Hän syömmein täyttää
Hän minulle on harmain
Ja polte jonka tunnen
Voi kahleet kaikki murtaa
Hän sieluin täyttää
Ei unohdu hän koskaan
Se hänelle nyt kertokaa
Kun itse en mä voi
Hän minulle on harmain
Ja polte jonka tunnen
Voi kahleet kaikki murtaa
Hän sieluin täyttää
Ei unohdu hän koskaan
Se hänelle nyt kertokaa
Kun itse en mä voi
Vastaukset 9
Vanhimmat
Todella kaunista. Mutta että hän on sulle harmain?
Pentuna itkin kun kuuntelin tätä vinyylilevyltä 😥
Tuliko lassie tv:stä silloin?
Tulihan sekin silloin.
Tuo musiikki herättää niin paljon tunteita. Ihmettelen, että sitä kukaan edes nostaa täällä esille. Siitä on tosi kauan aikaa...
Tunteet säilyvät ajan patinassa 🧡
Kaunista. Laulua en tuntenut ennalta, mutta tuon rakkaan kaipuun tunnistan hyvin sydämessäni,
Laulun sanat ei ole siinä oikeassa, että kertoa voi. Se vaatii uskallusta ja pelon voittamista toki. Vaikka olisi varattu, silti saa kertoa tunteista. Ei tunteissa ole mitään pahaa, teot vasta ratkaisee mikä on oikein ja mikä ei. Ja vahvasta moraalista ja siitä huolimatta etten ole koskaan pettänyt, olen sit mieltä että ”kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa”. No, ei kaikki, mutta kun kohtaa suuren elämänsä rakkauden, sen oikean, on asioita punnittava eri tavalla kuin ihastuksissa tai pikku-rakastumisissa, harkinnalla tietenkin. Silloin kun kohtaa suuren rakkauden, en ainakaan itse voinut ohittaa sitä edes yrittämättä.
Eli ei pettämistä. Paitsi silloin kun se sopii sun tarkoitusperiin. Aivan
Ei, en minä noin sanonut. En ole koskaan pettänyt, oma valintani. Voitko sanoa samaa?
Tunteet voi kertoa ja silti olla pettämättä. Ymmärrän silti, että vuosikausia huonossa suhteessa riutunut ihminen on altis pettämään, jos kohtaa suuren rakkauden. Olemme ihmisiä, emme täydellisiä. Joskus tarvitaan armollisuutta itseä ja muita kohtaan.
Jos suhde toimii edes jotenkin, ei siihen muut pääse väliin. Suuren rakkauden kohtaa kerran 25v aikana oman kokemukseni mukaan. Onko oikein jatkaa rakkaudettomassa suhteessa vain velvollisuuden takia, olla onneton ja joskus jopa katkeroitua kun on pakko jäädä velvollisuudesta? Minusta jääminen ei ole oikein kenellekään tuossa tilanteessa. Jos vanha suhde on pelastamisen arvoinen ja toivoa on vielä, asia on tietysti erilainen.
Hopeaa kullan hiuksissa sitten lopuksi.
Kuunnelkaapa Mika Pohjosen versio. Se on jotain aivan upeaa.