Opetus Jumalan valtakunnasta

Tänä päi­vä­nä ko­ros­te­taan eli­ni­käis­tä op­pi­mis­ta. Yh­teis­kun­nan jat­ku­va muu­tos ja voi­ma­kas tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys suo­ras­taan pa­kot­ta­vat op­pi­maan uut­ta sekä työ­e­lä­mäs­sä et­tä sen ul­ko­puo­lel­la. Op­pi­mi­nen ei ole enää pel­käs­tään las­ten ja nuor­ten asia, vaan kai­kis­sa ikä­vai­heis­sa jou­du­taan opet­te­le­maan uu­sia asi­oi­ta.

Ih­mis­ten tie­to ja osaa­mi­nen ovat kas­va­neet val­ta­vas­ti vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na. Sen myö­tä esi­mer­kik­si sai­rauk­sien hoi­toon on löy­ty­nyt ai­van uu­sia kei­no­ja. Uu­si tie­to ja osaa­mi­nen on tuot­ta­nut hy­vin­voin­tia yk­si­löil­le ja yh­teis­kun­nal­le. Eri­tyi­ses­ti nuor­ten kan­nat­taa opis­kel­la ja ke­hit­tää it­se­ään sekä omak­si par­haak­si et­tä myös lä­him­mäis­ten ja koko yh­teis­kun­nan ra­ken­nuk­sek­si.

Ih­mi­nen ky­ke­nee tut­ki­maan Ju­ma­lan luo­maa maa­il­maa mo­nin eri ta­voin, ja hän on op­pi­nut ym­mär­tä­mään luon­non lai­na­lai­suuk­sia. Ju­ma­lan luo­mis­työs­sä ja maa­il­mas­sa on kui­ten­kin val­ta­vas­ti sel­lais­ta, jota ih­mi­nen ei kos­kaan voi täy­sin ym­mär­tää ei­kä op­pia.

Elä­män syn­ty­mi­nen ja päät­ty­mi­nen jää­vät meil­le sa­lai­suu­dek­si ja ih­meek­si. Ih­mi­si­nä em­me voi saa­da ai­kaan uut­ta elä­mää em­me­kä ky­ke­ne es­tä­mään elä­män päät­ty­mis­tä. Ne ovat yk­sin Ju­ma­lan kä­des­sä. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na ih­mi­sel­lä on kui­ten­kin jat­ku­va kiu­saus tul­la yh­tä tie­tä­väk­si kuin Ju­ma­la. Se kiu­saus voi joh­taa aja­tuk­seen ih­mi­ses­tä kai­ken mit­ta­na ja kai­ken hal­lit­si­ja­na. Vaik­ka ai­ka muut­tuu, Ju­ma­la ei muu­tu, ei­kä hä­nen sa­nan­sa jär­ky.

Muut­tu­van ajan ja jat­ku­vas­ti kas­va­van in­hi­mil­li­sen tie­don kes­kel­lä tar­vi­taan Ju­ma­lan sa­nan mu­kais­ta ope­tus­ta ih­mi­ses­tä ian­kaik­ki­suu­so­len­to­na. Pyhä Hen­ki aut­taa ym­mär­tä­mään Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta sen, et­tä me em­me elä vain tätä ai­kaa var­ten em­me­kä vain ih­mis­tie­don va­ras­sa. Tie­to­kin ka­to­aa, mut­ta Ju­ma­lan muut­tu­ma­ton sana py­syy.

Jee­sus it­se sa­noo omil­le ope­tus­lap­sil­leen, et­tä te olet­te saa­neet op­pia tun­te­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta tääl­lä maan pääl­lä on jul­ki­nen sa­lai­suus, joka avau­tuu us­kon kaut­ta. Kai­kil­le ih­mi­sil­le tar­jo­taan ope­tus­ta pe­las­tuk­ses­ta ja lu­nas­tuk­ses­ta, jon­ka Ju­ma­la on val­mis­ta­nut Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Us­ko­vai­set ih­mi­set tar­jo­a­vat sitä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa kai­kil­le ih­mi­sil­le, us­kol­la omis­tet­ta­vak­si.

Jee­suk­sen ke­ho­tus kas­taa ja opet­taa lap­sia ja nuo­ria on vie­lä­kin voi­mas­sa. Us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä tar­vi­taan ope­tus­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja syn­tien an­teek­si­saa­mi­ses­ta. Per­heis­sä ta­pah­tu­vaa ope­tus­ta tu­kee kris­til­li­syy­des­säm­me teh­tä­vä työ las­ten, nuor­ten ja ai­kuis­ten pa­ris­sa. Se ope­tus­työ täh­tää elä­vän us­kon säi­ly­mi­seen. Us­kon pää­mää­rä on ian­kaik­ki­nen elä­mä Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

Han­nu Kal­lun­ki