jollain tavoin tosi lohduttavia ja lämpimiä opuksia. Vaikka ei ole varaa mennä "Ihminen tavattavissa"- terapeutille, niin voi hankkia tietoa näistä itsehoito-oppaista. Ja kaikessa toipumisessa on tärkeintä oma halu. Ja sitä löytyy.
Unelmista puheen ollen. Olin jokin aikaa sitten sellaisessa ryhmätilanteessa, jossa tehtiin unelmakarttaa (jonka oon joskus aiemminkin tehnyt). Omalla vuorolla alkoi vähän itkettää. Olin kyllä kuvakollaasiin jotain saanut keräiltyäkin, mutta jouduin toteamaan, etten oikein uskalla tällä hetkellä unelmoida mistään. Että tavoitteet on vähän alempana; tasapainoa, yöunta ja sen sellaista. Ehkä taas jossain vaiheessa uskaltaa antaa ne siivet, kyllähän unelmia tarvitaan :)
Kiitos vertainen. Mullakin noita diagnooseja on tullut.. Ensin oli "vain" masennus.. Tosi hyvältä tuntuu saada kannustusta. Sinun kaltaisten hyväntahtoisten ihmisten vuoksi eläminen on elämisen arvoista. :)
Ja tämä oli tarkoitettu ^ 19:09 mukavalle kirjoittajalle :)
Laitoin erikseen varuiksi, vaikka oletan että taisit olla tuo Tommyn suosittelija. :)
Vanha ystävä on kuin vanha kumppani. Jossain vaiheessa kannattaa myöntää itselleen, että suhde ei enää toimi ja keskittyä uusiin suhteisiin, joissa toista kunnioitetaan. Yleensäkin ihmissuhteissa, kunnioitus on se hankalin pala ja sen puute tappaa suhteet. Tuttua ihmistä kun tuntuu olevan niin vaikea kunnioittaa.
Niin ja kun miettii, niin kyllähän sitä ollaan oltu vähän erilaisia silloin lapsina. Suhde on silloin vastannut sen hetkisiä tarpeita. Mutta ihmiset kasvaa ja muuttuu. Mitä sieti joskus, ei pidä ehkä sietää iankaiken. Olihan meillä vuosien varrella niitä "taukoja". Nyt laittoi koko homman mun piikkiin kyllä. Uskalsin loukkaantua pahoista sanoista ja huonosta kohtelusta, niin olinkin hetkessä itsekeskeinen marttyyri. Ja mikä raivo sieltä tulikaan.
Luin jostain tällaisen mietelauseen:
"Ystävä ei ole hän, kenet olet kauemmin tuntenut. Se on hän joka tuli, eikä koskaan lähde viereltäsi".