Täällä Suomessa propagoidaan yleisen asevelvollisuuden puolesta, jotta nuoret miehet menisivät vapaaehtoisesti armeijaan eivätkä alkaisi vastustaa sitä. Mitä ihmeen hyötyä sinne menemisellä on tavalliselle suomalaiselle miehelle ? Sitoutuu vain valojen muodossa valtion kohtaloihin, se ei ole viisasta. Ihmiselämä on liian arvokas asia riskeerattavaksi ja uhrattavaksi valtion kohtalojen takia.
Muissa maissa ollaan siirtymässä
ammattiarmeijaan.
381701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tosipuhetta!. Ei ole mitään järkeä uhrata omaa nirriä sillä juttuhan on näin että vaikka valtio-Suomi saisi niskalaukauksen tavalliset ihmiset voivat hyvin jatkaa aivan normaalia elämäänsä. Tästä on hyvänä esimerkkinä vaikka Taiwan-Kiina kysymys. Mikäli Taiwanin nykyiset itsenäisyyspyrkimykset johtaisivat Kiinan invaasioon ja sitä kautta vallanvaihtoon ihmisethän voisijat jatkaa omaa elämäänsä aivan normaalisti. Kuten päättää omista asioistaan, koulutuksesta, mitä tv-kanavia on lupa katsoa, onko internet vapaa kaikille, mitä lehdessä saa kirjoittaa, mitä uskontoa saat harjoittaa(Falun Kong...)
Kuten esimerkin tapauksessa todetaan, hanttiin laittamisella ei ole mitään tavallisen elämän jokapäiväisiin asioihin tapahtuvaa vaikutusta. Valtio ja kansa ovat todellakin täysin kaksi eri asiaa ja tavallisia kansalaisia ei siten pitäisi sotkea valtion käymiin sotiin.
Kirjoituksesi alku kuulosti täydeltä asialta mutta sitten osoittautui että se olikin ilmeisesti tarkoitettu joksikin sarkasmin yritelmäksi (?) Tuskin tämä menee sinun kaaliin, mutta eikö ole hienompaa olla elossa ja mm. huolehtia perheestään ja lähimmäisistään, vaikka joku Falun Gong sitten olisikin kielletty, kuin maata haudassa tietämättä kuinka sodassa kävi.
"Mitä ihmeen hyötyä sinne menemisellä on tavalliselle suomalaiselle miehelle"
"Ihmiselämä on liian arvokas asia riskeerattavaksi ja uhrattavaksi valtion kohtalojen takia"
Eniten tässä viestiketjussa ontuu aloituskirjoitus joka jollain ihmeellisellä logiikalla pitää valtiota ja ihmisiä kahtena eri asiana. Siis sen näkemyksen mukaan vaikka Talvisota kosketti ainoastaan Suomen Valtiota ja lopputuloksella ei olisi ollut mitään vaikutusta yksilön elämään? Mitkähän olisivat olleet mahdollisuutesi huolehtia niistä läheisistäsi siellä Uralin takana? Kaalisoppaa olisi riittänyt (ei sitäkään aina..) ja mitä väliä silläkään sitten jos elämääsi olisi määräilty jostain Punaisen Torin nurkalta? Saivathan Afrikasta kaapatut orjatkin jenkkilässä katon pään päälle, vaatteet ja luotto-orjat pystyivät jopa eräänlaiseen perhe-elämäänkin. Kunhan olivat kiltisti eivätkä haaveilleet mistään mikä ei ollut ristiriidassa isännän etujen kanssa ja mikä ei haitannut seuraavan päivän puuvilladuunia.
No tässä toinen sarkasmin yritelmä ja kärjistety esimerkki, kylläkin menneeseen perustuen.
Juttu vaan on niin että historian saatossa miljoonat naiset ja miehet ovat pitäneet vapautta ja mahdollisuutta päättää omista asioistaan omaa henkeään arvokkaampana. Näin ajattelee vielä nykyäänkin huomattavan suuri joukko ihmisiä. Yltiö-pasifismi onkin mielestäni eräänlaista historian ja realiteettien kieltämistä ja samalla myös aikamoista lammasmaisuutta.
No oletetaan että ihminen haluaa asua tässä maassa nyt ja jatkossa, silloin on perusteltua odottaa hänen tarvittaessa osallistuvan myös maanpuolustukseen jos tilanne on oikeasti sellainen, että hänen panoksestaan olisi apua. Kuitenkin ne jotka eivät halua tähän osallistua, tulisi ehdottomasti päästää poistumaan maasta ja heidän mahdollisille myöhemmille paluuhaaveilleen voidaan sitten mielestäni hyvin asettaa suuriakin rajoituksia. Mikään puolustamisen arvoinen valtio ei kuitenkaan todellakaan listi omiaan missään tilanteessa vain siksi, ettei joku halua tarttua aseeseen. Tällainen laajaa reserviä vaativa tilanne tulee mielestäni kysymykseen lähinnä vain silloin, jos koko maan väkivaltainen miehitys on realistinen uhkakuva.
Silloin kun Euroopassa käytiin suurta ideologioiden kamppailua (2. maailmansodan aikaan natsismi ja kommunismi, kylmän sodan aikaan kommunismi ja kapitalismi) niin, tietäen Neuvostoliiton aggressiivisen politiikan ja jälkikäteen sisäisetkin rikokset, tuollainen ajattelutapa oli Suomen maanpuolustukselle varmaan täysin relevantti. Silloin kysymys saattoi oikeasti ollakin jollakin tasolla kansan olemassaolosta, vaikkakin meitä paljon pienempi Viron kansa tuossa lahden toisella puolella säilyi vaikka oli 50 vuotta osa Neuvostoliittoa. Nykyään kommunismin kaaduttua ei liene realistista odottaa Venäjän haluavan miehittää Suomea, ainoa mikä tuntuu realistiselta uhkakuvalta olisi pyrkimys strategisen asemansa vahvistamiseen Itämerellä. Silloin kysymys on uhkasta johon valtion olisi syytä varautua muin keinoin kuin laajalla massa-armeijalla. Hyvin varustetut erikoisjoukot ja uskottava liitto luultavimmin ehkäisisivät koko kriisin. Samat seikat auttaisivat luonnollisesti myös mahdollisessa kriisissä ja säästäisivät paljon ihmishenkiä. Siksi pitäisi varautua oikealla tavalla. Vain rajoitetut hyvin varustetut joukot ja liittoutuminen järkevien uhkakuvien varalta, ja jonkintasoinen yleisen asevelvollisuuden optio voitaisiin ehkä säilyttää pahimman skenaarion varalta.
Tavallisten pulliaisten mobilisointi pakolla avuttomaksi tykinruoaksi ja täsmäpommitusten alle tällaisessa strategisen iskun tilanteessa, jossa heillä ei ole mitään mahdollisuutta sitä torjua (ja vihollinenkin on toki tiennyt sen etukäteen hyökkäyspäätöksen tehdessään), olisi valtion johdolta edesvastuutonta ja saattaisi jopa johtaa kriisin pahenemiseen ja sitä kautta maamme joutumiseen sotatantereeksi ja asteittaiseen tuhoutumiseen. Sitäkö tässä halutaan.
Kirjoituksesi maininta asevelvollisuusoptiosta pahimman varalle on järjetön.
Asevelvollisuusarmeijan luominen pisteestä nolla aloittaen vie vähintään pari vuosikymmentä. Se ei siis ole tuote jota ruvetaan rakentamaan vasta kriisin jo uhatessa.
Kyllä se tuntuu muuten olevan joillekin kova paikka, että palvelee maataan edes joitakin kuukausia.
"Kirjoituksesi maininta asevelvollisuusoptiosta pahimman varalle on järjetön. "
Ja kah kun, ei ole. Kaikki voisivat käydä vaikka 1-3 kuukauden koulutuksen sitä varten, naiset mukaanlukien. Ensisijainen maanpuolustus olisi näiden ammattimaisten joukkojen harteilla ja tämän yleisen reservin mobilisointi vasta laajamittaisen maajoukkojen hyökkäyksen uhatessa.
"Kyllä se tuntuu muuten olevan joillekin kova paikka, että palvelee maataan edes joitakin kuukausia."
Edellä tulikin jo ilmi että tässä ei ole kysymys varusmies (ja -nais) ajasta vaan maanpuolustuksesta.
Yritä jatkossa ymmärtää viestit ennen kuin kommentoit niitä.
Tällainen järjestelmä on käytössä mm. Britanniassa. Ja itse olen käynyt armeijan jo vuosia sitten, vaikkei se tähän kuulukaan.
"Tavallisten pulliaisten mobilisointi pakolla avuttomaksi tykinruoaksi ja täsmäpommitusten alle tällaisessa strategisen iskun tilanteessa, jossa heillä ei ole mitään mahdollisuutta sitä torjua (ja vihollinenkin on toki tiennyt sen etukäteen hyökkäyspäätöksen tehdessään), olisi valtion johdolta edesvastuutonta "
"Kaikki voisivat käydä vaikka 1-3 kuukauden koulutuksen"
Eiköhän 1-3 kk:n koulutuksella synny pelkkää tykinruokaa. Jätä ajattelu asiaatunteville.
...mutta 6 kuukauden koulutuksella, kuten nykyään, syntyy sitävastoin todella osaavia ja taitavia taistelijoita. Kerro lisää.
Ja minä kun vielä vedin tuon 1-3 kk ihan piposta, lyhempi aika esim. sillä perusteella että nimenomaan näin lyhyesti koulutettujen ei silloin tarvitsisi olla ensimmäisenä tulessa ja tärkeimmissä tehtävissä kuten nykyään. Niitä strategisia iskuja torjumassa olisivat nimenomaan ne ammattimaiset vapaaehtoispohjaiset joukot. Ja kaiken lisäksi tuo palvelusajan lyhentäminen, johon päätit tarttua, ei ollut tässä mitenkään keskeistä.
Joo, niitä "asiaatuntevia" täältä näköjään löytyykin... hohhoijaa.
Yleinen asevelvollisuus täytyy säilyttää ja sitä pitää tehostaa liitämällä naiset myös yleisen asevelvollisuuden piiriin.
Varusmies aikaa pitää mielestäni pidentää tuntuvasti.
Miehistölle 3 vuotta ja lomat puolitetaan.
Aliupseerit 4 vuotta ja lomat 3/4 pois.
Upseerit 5 vuotta ja lomat pois.
Totaalikieltäytyjät 10 vankeutta ilman lomia.
Siviilipalvelus 10 työpalvelua ilman lomia.
Tänään varusmiesten kunto on huono ja monet keskeyttävät palveluksen. Se johtuu siviilielämän löysentymisestä.
Ehdotan perustettavaksi esikoulun varusmiehille ja jos keskeytät, niin sinut palautetaan esikouluun ja aloitetaan alusta. Esikoulu olis n.6kk. Pieni aika. Siellä ei ole asepukuja eikä aseita. Opetus ohjelma sisältää mm. Vastuuta, luottamusta,kansalaisvelvollisuutta,oikeudenmukaisuutta ja liikuntaa.
Sitten kun nämä pääsevät siviiliin, niin he ovat hienostikäyttäytyviä ihmisiä ja rikollisuus ja huliganismi vähenee.
Työnantajat arvostavat pitkää koulutusta ja hyvää käytöstä.
Suomen pitää myös osallistua omalla panoksellaan kansainväliisin kriisinhallinnan joukkoihin. Kuka ulkomailla arvostaa Suomalaista jääkäriä 6kk koulutuksella. Työllisyyskurssikin on pitempi!
....jo se turpasi. Oota kuule ensin että kasvat isoksi ja käyt sen armeijan (jos käyt) ja sitten vasta alat miettimään varusmies ajan pidentämistä.Ja nuo ajat ei enää sovellu varusmies palvelukseen vaan ovat jo ammatti armeijan sopimusten mittaisia. Nuo sun kirjoitukset on muutenkin pelkkiä märkiä unia jotka ei koskaan toteudu.
Tämä on demokraattinen keskustelufoorumi maanpuolustus aiheesta ja minulla on oikeus ilmaista mielipiteeni.
Venäjälläkin on yleinen asevelvollisuus ja miehistö käy kolme vuotta ja upseerit jopa viisi.
Sinun uskosi uudistuksiin on heikko, minulla on uskoa paljon.
Ainakin se puolenvuoden esikoulu olisi hyvä kaikille varusmiehille ja keskeyttäjille. Siellä vain opetettas varusmies palveluksesta selvitymistä ja sitä mikä sillä keskeyttäjällä meni vikaan. Yritetään sitten uudelleen alusta. Mielestäni sitä hyvin suoritettua varusmiespalveluksen motivoimista pitäis parantaa ja keskeyttäneille kuuluisi "luokalleen jäänti". Sitten taas uudelleen käymme työhön...
Piristävää vaihtelua kaikenmaailman sivareiden kommenteille....
En nyt tiedä onko piristävää huomata, että täälläkin on ihmisiä jotka saadesaan valtaa, ensimmäisenä todennäköisesti rakennuttaisivat 'keskitysleirejä' eri mieltä oleville.
Tehdään Suomesta oikein kunnon sotilasvaltio Pohjois-Korean malliin. Maalla on miljoona-armeija ja atomipommiakin rakennetaan,vaikka samaan aikaan oma ksnsa kuolee nälkään.
On tärkeämpiä tekemisiä kuin k-leirit.
Älä leiki suotta marttyyria.
jos kerran ollaan noin innokkaita niin voisi samalla pistää pysyvän sotilaslain voimaan ja teloittaa jokaisen joka epäröi edes käskyn täyttämistä. ei askeltakaan taaksepäin. ja valitaan sinut komissaariksi?
maailma ja ajat muuttuvat jotkut asiat vain hieman hitaammin.
Hieno ajatus. Suomen sotilastuomioistuimen komissaari Nina!
Wauuude!
Pysyvä sotilaslaki koko yhteiskuntaan ja minä päätän itse kaikista rangaistuksista.
Sormet syyhyää jo!
Jenkit ovat suunnittelemassa paluuta reserviläisten käyttöön...
H. vasta suunnittelemassa.
Mistä tämän kuulit?
Joku NATO:n tulevaisuuden järjestelyistä kertova pdf tiedosto. Yritin etsiä mut en löytäny enää
hakusanoilla: Nato future organisation recruiting pitäis löytyä
Eilen tuli dokumentti merijalkaväen värväyksestä USAssa. Ehdokkaat olivat osin kotonaan ajolähtötilanteessa olevia tai jo valmiiksi huonossa työssä olevia kouluttamattomia kavereita. Osalla ei ollut mitään käsitystä siitä mihin olivat sitoutumassa ja yksi rekrytoitu tulikin katumapäälle ja yritti purkaa sopimuksen. Selkeä trendi rekrytoinnissa oli, että se kohdistui aikuisuuden kynnyksellä oleviin miehiin, joilla ei ollut tulevaisuuden suunnitelmia tai juurikaan toivoa sellaisista. Pääsykoekin kavereilla oli. 100 kysymyksestä piti saada 30 oikein...
Usein sanotaan (en tiedä tosissaanko vai ei...), että palkka-armeijaan joutuisivat vain ne, jotka sinne haluavat ja nykyjärjestelmään liittyvä pakko näin ollen poistuisi. Samalla voi miettiä, onko jokainen kadunlakaisija unelma-ammatissaan, vai todellisuudessa ottanut vastaan työtä toimeentulon pakottamana.
Puolustusvoimien supistamista palkka-armeijaksi on perusteltu myös yhteiskunnan militarisoitumisen vastustamisella. En tiedä mitä tarkoitetaan, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan militarisoitumisesta, mutta palkka-armeija ei asiaa ainakaan paranna. Ammattisotilaat tekevät työtään näennäisen vapaaehtoisesti. Jo varusmiespalveluksessa kuri kovenee, kun mennään paikkoihin, joihin käytännössä pyritään, ei jouduta. Palkka-armeijan kuri tulisi luultavasti olemaan jotakin aivan toista kuin asevelvollisuusarmeijan. USAn merijalkaväen naurettavat koulutusmetodit ovat kaukana suomalaisesta mentaliteetista, mutta esim. kadettikoulun läpikäyneet osaavat kertoa yhtä ja toista ensimmäisien kadettikuukausiensa ajalta. Vaarana on itseasiassa se, että ammattiarmeijasta kasvaa yhteiskunnasta erillään toimiva äärimmäisen militaristinen orgaani, jonka arvot ovat hyvin kaukana yhteiskunnan arvoista.
Tässä joitakin ajatuksia aiheesta. Aina voi vääntää kättä niistä "yhteiskunnalla ei ole oikeutta" -lässytyksistä. Tällä hetkellä yhteiskunnalla on oikeus pakottaa puolustamaan itseään, enkä ymmärrä miksi sillä ei sitä oikeutta pitäisi olla. Tiedän silti tämän keskustelun hedelmättömäksi, koska olen sen täällä jo muutamaan otteeseen käynyt, enkä aiokaan sitä jatkaa.
USA:n merijalkaväessä siis noin. Esimerkiksi USA:n tiedustelupalveluunkin otetaan sellaisia miehiä, joilla ei ole sukulaisia. Silloinhan hän ei ajattele pimeissä operaatioissaan lapsiaan tai vaimoaan. Hän on rohkea ja valmis kuolemaan oikeaksi näkemänsä asian puolesta. Merijalkaväki tai Tiedustelupalvelu on hänen perheensä. Sehän on vain käytännöllistä. Mies sai perheen itselleen.
Suomessa pysyy yleinen asevelvollisuus, se on halpa puolustusväline. Ammattiarmeija tosiaankin erkanee kansalaisten mielipiteestä. Olisinko oikeassa?
Onhan meillä ammattipoliisikin, eikä ongelmia ole. Pitäiskö poliisitoiminta muuttaa yleiseksi poliisi velvollisuudeksi, johon osallistuu kaikki?
Kannattakaamme yleistä poliisivelvollisuutta!
Ihan vaan pari irrallista nopeeta kommenttia sun heittoihin.
"Selkeä trendi rekrytoinnissa oli, että se kohdistui aikuisuuden kynnyksellä oleviin miehiin, joilla ei ollut tulevaisuuden suunnitelmia..."
Ja kappas vaan, asevelvollisuuskin kohdistuu aikuisuuden kynnyksellä oleviin miehiin joilla ei useimmiten ole vielä selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia. Ja ennen kaikkea oma identiteetti vasta muovautumassa. Jokainen tietää että yli 25-vuotiaana armeijaan menevät yleensä kokevat touhun niin järjettömäksi että vaihtavat heti sivariin. Heidän identiteettinsä on jo kehittynyt ja he uskaltavat tehdä omaehtoisia ratkaisuja.
" En tiedä mitä tarkoitetaan, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan militarisoitumisesta, mutta palkka-armeija ei asiaa ainakaan paranna."
Ja miksikähän ei. Jos et todellakaan edes aavista mitä militarisoitumisella tarkoitettaisiin niin kannattaakohan asiaa sinulle alkaa rautalangasta vääntämäänkään, mutta ajattele vaikka iänikuisia inttijuttuja saunan lauteilla ja miesten armeija-ajastaan kokemaa alistetuksi tulemisen häpeän ja velvollisuutensa tekemisen tuottaman ylpeyden sekoitusta, joka ilmeisesti pakottaa kertaamaan asiaa jutuissa uudestaan ja uudestaan sekä glorifioimaan asiaa, sekä näiden asioiden mahdollisia vaikutuksia väkivaltaan suhtautumiseen ja sukupuolten tasa-arvoon.
"Vaarana on itseasiassa se, että ammattiarmeijasta kasvaa yhteiskunnasta erillään toimiva äärimmäisen militaristinen orgaani, jonka arvot ovat hyvin kaukana yhteiskunnan arvoista."
Kuulosti ensin aika kaukaa haetulta, mutta sitten ymmärsin sinun ehkä puhuvan vain armeijan sisäisestä ilmapiiristä ja arvoista. Uutisia sinulle: mikä tahansa armeija on aina militaristinen orgaani. Myös Suomen armeijan arvot ovat, armeijan sisäisesti ja esimerkiksi varusmiehen näkökulmasta, hyvin kaukana yhteiskunnan arvoista.
Poliisin kohdalla ei ole sitä perimmäistä syytä olemassa, eli poliisilla ei ole sellaisia kriisitarpeita, joissa se tarvitsisi lisää henkilöstöä. Virka-apua poliisi saa tarvittaessa Puolustusvoimilta. Poliisitoimi ja maanpuolustus ovat tässä suhteessa täysin erilaisia.
"Ja kappas vaan, asevelvollisuuskin kohdistuu aikuisuuden kynnyksellä oleviin miehiin joilla ei useimmiten ole vielä selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia."
Tämä on totta. Heille ei kuitenkaan isketä neljän vuoden palvelussitoumusta nenän eteen ja viedä maalitauluksi Irakiin.
"Jokainen tietää että yli 25-vuotiaana armeijaan menevät yleensä kokevat touhun niin järjettömäksi että vaihtavat heti sivariin. Heidän identiteettinsä on jo kehittynyt ja he uskaltavat tehdä omaehtoisia ratkaisuja."
Jokainen ei kyllä tuota valhetta tiedä. Muistan omalta RUK:n kurssilta oppilaskunnan puheenjohtajan, joka hieman alle kolmekymppisenä oli silloin tutkijana Suomen pankissa. Lienee ajatteluun kykenevä henkilö.
"Jos et todellakaan edes aavista mitä militarisoitumisella tarkoitettaisiin niin kannattaakohan asiaa sinulle alkaa rautalangasta vääntämäänkään,"
Kun militarisoituminen yhdistetään suomalaiseen yhteiskuntaan, niin en todellakaan tiedä mitä silloin tarkoitetaan. Voit siis käyttää rautalankasi muuhun tarkoitukseen.
"mutta ajattele vaikka iänikuisia inttijuttuja saunan lauteilla ja miesten armeija-ajastaan kokemaa alistetuksi tulemisen häpeän ja velvollisuutensa tekemisen tuottaman ylpeyden sekoitusta,"
Puhut häpeästä varusmiespalvelukseen automaattisesti kuuluvana tunteena. Ja tuo on sitten sitä "itsenäistä ajattelua". Voi itku!
"joka ilmeisesti pakottaa kertaamaan asiaa jutuissa uudestaan ja uudestaan sekä glorifioimaan asiaa,"
Niitä juttuja kerrotaan, koska ne ovat hauskoja. Jos sinä omassa yli-ihmismaailmassasi olet rakentanut niille jonkun monimutkaisen psykologisen tarkoitusperän, niin älä ainakaan psykologiksi ryhdy.
"sekä näiden asioiden mahdollisia vaikutuksia väkivaltaan suhtautumiseen ja sukupuolten tasa-arvoon."
Joo, tätä siellä saunan lauteilla just mietitään!
"Kuulosti ensin aika kaukaa haetulta, mutta sitten ymmärsin sinun ehkä puhuvan vain armeijan sisäisestä ilmapiiristä ja arvoista. Uutisia sinulle: mikä tahansa armeija on aina militaristinen orgaani."
Se on selvä, mutta jos vertaat Suomen Puolustusvoimia ja esim. nimenomaan USAn merijalkaväkeä, niin jopa sinä voit havaita vivahde-eroja.
"Myös Suomen armeijan arvot ovat, armeijan sisäisesti ja esimerkiksi varusmiehen näkökulmasta, hyvin kaukana yhteiskunnan arvoista."
Mutta mitä ovat Puolustusvoimien arvot? Ja mitä ovat ne yhteiset varusmiehen arvot? Älä nyt viitsi esittää, että sinulla olisi niistä jotain muuta tietoa, kuin omaa kokemusperäistä ja harvinaisen subjektiivista tietoa. Eroavatko kaikkien varusmiesten arvot PV:n vastaavista? Onko PV kasvoton orgaani, vai olisiko sekin vain jäsentensä summa? Miten PV:n sulkeminen yhteiskunnasta ammattiarmeijaksi vaikuttaisi näiden arvojen kehittymiseen?
Jos Puolustusvoimissa olisi 300 000 ammattisotilasta, niin eihän sekään tarvitsisi lisähenkilöstöä. Maksaisi todella paljon sen ylläpitäminen.
Tänään poliisissa kaikki ovat ammattipoliiseja. poistetaan puolet ja tilalle tulisi nuorenpia palvelukseen velvoitettuja "varusmiespoliiseja". Varusmiespalveluksen käynyt ryhmänjohtaja voisi aivan hyvin toimia siellä.
Käytännössä puolet olisi ammattilaisia ja puolet "varusmiespoliiseja" samalla päivärahalla mitä alikersantti saa puolustusvoimissa.
Ei tarvetta lisäämiseen ole jos kaikki on ammattilaisia poliisissa tai Puolustusvoimissa.
Osa molemmissa voisi toimia reserviläis periaatteella.
Puolustusvoimien kantahenkilökunnasta vois samoin korvata henkilöitä reserviläisllä. Käytännössä monissa tehtävissä pystyisi toimimaan reserviläinen, vaikka tänään siellä on ammattisotilas ja hänelle maksetaan palkkaa. Reserviläisen saa määräämällä ja päivärahan hinnalla. Säästöä kaikki!
"Tämä on totta. Heille ei kuitenkaan isketä neljän vuoden palvelussitoumusta nenän eteen ja viedä maalitauluksi Irakiin."
Niin, Suomessahan heiltä ei edes kysytä haluavatko he toimia pienen "liittoutumattoman" Suomen maanpuolustuksen ainoana tukipylväänä saati siitä että millä varustuksella ja kalustolla. Poliitikot voivat karsia armeijan määrärahoja vaikka miten, ja vastustaa liittoutumista ja maamiinoja ihan omista ideologisista syistään, mutta nuorten miesten oletetaan siitä huolimatta olevan aina valmiit vaarantamaan henkensä puolustaessaan maata suurvaltaa vastaan, vaikka varusteiksi ei olisikaan antaa kuin rynnäkkökivääri ja sadeviitta.
>"Jokainen ei kyllä tuota valhetta tiedä. Muistan >omalta RUK:n kurssilta oppilaskunnan >puheenjohtajan, joka hieman alle kolmekymppisenä >oli silloin tutkijana Suomen pankissa. Lienee >ajatteluun kykenevä henkilö"
No, kärjistin vähän liikaa ja tottakai löytyy ihmisiä jotka haluavat mennä armeijaan myöhemmälläkin iällä. Koskenee erityisesti niitä jotka tietävät pääsevänsä koulutuksensa mukaisiin erikoistehtäviin, esim. lääkärit. Omakohtaiset kokemukset ja kuulopuheet kuitenkin osoittavat että sivariin siirtymisprosentti taitaa olla huimasti suurempi näillä lykkäyksen jälkeen palvelukseen astuvilla.
"Puhut häpeästä varusmiespalvelukseen automaattisesti kuuluvana tunteena. Ja tuo on sitten sitä "itsenäistä ajattelua". Voi itku!"
En voi mitään sille, että siltä minusta tuntuu. Täysin itsenäisesti. Koin ajatuksen tulevasta asevelvollisuudesta nöyryyttävänä jo peruskouluaikoina, ja armeijan jälkeen ajateltuani asioita enemmän tajusin että olinkin ajatellut niin jo kauan, silloinkin kun en ollut ehtinyt vielä altistua millekään mielipidemuokkaukselle. Ihan luontaista, kun miettii. Jos ajattelee, että syntyisit vapaaseen maahan, niin eikö olisikin vähän nöyryyttävää eräänä päivänä saada kuulla että sinun edustamasi väestöryhmän kohtalo on alistua pakkotyöhön ja siihen, että joillakin isoherroilla olisi oikeus päättää tämän ryhmän elämästä oman valtansa säilyttääkseen? Jos tämä koskisi aivan kaikkia tasapuolisesti sen voisi ehkä vielä hyväksyä tilanteessa jossa koko yhteiskuntamme olemassaolo olisi uhattuna, mutta kun se ei koske naisia, miehitys ei ole realistinen uhkakuva ja asevelvollisten kohtalosta ei muutenkaan välitetä (esiintyy rahoituksen laiminlyöntiä, resurssien haaskausta ja ideologista haihattelua) on se mielestäni väärin.
"Niitä juttuja kerrotaan, koska ne ovat hauskoja."
Eivät kaikki inttijutut, joita kerrotaan, suinkaan ole hauskoja. Minun kaveripiirissäni kerrotaan kaikenlaisia inttijuttuja, mutta kohtuullisen suuri osa niistä on veemäisiäkin juttuja joita ei voi sanoa hauskoiksi eivätkä naurata edes jälkeenpäin. Ja kaverini jotka näitä kertovat suhtautuvat kuitenkin myönteisesti armeijaan. Ehkä sinulla oli sitten huomattavasti hauskempaa omassa joukko-osastossasi ja tehtävässäsi.
>"sekä näiden asioiden mahdollisia vaikutuksia >väkivaltaan suhtautumiseen ja sukupuolten >tasa-arvoon."
>Joo, tätä siellä saunan lauteilla just mietitään!
No ei varmaan mietitäkään eikä tarvitsekaan, mutta ehkä näitäkin pitäisi edes jonkun joskus ainakin omassa päässään miettiä, monelta eri kantilta.
>"Se on selvä, mutta jos vertaat Suomen >Puolustusvoimia ja esim. nimenomaan USAn >merijalkaväkeä, niin jopa sinä voit havaita >vivahde-eroja.
En ole ollut USAn merijalkaväessä, joten en voi tehdä tätä vertailua. Sinäkö olet? Vai leffoihinko perustat tämän syvääluotaavan analyysin.
"Mutta mitä ovat Puolustusvoimien arvot?"
Lyhyesti, Puolustusvoimissa varaudutaan sotaan ja sota-aikana pätevät eri lait kuin rauhan aikana. Sotilailla pätee vahvimman laki karuimmassa muodossaan, tapa tai tule tapetuksi. Myös se että yksilöllä ei ole merkitystä. Sekä se että kyseenalaistaminen on pahasta. Jne jne. Lainatakseni omia sanojasi, näitä asioita miettiessäsi jopa sinä saattanet havaita hienoisia vivahde-eroja normaaliin rauhanajan arkielämään.
"Onhan meillä ammattipoliisikin, eikä ongelmia ole. Pitäiskö poliisitoiminta muuttaa yleiseksi poliisi velvollisuudeksi, johon osallistuu kaikki? "
Joo, hyvä oivallus. Sillä tavoinhan saataisiin paras mahdollinen aines poliiseiksi ja lisättäisiin sisäinen turvallisuus riittävälle tasolle (loppu poliisin resurssipulalle) ja tämä tapahtuisi kustannustehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Kannatan ehdottomasti.
Poliisikoulutus kestää kaiketi kolmisen vuotta, joten aivan varusmiespalveluksen pituisella sessiolla tuskin voitaisiin "reservipoliiseita" kouluttaa. Vaikka onhan kai tälläkin hetkellä olemassa jotain täydennyspoliisihankkeita tms.
"Niin, Suomessahan heiltä ei edes kysytä haluavatko he toimia pienen "liittoutumattoman" Suomen maanpuolustuksen ainoana tukipylväänä saati siitä että millä varustuksella ja kalustolla."
Kysymyshän oli itse asiassa siitä, että USAssa, jossa homma on vapaaehtoista, täytyy rekrytointi kohdistaa huonoimpaan ainekseen, koska muuta ei saada. Rekrytointi ajoitetaan vaiheeseen, jossa rekrytoitavalla ei ole selkeitä tulevaisuuden suunnitelmia. Yhtäkkiä sitten tällainen ajelehtiva nuori mies huomaa olevansa Irakissa ottamassa kuulaa nahkaansa. Suomessa velvollisuus toki koskee kaikkia miehiä, mutta kuuden kuukauden palvelus tuskin kenenkään elämää romahduttaa.
"nuorten miesten oletetaan siitä huolimatta olevan aina valmiit vaarantamaan henkensä puolustaessaan maata suurvaltaa vastaan, vaikka varusteiksi ei olisikaan antaa kuin rynnäkkökivääri ja sadeviitta."
No joo, vähän kärjistetty kuva taas PV:sta. Meillä on kuitenkin ilmavoimat, merivoimat, voimakas kenttätykistö, pioneereja, pst-miehiä... Eli vaikka heikoimman kiireellisyysluokan joukoilla varustus on huonoa, ei tilanne kokonaisuutena ole niin karu.
"Omakohtaiset kokemukset ja kuulopuheet kuitenkin osoittavat että sivariin siirtymisprosentti taitaa olla huimasti suurempi näillä lykkäyksen jälkeen palvelukseen astuvilla."
Omakohtaiset kokemukset ja kuulopuheet eivät tietysti ole se luotettavin kokonaiskuvan antaja, mutta voi tuossa olla perääkin. Varmasti osalle vanhempaa väkeä ottaa koville kuunnella jonkun myöhäispuberteettia elävän rillipäisen alikersantin jäkättämistä. Mutta olen nähnyt miehiä, joille tämä ei tuota mitään ongelmia. Sopeutumiskysymys.
"Jos ajattelee, että syntyisit vapaaseen maahan, niin eikö olisikin vähän nöyryyttävää eräänä päivänä saada kuulla että sinun edustamasi väestöryhmän kohtalo on alistua pakkotyöhön ja siihen, että joillakin isoherroilla olisi oikeus päättää tämän ryhmän elämästä oman valtansa säilyttääkseen?"
Nyt aletaan mennä sellaisiin ideologisiin sfääreihin, että lienee viisaampaa jättää kommentoimatta. Totean vain, että elämme demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa isojen herrojen valta on kiinni kansan äänestämisestä.
"Eivät kaikki inttijutut, joita kerrotaan, suinkaan ole hauskoja. Minun kaveripiirissäni kerrotaan kaikenlaisia inttijuttuja, mutta kohtuullisen suuri osa niistä on veemäisiäkin juttuja joita ei voi sanoa hauskoiksi eivätkä naurata edes jälkeenpäin. Ja kaverini jotka näitä kertovat suhtautuvat kuitenkin myönteisesti armeijaan. Ehkä sinulla oli sitten huomattavasti hauskempaa omassa joukko-osastossasi ja tehtävässäsi."
Omien ikävien kokemusten kohdalla on käynyt niin, että niiden merkitys on aikojen saatossa asettunut perspektiiviin. Elämän vastoinkäymisten joukossa ne ovat hyvin, hyvin pieniä. Osa on alkanut jälkeenpäin naurattaa, osa ei.
"En ole ollut USAn merijalkaväessä, joten en voi tehdä tätä vertailua. Sinäkö olet? Vai leffoihinko perustat tämän syvääluotaavan analyysin."
Joo, en ole ollut merijalkaväessä, mutta lähinnä siitä dokumenttimateriaalista, jota olen sen koulutuksesta nähnyt, on koulutus hyvin erilaista kuin Suomessa. Voit tietenkin kiistää, mutta mieti kuitenkin asiaa ensin.
"Sotilailla pätee vahvimman laki karuimmassa muodossaan, tapa tai tule tapetuksi. Myös se että yksilöllä ei ole merkitystä. Sekä se että kyseenalaistaminen on pahasta."
Sotatilassa vallitsee vahvimman laki suhteessa viholliseen. Mutta jos väitetään, että vahvimman laki on se, mitä PV:ssa opetetaan, niin johan ollaan metsässä. Olisin voinut pyyhkiä lattiaa jokaikisellä esimiehenäni olleella alikersantilla. Onko yksilöllä merkitystä vai ei? Kun liikutellaan prikaateja, ei varmasti voida ajatella mitä sen jääkäriryhmän kk-mies asiasta ajattelee. Mutta sotilasvalasta voi lukea ajatuksia alaisiin suhtautumisesta. Olisi suotavaa, että valan tehneet suhtautuisivat niihin sanoihin tosissaan. Ja kun mietit sotatilannetta, ymmärrät varmasti, miksi kyseenalaistamiseen ei intissä aina kannusteta. Silti jo reserviupseerikoulutuksessa on välttämätöntä ajatella itsenäisesti. Eteen tulevat ongelmat eivät ratkea ohjesääntöä lukemalla.
"Lainatakseni omia sanojasi, näitä asioita miettiessäsi jopa sinä saattanet havaita hienoisia vivahde-eroja normaaliin rauhanajan arkielämään."
Kyllä, mutta kysymys oli toiminnan taustalla olevista arvoista. Voitaisiin toisaalta miettiä siviilielämän ja PV:n arvoja toisinkin. Sotilasorganisaation tehtävänä sodassa on vastustajan tuhoaminen. "Taistelu on kamppailua, jonka tarkoituksena on vastustajan tuhoaminen tai lannistaminen", totesi Clausewitz. Tätä tehtävää varten organisaatio on hierarkisesti järjestetty, sillä on käskyvaltasuhteet. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi esittää eriäviä mielipiteitä. Hyvä johtaja kuuntelee alaisiaan, mutta tekee itse päätökset. Demokratia ei tarvitse johtajaa, vaan ääntenlaskijan. Jos näitä piirteitä vertaa siviililiike-elämään, voidaan havaita aivan yhteneviä seikkoja. Liike-elämässä kilpailulla pyritään voittamaan vastustaja. Tämä voi hyvin tarkoittaa vastustajan tuhoa. Liike-elämän toimijoilla on hierarkinen organisaatio, jossa on käskyvaltasuhteet. Kyseenalaistaa saa, mutta joku tekee aina kuitenkin päätökset, joita noudatetaan. Ihmisiä ei toivottavasti kuole, mutta kilpailu- ja taistelumentaliteetti on olemassa. Vivahde-eroja siis todellakin on siviilielämän ja sotilaselämän välillä, mutta ovatko ne sittenkään niin suuret, kuin mitä pyritään väittämään ja olisiko niiden erojen suurentaminen ammattiarmeijan perustamisella meille hyödyllistä?
Asiallista pohdintaa. Kommentoin vielä vähän.
"Suomessa velvollisuus toki koskee kaikkia miehiä, mutta kuuden kuukauden palvelus tuskin kenenkään elämää romahduttaa."
Ei tosiaan romahduta, mutta ainakin oma kriittisyyteni johtuu ennen kaikkea siitä että reserviin joutuu sen jälkeen kuulumaan jopa 30 vuotta.
"Sotatilassa vallitsee vahvimman laki suhteessa viholliseen. Mutta jos väitetään, että vahvimman laki on se, mitä PV:ssa opetetaan, niin johan ollaan metsässä."
Tuosta olen hiukan eri mieltä. Ei sen voiman ja vahvemmuuden välttämättä tarvitse olla fyysistä, vaan se voi olla myös asemaan perustuvaa, ja sitähän Puolustusvoimissa kunnioitetaan. Ja tietenkään siellä ei voida virallisesti opettaa mitään kovin radikaalisti yhteiskunnan arvoja loukkaavaa, eikä siellä sellaiseen varmasti ole halua tai tarvettakaan. Kuitenkin pari asiaa:
Ensinnäkin siviilielämässä ihmisellä on vapaus valita seuransa ja sosiaalinen piirinsä, kun taas armeijassa varsinkin miehistössä (johon itse kuuluin) kohtaa todella läpileikkauksen koko kansasta, periaatteessa tulevista päihde- tai mielenterveysongelmaisista ja linnakundeista aina ns. fiksuihin ihmisiin. Tämä luo jo itsessään eräänlaisen selviytymistilanteen varusmiesten kesken ainakin alkuaikoina, kuittailu voi olla rankkaakin aivan eri tavalla kuin mihin on siviilissä tottunut, ilmapiiri vihamielinen, lievää väkivaltaakin voi esiintyä. Äärimmillään voidaan tietysti ajatella Venäjän armeijan raakaa simputusta jonka seurauksena kuolee lukuisia varusmiehiä vuosittain (suurin osa itsemurhiin), siellä tosin niin harva menee armeijaan että armeijassa taitaa olla enimmäkseen porukkaa jolla ongelmia on muutenkin kasautunut keskimääräistä enemmän. Eipä silti muuten ole aivan vastaavanlaista kuultu palkka-armeijoista, vaikkapa USAsta, vaikka teoriasi mukaan niihin hakeutuisi ehkä vähän samankaltaista väkeä?
(Irakin sotavankitapauksiin kommentoisin että ne ovat tapahtuneet keskellä sotatilaa jollaisessa kyllä asevelvollisetkin kykenevät raakuuksiin.)
No, Suomen armeijan tapauksessa tämän tilanteen ja ilmapiirin luultavasti yleensä ottaen kestää, mutta "ongelma" tässä lienee se että siviilimaailmassa eletään kuitenkin aika pumpulissa kun taas armeija saattaa muistuttaa ehkä jo enemmän jotain vankilayhteisöä. Ok, en ole ollut vankilassakaan joten en tietysti voi sanoa... Mutta onko tällaiseen hieman vihamieliseen ympäristöön joutuminen silti kenellekään hyväksi vai voiko se olla nuorelle ihmiselle jopa haitaksi.
Ja se toinen ehkä tärkeämpikin seikka oli sitten se varautuminen sotatilaan. Itselle ainakin tuntui ja tuntuu täysin yhteensovittamalta armeijassa (täysin ymmärrettävistä syistä) vallitseva ajattelutapa ihmiselämän kertakäyttöisyydestä ja uhrattavuudesta silmänräpäyksessä, kun sitä vertaa siviilimaailmaan, jossa asioita suunnitellaan vuosikymmenien tähtäimellä (koulutus, työura, perhe ja koti) ja melko pehmeät arvot vallitsevat kuitenkin yhteiskunnassamme.
"Vivahde-eroja siis todellakin on siviilielämän ja sotilaselämän välillä, mutta ovatko ne sittenkään niin suuret, kuin mitä pyritään väittämään ja olisiko niiden erojen suurentaminen ammattiarmeijan perustamisella meille hyödyllistä?"
Aina voidaan tehdä analogioita esim. liike-elämään. En silti oikein ymmärrä pointtiasi siitä että mitä vaikutusta ammattiarmeijalla olisi yksilöiden arvomaailman kannalta, jonka tässä luulisin kuitenkin olevan keskeisintä. Ei kai USAssa tai Briteissäkään palkka-armeija ole tietääkseni tuonut suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Suomessakin on paljon ammattisotilaita, tai mitä nimitystä skappareista nyt pitääkään käyttää, miten heihin sitten pitäisi suhtautua jos sotilasammatissa toimiminen on niin vaarallista, kykenevätkö he esimerkiksi lainkaan toimimaan osana yhteiskuntaa ja jakamaan sen arvoja. Itse olen ainakin kuvitellut heidän siihen kykenevän.
Kuusikuukautta on lyhyempi kuin työllisyyskurssi siviilissä.
Minä olen ollut reservissä 25-vuotta ja ei ole kutsua kuulunut. Siihen aikaan oli kuitenkin reservi 700 000 sotilasta. Minä vain olen ollut hiljaa piiloutuneena "massaan".
Ja mitä Venäläisiin tulee, niin hymyile heille ja ole ylpeä Suomen Puolustusvoimien korkeatasoisesta koulutuksesta.
Yleinen asevelvollisuus on halpa ja tehokas puolustusväline ja siitä kaikki voimme olla ylpeitä. Kustannustehokas pitää aina olla.
Kauan eläköön Kunnialliset Suomen Puolustusvoimat!
"Ei tosiaan romahduta, mutta ainakin oma kriittisyyteni johtuu ennen kaikkea siitä että reserviin joutuu sen jälkeen kuulumaan jopa 30 vuotta."
Tämän 30 vuoden ensimmäisen 10 vuoden aikana saatat joutua kertaamaan ehkä 20 päivää. Ei siitäkään kohtuutonta rasitetta koidu.
"Ei sen voiman ja vahvemmuuden välttämättä tarvitse olla fyysistä, vaan se voi olla myös asemaan perustuvaa, ja sitähän Puolustusvoimissa kunnioitetaan."
Näin on. PV:ssa aseman kunnioittaminen on korostettua, mutta kyllä asemaa kunnioitetaan siviilimaailmassakin työelämässä. Ei ehkä kantapäät yhdessä, mutta kuitenkin.
"Ensinnäkin siviilielämässä ihmisellä on vapaus valita seuransa ja sosiaalinen piirinsä, kun taas armeijassa varsinkin miehistössä (johon itse kuuluin) kohtaa todella läpileikkauksen koko kansasta, periaatteessa tulevista päihde- tai mielenterveysongelmaisista ja linnakundeista aina ns. fiksuihin ihmisiin. Tämä luo jo itsessään eräänlaisen selviytymistilanteen varusmiesten kesken ainakin alkuaikoina, kuittailu voi olla rankkaakin aivan eri tavalla kuin mihin on siviilissä tottunut, ilmapiiri vihamielinen, lievää väkivaltaakin voi esiintyä."
Sama tilanne on toisaalta peruskoulussa. Varusmiespalveluksessa tilanne tiivistyy, kun yhdessä vietetään lähes kaikki aika. Mutta tuossa on myös oman aseman hamottamisen ja vaikuttamisen paikka ja samalla ryhmässä toimimisen opettelun paikka. Miten voi näitä ristiriitoja välttää, vähentää ja estää? Miten erilaiset ihmiset reagoivat erilaisiin asioihin ja miten niitä reaktioita voi hyödyntää ryhmässä elämisessä? Itse olen sitä mieltä, että vaikkakin välillä meinasi usko loppua joihinkin kavereihin, niin oli hyvin opettavaista nähdä taasen se läpileikkaus.
"Äärimmillään voidaan tietysti ajatella Venäjän armeijan raakaa simputusta jonka seurauksena kuolee lukuisia varusmiehiä vuosittain (suurin osa itsemurhiin), siellä tosin niin harva menee armeijaan että armeijassa taitaa olla enimmäkseen porukkaa jolla ongelmia on muutenkin kasautunut keskimääräistä enemmän. Eipä silti muuten ole aivan vastaavanlaista kuultu palkka-armeijoista, vaikkapa USAsta, vaikka teoriasi mukaan niihin hakeutuisi ehkä vähän samankaltaista väkeä?"
En usko itsemurhien olevan osoitus välttämättä niinkään ko. sotilaan henk.koht. lähtökohdista, vaan siitä ympäristöstä, johon hänet asetetaan. Venäjän armeijassa tämä ympäristö on hirveä ja kaikki eivät sitä kestä. Venäjällä ihmishengen kunnioittaminen ei ole koskaan kuulunut armeijan hyveisiin, eikä siellä armeijan valvonta ole varmasti sillä tasolla kuin Suomessa. Itse uskon, että Suomessa PV:n valvonta ja se, että asevelvollisuus on todellakin jokaisen velvollisuus, takaavat sen, että ääri-ilmiöt pysyvät poissa. Miehiä, jotka on pakolla kotoa inttiin viety, ei voi kohdella samalla tavalla kuin esimerkiksi kadetteja ensimmäisten kuukausien aikana. Varusmiehelle ei voi sanoa, että "jos ei huvita, niin ainahan sä voit lähteä kotiis".
"Mutta onko tällaiseen hieman vihamieliseen ympäristöön joutuminen silti kenellekään hyväksi vai voiko se olla nuorelle ihmiselle jopa haitaksi."
On varmasti hyväksi. Vaikka minulla ei ole mitään kuvitelmia PV:n autuaaksitekevästä vaikutuksesta, niin kyllä siellä oppiikin. Oppii tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa ja työskentelemään heidän kanssaan. Oppii jonkin verran kuria, joka kyllä auttaa siviilimaailmassakin (ja nyt en tarkoita sitä, että siviilissä pitäisi elää kuten intissä...). Johtamistehtävissä etenkin oppii, että johtaminen on rankkaa työtä, jossa vastuu painaa. Varusmiespalvelusta voi olla haittaa henkilöille, joilla on ennestään psyykisiä ongelmia. Palvelus kysyy paineensietokykyä ja sopeutumiskykyä ja jos nämä kyvyt lähenevät rajattomasti nollaa, niin haittaa voi silloin aiheutua. Yleensä nämä ihmiset eivät kovin hyvin pärjää sitten siviilissäkään, koska mainittuja kykyjä tarvitaan myös siellä, joskin ei aina niin korostettuna.
"Itselle ainakin tuntui ja tuntuu täysin yhteensovittamalta armeijassa (täysin ymmärrettävistä syistä) vallitseva ajattelutapa ihmiselämän kertakäyttöisyydestä ja uhrattavuudesta silmänräpäyksessä, kun sitä vertaa siviilimaailmaan, jossa asioita suunnitellaan vuosikymmenien tähtäimellä (koulutus, työura, perhe ja koti) ja melko pehmeät arvot vallitsevat kuitenkin yhteiskunnassamme."
Suomessa ei ainakaan viimesodissa miehiä "uhrattu", eli lähetetty varmaan kuolemaan. Sodan luonteeseen kuuluu se, että kuoleman mahdollisuus on tehtävissä läsnä. Omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia. Eilisestä USAn Irakin sotilaista kertovassa dokumentissa saattoi nähdä, miten esimiehet suhtautuivat alaistensa kaatumiseen. Pataljoonan komentajaa myöten silmä kosteana. Esimiehen vastuu niissä tilanteissa on raskas.
Paras tapa olla joutumatta sotatilanteeseen on jo rauhan aikana suunnitella myös maanpuolustusta pitkällä tähtäimellä. Tällä hetkellä näin ei tunnu olevan.
"En silti oikein ymmärrä pointtiasi siitä että mitä vaikutusta ammattiarmeijalla olisi yksilöiden arvomaailman kannalta, jonka tässä luulisin kuitenkin olevan keskeisintä. Ei kai USAssa tai Briteissäkään palkka-armeija ole tietääkseni tuonut suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Suomessakin on paljon ammattisotilaita, tai mitä nimitystä skappareista nyt pitääkään käyttää, miten heihin sitten pitäisi suhtautua jos sotilasammatissa toimiminen on niin vaarallista, kykenevätkö he esimerkiksi lainkaan toimimaan osana yhteiskuntaa ja jakamaan sen arvoja. Itse olen ainakin kuvitellut heidän siihen kykenevän."
Asevelvollisuusarmeijan vahvuus nimenomaan onkin sen jatkuva ja kiinteä vuorovaikutus muun yhteiskunnan kanssa. Joka vuosi tulee uudet "tuoreet" koulutettavat, jotka omalta osaltaan tuovat myös PV:n toimintaan siviilituulahduksen. Koulutettavat ovat paikalla maksimissaan 12 kuukautta, jonka jälkeen siirtyvät siviiliin. Mitään pitkäkestoista indoktrinaatiota tai indoktrinoitumista ei pääse syntymään. Esim. neljän vuoden palveluksen (US Marines) aikana tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen.
...liian arvokas uhrattavaksi. Yksilön on uhrauduttava muiden puolesta.
Ymmärrät sen kun sinulla on lapsia.
Poikamiehenä minua ei rasittanut mikään, mutta kun pari tenavaa oli tullut taloon tehtyä niin kas kummaa alkoi uutiset ja maailman tapahtumien seuraaminen kiinnostamaan.
" ...liian arvokas uhrattavaksi. Yksilön on uhrauduttava muiden puolesta.
Ymmärrät sen kun sinulla on lapsia. "
Minä uskon tuon, mutta minulle se ainakin koskee vain valmiutta uhrautua oman perheen, omien läheisien puolesta. Ei valtion. On monia valtioita joissa olisi kelvollista elää, mutta vain yksi ja ainutkertainen oma perhe. Sitä ajatellen asia on aivan päinvastoin: turhaan valtion puolesta uhrautuminen riistäisi lapsilta vanhemman loppuiäkseen. Parhaiten heitä taas suojelee viemällä heidät turvaan vaarasta ja menemällä itse mukana.
Ei toimita kuten muissa maissa.
mutta "muilla mailla" ei olekaan tuhannen kilometrin rajaa venäjän kanssa, ja jos on, niin maan asukasluku on niin suuri että ammattiarmeijakin on suomen koko reserviä suurempi.