Harmittaako. näin vuosien jälkeen, ettet tarttunut tilaisuuteen?
Sinulla oli mahdollisuus. Tiesit tilanteen
Anonyymi
84802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 84
Vanhimmat
Lyhyesti: Ei harmita mikään mitä kokenut.
Harmittaa valtavasti.
Harmittaa, mutta mitä niistä tilaisuuksista ajattelet? Ja anna mulle vielä yksi mahdollisuus.
Tilaisuuksia tulee ja menee
Nyt on tilaisuus
Ei harmita. Kuka jää roikkumaan menneeseen? Ei kukaan
Ainoastaan harmittaa että loukkasin mun tärkeintä ihmistä. Se et ollut sinä
Tärkeintä ihmistä loukattu, miten aiot toimiaa jatkossa ?
Hänelle kuitenkin täällä kirjoittelet aina vaan?
Minkä sitä nyt menneille enää voi?
Silloin kun hän sanoi rohkeita ja isoja sanoja vaivihkaa, menin hämilleni, ujostelin ja koin hyvin isoa moraalista ristiriitaa. Olin suhteessa, vaikka onnettomasti. Tunteen oli jo silloin syvät, mutta moraalinen ristiriita sai minut pakenemaan tai ainakin vastaamatta vihjailuun.
Samalla suren, etten silloin repäissyt ja vaan pettänyt puolisoani ja vastannut vihjailuihin, mutta samaan aikaan olen onnellinen että toimin omien arvojenI mukaan oikein. Se ei ollut helppoa, koska koin kohdanneeni sen oikean. En tiedä, ehkä hän teki myöhemmin saman ratkaisun omalla kohdalla? En tiedä onko näin, mutta se ei yllättäisi kovinkaan suuresti. Haluaisin, että tietäisi miten asia oikeasti meni. Voin sanoa rakastavani häntä, vaikkei sitä yleensä tässä vaiheessa saisi ”ääneen” sanoa.
Vuosia meillä ei ole yhteisiä kuin sen kolme vuotta tai tarkemmin vähän vajaa.
Voisitko se olla sinä!
Mä en koskaan päässyt susta yli, vaan jäi ikuinen ikävä!
Voisinpa nähdä sut joskus.
Joku päivä vielä rohkaistun ja tivaan kahville.
Tai ei se kahvihaaste niin mahdoton ajatus edes ole, en vain tahtonut häiritä.
Ei hän minua häiritse koskaan kysyisi sitten kahville kaverina tai romanttisessa mielessä. Pelkkä hänen läsnäolo saa minut onnelliseksi. Ja saan minä hänet myös hymyilemään ja hyvälle mielelle selkeästi, vaikken muuta tunteita aiheuttaisikaan (en tiedä tilannetta).
Plaa plaaa ja lässyn lässyn!!!!!
Mulla ei ollut koskaan mitään mahdollisuuksia tai tilaisuuksia. Oon lojaali ja kunnioitan toista elämäni loppuun asti.
Elämä on kuolemista ja elämä on kaunis...
<3
Elämä on elämistä varten, ei kuolemista.
Se on eettinen ja moraalinen tapa valita elämässään.
Tänään en enää
murehdi mistään
En ole mitään mieltä
enkä ota kantaa
en koita olla oikeassa
enkä aio selvittää
ensimmäistäkään sotkua
hetken tässä
vain hengittelen
ja sitten painaudun
huokaisten
pehmoiseen petiin. (Pinterest)
Kauniita unia.
💫🌠
Ilman perusturvallisuudentunnetta on aika vaikeaa olla murehtimatta. Kunpa mitään ei olisi koskaan aloitettu sellaista sisintä rikkovaa.
Hyvin sanottu. Monet ei millään ymmärrä, että elämä päättyy siihen kuolemaan.
Ei harmita, tein moraalisesti oikein.
Itse aiheutit sotkusi.
Tietämättä mitä olet tehnyt. Yleiseti, ei kannata leikkiä ihmisillä, tai asettua toisten yläpuolelle luullen tietävänsä mikä on toiselle parhaaksi.
Mennyt ei enääole palaa, turha niitä enään on kaivella. Ainoa suunta on eteenpäin, oli miten oli.
Kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa, mahdollisuuden joka jäi toteutumatta voi nähdä myös negatiivisena ja siksi ehkä jäänytkin toteutumatta? Ehkä pitkässä juoksussa nähnyt, et kokee vähemmän mieleisiä juttuja, kun yhteinen aika on ohi? Epävarmuutta ja pelkoa liikaa ilmassa? Eikä uskoa parempaan siinä tilanteessa?
Ei kannata ajatella näin. Tietämätöntä ja loukkaavaa.
Mun tapauksessa oli paljon epäilyjä, epävarmuutta ja olisin ollut se joustavampi osapuoli liian monessa kohdassa ja toinen olisi riitojen kautta hakenut erioikeuksia lisänä itselleen. Ristiriitaisuuksia oli paljon. Siltä tuntui itsestä, luottamus ei riittävä, se tuli selväksi itselle. En ollut toiselle niin merkityksellinen, kuin hän minulle olisi ollut, selkeä totuus, joka tuli julki. Mielenkiinto lopahti.
Sinulla oli mahdollisuus mutta et tarttunut siihen. Näin päin.
Kaikkea sitä kuvitteli näin on...
Näin kirjoittelija on löytänyt kotipalstansa.
Tähän voisi vastata käänteisesti, että jälkeenpäin ei kyllä lainkaanharmita, ettei toinen tarttunut tilaisuuteen. Tavallaan se oli jopa helpotuskin. Toki sitä tunnetta kaipaa, mutta miten pieleen asiat olisivat voineetkaan sen seurauksena mennä.
Ei asiat ’vaan mene pieleen’, kun on kyse järkevistä ihmisistä.
Samaa mieltä. Sopu sijaa antaa jne.
Et sinä äiteistä tykkee..
Myö ollaan mahdottomia.
Oot ainut mahdollisuus, laulaa Laura V. Hyvä kappale ja sanoma vieläkin.
Niin, tuleehan niitä elämässä, hukkaan heitettyjä tilaisuuksia. Kaduttavathan ne aikansa, kun kuvittelee mihin ne olisivat voineet viedä. Mutta elämä on lyhyt, kaikkeen ei riitä päivät.
Mihin tilaisuuteen? En pidä mitään elämässä periaatteessa mahdottomana. Positiivisella asenteella eteenpäin!
Siksi pitää unohtaa kaikki menneisyyteen kuuluneet ihmiset, muuten ei ole mahdollista päästä eteenpäin.
Joskus voi joutua jättämään ihmissuhteita taakseen. Kannattaa nyt ne tärkeimmät ja rakentavat kuitenkin pitää mukana. Itselläni on pisimmät säilyneet ystävyyssuhteet on yli 20 vuoden takaa. Kiva, että sellaisiakin on.
Jokainen saa toimia niin kuin itselle parhaimmalta tuntuu. Lasteni isän kanssa keskustellaan lapsiin liittyvitä asioista, mutta en koe tarvitsevani ketään muita menneisiin vuosiin liittyen elämääni.
Toivottavasti löydät sitten hyviä ja rakentavia ihmissuhteita tulevaisuudessa. Edes muutama ihmissuhde riittää.
En koe että elämästäni puuttuisi jotain, vaikka eläisin loppuelämäni ilman uusia ihmissuhteita. Läheisiä sukulaisia minulla on, joten siinä riittää ns. ohjelmaa riittävästi. Pitää ymmärtää se että emme ole kaikki samanlaisia ja siksi yrittää "tyrkyttää" muutosta sellaiselle ihmiselle, joka ajattelee eri tavalla kuin muut. Sellainen toiminta ei kunnioita ihmisen yksityisyyttä.
Ymmärrän, joillekin riittää se oma perhe ja suku. Ihmiset on erilaisia. Jokainen tavallaan.
Näin se menee.
38 vuotta ystävyyssuhteista pisin ja rankin, oppikouluja niin monia :)
Pidä ystävät kaukana ja...
Jos oli mahdollisuus niin oli sinullakin. Ei siis harmita yhtään kun en madellut tollaisen itsekkään rumiluksen edessä yhtään. Idiootti joka odottaa olevansa vaivan arvoinen tekemättä itse mitään.
Minulla ei ole ollut tarvetta tehdä mitään, koska en ole moneen vuoteen kaivannut ketään. Jos ei kaipaa ketään ei halua ketään elämäänsä. Kyllä kai kaikille tällainen asia pitäisi olla itsestäänselvää!
Nyt kiukuttaa?😅
Ketään ei edelleenkän kiinnosta tuo sun typerä vollotus samasta aiheesta!
Jep Riston tollot selitykset on noloja.
Vitun tolla akka
Ei kyllä nuo sunkaan viestit mitenkään epänoloja ole.🤭
Nytkö se on "vaihtunut" naiseksi. Eikö se olekaan nuori mies se kirjoittaja tai nuorten miesten rymyporukka?!
Voisiko näille ei-minkään kaipaajille perustaa oman palstan? Häiritsevät täällä rehellisiä kaipaajia.
Ei ollut. Tiesin sun olevan naimisissa kyllä ihan koko ajan. Yhä olet.
Tietysti tiesit, kun laitoit häälahjankin
Kyllä harmittaa.
Harmittaa, mutta luulin, että on varattu.
Minä en tiennyt mitään tilannetta.
Kuuntelin vain omia ajatuksiani.
Ja niinhän minä teen viäläkin.
Silti olen muuttunut ,kosko ajatukseni ja tuntemukseni ovat sellaisia kuin ovat.
Keventöö välillä ,sitten tuassiin välillä oon Niin raskas että.
Jos ei tartu tilaisuuteen ei se ole silloin tarpeeksi kiinnostanut. On ollut parempaakin seuraa tai tekemistä. Muuten olisi takonut silloin kun rauta on kuumaa.
Mää oon onnellinen et se toine ukko sössi välinsä meitsin mimmiin. Mul on ny mahiksii. Vaik ainaha mää tiesin ettei siit mitää tuu. Merkit oli nähtävil ja arvasin ettei ukko tajuu ennen ku o myöhästä.
Mää oon kuitenki reilu kaveri toisel ukolki vaik meil sama mimmi mieles. Se oli aikaa ku mimmi mietti niide tapailun tulevaisuutta ni mää yritin tääl vihjata sil ukol et nyt kandeis kääntää suuntaa et kohta rytisee. Eihä siit mitää apuu ollu. Mää haluun voittaa reilusti kuiteski. Ettei meitsii voida syyttää si mistää väliin yrittämisestä. Ukko sohlas
Ite homman poikki.
Toivottavasti palaavat yhteen ja sä narsisti jäät nuoleen näppejäs.
Eipä harmita yhtään!
Et olisi ollut se oikea mies, vielä tämän päivän miettimisten jälkeen.
Useimmat ihmiset tietävät, että mikä on oikein ja mikä on väärin ihmissuhteissa. Harvoilla on tänä päivänä, mitään rehellisiä aikeita kun on toisesta ihmisestä kysymys.
Useimmilla ihmisillä on selkärankaa, luovuttaa ainakin jossain vaiheessa.
Viimeistään silloin kun tajuaa, että ei nappaa!
Silloin oli vähän huono muuten, mutta aina on tilaisuutta mihin tarttua, jos ei oo niin tekee tilaisuuden.
Mitä sinä saat kun kiusaat vielä täällä? Terve ihminen ei toimi noin. Mua harmitti joskus, mutta enää en edes huolisi sinua vaikka mikä olisi. Etköhän ole huvisi saanut minun tunteiden latistamisen ja ivailujesi myötä, ei suoraan minulle, mutta lähellä oleville ihmisillesi? Nyt menetit paljon kerralla ja kaikki vain siksi että olit ylimielinen ihmistä kohtaan joka antoi sydämensä sinulle. Siitä huolimatta hän sanoo olevansa lähelläsi jos häntä tarvitset, vaikka et todellakaan ansaitsisi hänen hyvyyttään millään tavalla.
Koin että asia tehtiin minulle hyvin selväksi etten ole kaivattua seuraa. Eli ei minulla ollut mahdollisuutta. Ei se koskaan ollut minusta kiinni. Näin ollen ei se harmitakkaan.
Sullahan oli kaikki mahdollisuudet ihan lähiaikoinakin, mutta hylkäsit ne. Et vastannut tunteisiin, vaikka minä avasin sieluni sinulle. Olisin kelvannut yhdeksi humalankatkuiseksi yöksi seuraasi vaikka minä annoin koko elämäni sinun käsiisi. Hylkäsit rakkauteni...
Nyt kyllä luulet minua joksikin toiseksi.Ei minulle ole kyllä kukaan avannut sieluaan.
Minun tilanteessa mikään ei oikeen enää harmita.
Ei harmita. Toisella ei ollut tunteita niin turha siinä on alkaa mitään vaatimaan.
Turha sitä on vaatimalla vaatia.
Jollei tunteita ole niin olkoon.
Ei vastakaikua.
Mars eteenpäin.
Onko meidän etunimissä samat kaksi ensimmäistä kirjainta?
Onhan ne.
Jos etunimien kirjaimet täsmää, niin mikä on sukunimesi ensimmäinen kirjain?
Viiden kirjaimen päässä omastasi.
Ei harmita. Mulla oli ehkä tilaisuus, mutta en tiedä mahdollisuudesta. Eikä siitä ole vielä vuosia. Mikä vaan on mahdollista edelleen, jos mulla on mahdollisuus ja tilaisuus.
Ei harmita, ku kulisseja nähnyt jo riittämiin, pettynyt roolileikkiin, jossa arki voi olla yhtä kärsimystä? Ne raivoamiset ja toisen arvaamattomuus ei houkuta itseä. Päältä päin moni kakku kaunis, mut maku voi olla yhtä h..vettiä?
Omitko palstaviestejä ja kuvittelit häneksi?
En kuvitellut, toin vain julki, et asiat voi kokea monella tapaa.
Kyllä ja ei. Surettaa sen takia, että silloin oilisi voinut käydä hyvin. Mutta toisaalta tiedän tehneeni niin oikein kuin niiden tunteiden kanssa siinä tilanteessa pystyin.
olisi. Ei liity Oilia tähän, miestä kaipaan. Äskeinen.
Ihanaa kun olet täällä tänään. Eilen oli kovin tylsiä juttuja täällä.
En osaa harmitella sellaisia, päätöksiä tekee parhaansa mukaan, aina eivät mene nappiin. Jälkiviisaus ei auta.
Se mikä on nyt on kohtaloni ja loppuni, elän jatkuvassa tuskassa eikä siitä ole ppispääsyä.
Ihanko tosissaan näitä tekstejä olette kirjoitelleet? Ei voi kuin ihmetellä.
Jouluna kerran vuodessa joka vuosi oli joulu. https://m.youtube.com/watch?v=MPsd0IBUXIM
Harmittaa tietenkin ja harmitti silloinkin ja itkin paljon . Ei ne tunteet vaan menny pois .