Olin noin kaksi kuukautta yhdessä tämmösen henkilön kanssa, meillä oli tosi ihanaa yhdessä ja ajattelin että kaikki olisi vasta alussa. Sitten yhtenä iltana tässä pari päivää sitten se sanookin, että haluaa lopettaa kaiken. En edes saanut kunnollisia syitä tuolla, se vaan ei halunnut enää jatkaa. Sattui ihan kamalasti. Ekat päivät itkin oikeastaan ihan koko ajan, kaikki tuntui ihan toivottomalta ja surulliselta. Itsemurhakin kävi mielessä tosi useaan otteeseen. Nyt tästä on mennyt viisi päivää, vieläkin sattuu ihan hirveästi. En itke enää koko ajan, mutta illalla itken aina itseni uneen ja aamulla herätessäni muistan hänet ja alan jälleen itkeä. En tiedä ollenkaan mitä tehdä, tässä oli kyseessä mun ensirakkaus ja satuttaa vaan niin paljon, kun tiedän etten ikinä saa häntä tai sitä onnellisuutta takaisin. Enkä ollenkaan uskonut että tämä loppuisi näin yhtäkkiä, tuo ero tulikin ihan puskista.
Tuntuu vaan ihan toivottomalta ja mahdottomalta jatkaa eteenpäin. Mulla on ihan kamala ikävä sitä. Ja en tiedä, mitä tässä pitäis tehdä. Oon koittanut puhua yhden läheisen ystäväni kanssa, mutta ei se kovin paljoa ole auttanut. Oon ihan murskana, vieläkin. En vaan saa sitä pois mielestäni, enkä tiedä miten pystyisin unohtamaan hänet.
Onko jollain muulla ollut samanlaisia tuntemuksia ja miten ootte päässyt niistä yli? Tai mitä mun ylipäätään kannattaisi tehdä nyt ? En tiedä, onko tää hyvä idea laittaa tämä postaus, mutta laitan nyt silti. Toivottavasti edes joku osais auttaa.
Tuntuu vaan ihan toivottomalta ja mahdottomalta jatkaa eteenpäin. Mulla on ihan kamala ikävä sitä. Ja en tiedä, mitä tässä pitäis tehdä. Oon koittanut puhua yhden läheisen ystäväni kanssa, mutta ei se kovin paljoa ole auttanut. Oon ihan murskana, vieläkin. En vaan saa sitä pois mielestäni, enkä tiedä miten pystyisin unohtamaan hänet.
Onko jollain muulla ollut samanlaisia tuntemuksia ja miten ootte päässyt niistä yli? Tai mitä mun ylipäätään kannattaisi tehdä nyt ? En tiedä, onko tää hyvä idea laittaa tämä postaus, mutta laitan nyt silti. Toivottavasti edes joku osais auttaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki ei jatku ikuisesti. Kohtasit todennäköisesti kaverin, joka ei ollut valmis sitoutumaan? Nuorilla mieli voi muuttua ja toinen haluaa muutoksia, johon toinen ei kuulu? Toiset eivät kykene keskusteluun aroista asioista, ehkä sinä kohtasit sellaisen?
Älä syytä itseäsi, tutkaile mennyttä, hae sieltä asioita, hyviä ja huonoja, opi niistä uutta, kehitä itseäsi paremmaksi ihmisenä. Näe tulevaisuus parempana paikkana elää itsellesi, parempana ihmisenä olet kiinnostavampi muille ja helpottaa arkeasi kummasti. Älä haikaile mennyttä, jos toinen on tehnyt sinulle ikävästi, todennäköisesti sama toistuu myöhemminkin. Tsemppiä tulevaan.
Parempana ihmisenä olet kiinnostavampi muille? Mikäs tollukka siellä taas jakelee elämänohjeita.
Joskus se tunne vaan katoaa eikä halua jatkaa enempää. Selityksiä tuskin saat miksi hän näin teki. Muistele kauniita hetkiänne, itke, sure, raivoa.. ja ajan kanssa siirryt eteenpäin. Pitää vaan olettaa että parempi näin. Arvosta sitä että lopetti suhteen selkeästi eikä jäännyt pelleilemään kanssasi. Olo helpottaa, usko pois.
Lainaappa kirjastosta sellainen kirja, kun "Seurustelun Taito" John Gray. Huutonetistä tai divaristakin voi löytyä.
En voi mitenkään tietää kumppanisi oikeita syitä, mutta joskus esim miehet pelästyy rankasti, jos suhde muuttuu liian nopeasti liian vakavasti. Miesten ratkaisu tähän on aina etäisyyden ottaminen.
Voisit lukea tuon kirjan ja koittaa vähän rauhoittua. Olet varmaan ressukka ihan shokissa ja syystäkin, koita nyt pitää huolta ja muista, ettei ihmiset ja rakkaus tästä maailmasta nyt ihan heti ole loppumassa.
Tuo on hyvä kirja, joka on ainakin minulla helpottanut paljon ja antanut tukea ja näkymää siihen miksi asiat joskus menevät niinkuin menevät. Seurustelu ja rakkaus eivät ole helppoja asioita kenellekkään.
Koita jaksaa olla urhea, olet tärkeä ja kallis ja lopulta selviydyt varmasti, jos suhde todellakin ei ollut se oikea❤❤❤
Ainakin yhdestä asiasta voit olla tosi ylpeä ja kiitollinen. Tuosta kyvystäsi surra ja sukeltaa menetyksen ytimeen. ❤❤❤
Niin voimille se ottaa.
Miksi kalskahtaa korvaan että olit vain lohtupano ja mies seurustelee, mutta jostain syystä ei näe sitä omaansa.
Miksi kommenttisi kalskahtaa ilkeältä? Aloituksessa oli ihan tyypillistä toimintaa nuorelta mieheltä, joka ei tiedä mitä haluaa, eikä pysty vielä sitoutumaan.
Aloituksessa ei puhuttu sukupuolista mitään.
Aloittajalle sanoisin. Sinulla on lupa surra, itkeä, kaikki tunteet on sallittuja.
En ymmärrä tätä ghostaamisvillitystä. Tämä on yksi tekijä joka lisää ihmisten pahoinvointia. Välittämistä se ei ole, eikä rakkautta. Kypsymättömyyttä paremminkin.
Harmi, että ns. jättäminen saa lähes aina aikaan tälläisen reaktion jätetyssä.
Eroilmoitus on tavallaan valtava shokkiuutinen, jos siihen ei ole yhtään varautunut. Jätetty vaan itkee ja kyselee itseltään, miksi, mitä minä tein, tai jätin tekemättä että näin kävi? Vaikka jätetty, ei ole tehnyt mitään väärää. On vaan rakastanut.
Mutta sille ei mahda mitään, että jättäjän rakkaus on vaan loppunut.
Ilman rakkautta ihminen kykenee jättämään toisen, ilman sen kummempia tunnontuskia. Mutta elämä voi opettaa jättäjää joskus siten, että se pistää maistamaan omaa lääkettään. Jos jättäjä joskus rakastuu kovasti uuteen ihmiseen ja kokee olevansa onnellinen. Hän kokeekin yht´äkkiä saman kohtalon, kuin kerran, tai useamman kerran jättämänsä ihmiset. Eli, hänet hylätään, jätetään.
Voi sinua!!! Tuo olo kuulostaa todellakin repivältä ja karmealta, eikä ole yhtään hyvä, että joudut sen kokemaan.
Tai toisaalta. Lopulta, jälkeenpäin se on hyvä. Mutta nyt tarvitsisit sen sylin ja turvan.
Voin vakuuttaa täysin varmana asiana,että sydän on tehty kestämään rikkoutumista ja ehjääntymään sen jälkeen entistä rakastavammaksi.
Sinun sydän on nyt pirstaleina ja koet syvää surua. Kumoa voisin halata ja tukea sinua. Mutta, sinun sydän parantuu ja tulee entistä vahvemmaksi ja kykenee rakastamaan vielä syvemmin. Se on sydämen ominaisuus.
Hengittele ja sinnittele sekunti kerrallaan. Anna surun jyllätä ja musertaa, sillä se on sen tehtävä. Ja se muokkaa sinusta entistä rakastettavamman.
Joka sekunti eteenpäin vie surua pienen palan pois ja tuo rakkautta kokoajaan lisää.
Kohta niiden suhde on siten, ettei surua enää ole.
Olet rakas ja tärkein vielä , piankin . Ihmiselle, joka rakastaa luotettavammin ja lujemmin kuin kukaan.
Mutta sitä ennen. Suru hoitaa sinua. Se on surun tehtävä. Suru hoitaa menetystä niin kauan, kunnes rakkaus astuu kuvioihin. Nyt on surun ja hoidon aika.
Sinä kestät kyllä. Halaus
Aina miehen vika. Mä on niin loukattu ja surullinen, eikös niin? Täytyy muistaa aina löytyy parempia. En tiedä löytyykö isompaa ja kestävämpää! Sinussa oli joku syy, kannattaa tehdä tupatarkastusta myös niin päin.
Hyi mikä mies, onneksi pääsit tuuliviiristä eroon.