Millä perusteella sodassa tulee sankareita? Eikö oikean sankarin tule olla yleisesti tunnustettu? Tunnustavatko kymmeniä tappaneen sotilaan uhrien omaiset hänet sankariksi?
Kuka sitten on sankari?
Anonyymi
14<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täytyisi ensin käsitellä kuinka "Sodat"syttyvät.
Ketkä henkilöt saavat aikaan,tällaiset riisitilanteet.
Suomen kansasta ei varmastikkaan montakaan lähde sotimaan saati sitten
hyökkäämään.
Kodin puolustaminen on sitten ihan eri asia.
Minusta "jalkapalloilijoita" jotka saavat maailman seuraamaan itseään ja luomaan uusia palloilijoita tulee kutsua "Sankareiksi" Pele/Maradoona voisivat olla tällaisia
ynnä muut pelaajat.Miljoonista pienistä pelaajista joista on tullut näitä sankareita.
Ei sodat tee sankareita vaan ihmisen likainen mielikuva,joka vääristyy itsenäisyyden menettämisen myötä. Ihmisiä tappamalla ei sankereiksi tulla.
Perheestään huolehtiva on sankari.
Eikö perheen tule olla tasapuolisesti toinen toisistaan huolehtiva yhteisö. En usko yhden sankariuteen.
Nimenomaan nämä kaverit ovat sankareita , maamme itsenäisyyden puolesta, joka ei ymmärrä, pitäisi olla hiljaa. Näitä tiettyjä " sankareita pitää kunnioittaa suuresti, hyvinvointimme takiakin jo.En ole sodassa ollut,mut saman tekisin ja enemmänkin ,jos pystyisi. Siellä ei vihollisen selkääntaputtelemalla itsenäisyys säilyisi, eikä kerkiäisi varmaan " taputtelemaankaan " !
Sodassa ei ole sankareita, vaan sotilaita, jotka saattoivat jopa selvitä hengissä siitä älyttömyydestä johon joutuivat.
Tuntuuhan noita jälkisankareita aina olevan. Rintamalla jokainen rivisotilas teki varmasti henkensä puolesta kaikkensa. Minusta sankareita olivat ne kotona kaikkea arkea pyörittävät naiset jotka hoitivat talot, pellot, lapset ja vanhuksensa tehden vielä puolustusvoimille mahdollisimman paljon apua. Jos nyt sankareita pitää nimetä.
Itseasiassa KOKO SUOMI oli yksi sankari täs asiassa!Rintamalla oli varmaan paljon näitä tilanteita,mis jopa yksinäinenkin mies saattoi teollaan ratkaista paljon kaikkien hyväksi, näin olen kuullut , pappani oli hevostallin kuljetuspuolen huoltaja ja kaatui yhessä hevosten kanssa samaan paikkaan.
Rekkakuskit ja kuorma-autokuskit on sankareita, itse ajan rekkaa.
Ruokakasseja jakavat sankarit, autoa kun pystyy ajamaan apinakin.
Minun isä oli sodassa ja aikoinaan taisteli venäläisiä vastaan. Ja myös saksalaisia vastaan. Pitäisin häntä sankarina. Hänellä oli luottamustehtäviä sodassa, mutta niinhän monilla muillakin. Muistokirjoituksessa Keskisuomalaisessa häntä muistettiin sota-ansioistaan.
Minun isoisäni, jääkäri, taisteli Lapin sodassa, jättäytyi aina vähän jälkeen porukasta ja ampuili omia selkään. Oli niin saksalaishenkinen. Hän oli myöhemmin saksan poliisivoimien päällikkönä.
Minä tunnen sankarin, suoraselkäisen, rehellisen, hyvän miehen, joka rakasti isänmaataan ja läheisiään enemmän kuin omaa hyvinvointiaan. Sydämessäni tekojensa ja elämänsä vuoksi ikuisesti.
Omia pelastanut on ainakin sankari
Mitäpäs tuosta voisi muutakaan päätellä, että sodassa sankaruus on yhteisvastuullisuuden.
Mutta yksittäiset sankarteot, kuten Schauman ampui Bobrikowin on sankari teko ja Suomen itsenäisyyden alku.
Kun taas Lenin ja Stalinin suojeleminen Tampereella raukkamaisinta