Milloin huomasit ekan kerran kaivattua kohtaan mustasukkaisuus tunnetta ja

Minä en tunne mustasukkaisuutta, miksi pitäisi.

Aika pian eron jälkeen, mutta se nyt oli ihan odotettavissakin, enkä juuri hätkähtänyt siitä. Ohihan tuo on mennyt, kun järki voittaa tunteen.

En ole mustasukkainen pojasta. Hänellä on oma elämänsä ja hän tekee sillä mitä haluaa. En ole muutenkaan luonteeltani kovin mustasukkaista sorttia. Ei ihmisiä voi omistaa..

Miksi olla mustasukkainen, enemmänkin apea olo, kun tietää että toisella on seuraa.

No ei nyt ole omaa kokemusta juurikaan kun mä en oo mustasukkainen persoona ollenkaan mutta kyllä se varmaan ajan kanssa helpottaa ainaki mun rouvalla on huomattavasti paremmin menny ton luottamuksen kanssa että nykyään mun vaimo näyttää selvemmin sen että hän on mustasukkainen vaikka hän ei vieläkään varsinaisesti sitä minulle suoraan sano että mitkä ovat ne asiat joista hän on mustasukkainen mutta siltikin on todella paljon paremmin kuin esimerkiksi vuosi sitten. Kun hän ei edes kertonut että on mustasukkainen eikä suostunut minulle kertoo mitään muutakaan kun hän vaan toimi vihassa ja kiusasi minua kaikin tavoin ja yritti saada mun hermoja suuntaan jos toiseenkin esimerkiksi kirjoittamalla kuinka paljon nussii muita ja kuinka hän nauttii muista ja mitä pahimmalla tavalla ärsytti minua mutta sitte ku mä arvasin että mistä on kyse niin mä ehdotin että jos poistan mun fb kaverit niin onko hän sitte paljon mukavampi minulle tai ylipäätään suostuu juttelee ja kyllähän se nii oli että hän oli paljon kivempi kun poistu turhia kavereita ja sitten myöhemmin opin nopeasti mitkä ovat ne syyt jotka häntä ärsyttää ja sitten vaan välttelin niitä asioita joista vaimoni suuttuu ja tietysti se tuntuu aluksi ärsyttävältä ja epämiellyttävältä kun vaikka kuinka tekee niin kuin kaikkensa ettei vaimon tarvitse pahoittaa mieltään nii se tunne ei onneksi kestä kauan kun siihen tottuu aika nopeasti kun on sanomattakin selvää että se on paljon parempi olla poissa niistä ihmisistä joita vaimo ei hyväksy kuin että vaimo suuttuu jolloin se tottumus tulee aika nopeasti ja seuraava tunne mikä tulee olemaan ehkäpä se kaikista ahdistavin kaikille on se että kun tekee kaiken mitä mustasukkainen puoliso pyytää vaan sen takia että ei halua riitaa niin se tunne tulee ihan kaikille että mitä enemmän tekee puolison mieliksi nii sitä enemmän se puoliso myös rajoittaa menemisiä mutta tähän voin lohdutukseksi sanoa että ei se kauan mene noin vaikka se aluksi niin tuntuu ja kyllähän se myös niin menee noin muutaman kuukauden ajan että kun puoliso tietää että kun on jo yhden ihmisen rajoittanut ettei saa olla tekemisissä nii se on ihan ok vielä ettei puoliso hyväksy mitään exiä mutta sitte kun ne on rajoitettu nii sitte seuraavat kielletyt henkilöt ovat ystävät ja sitte kun niistä luopuu puolison pyynnöstä nii sitte tulee olemaan sukulaiset ja perheen läheiset kuten esimerkiksi sisaret tai muutkin läheiset ihmiset mutta se ei kuitenkaan ole pysyvää vaan silloin puoliso alkaa itsekin ymmärtää että se on parempi luottaa edes vähän jonnekin antaa mennä luvan kanssa ja toi yllä mainittu lista menee sillo järjestyksessä luonnollisesti alhaalta ylös päin kun ei tietenkään eka kohde ole päästää kaverille yksin mennä jolloin puoliso luottaa korkeintaan just jonnekin vanhempia moikkaa muutama tunti näin ekalla kerralla ja puhelin yhteyttä ei saa olla suljettu että pitää olla tavoitettavissa kun puoliso soittaa ja sitte ku se menee hyvin niin puoliso huomaa että se on ihan hyvä idea kun luottaa nii puoliso on tyytyväinen ettei tarvitse olla turhaa mustasukkainen ja minä olen tyytyväinen kun voin normaalisti mennä eikä kotona ole vihainen vaimo että kyllähän se mustasukkainen tunne helpottuu ajan kanssa kunhan niitä yhteisiä hetkiä on kotona paljon ja avoin keskustelu puolison kanssa ilman minkäänlaista painetta siitä että täytyy jotenki hävetä omia tunteita tai tuntemuksia. Ja minä ainakin rakastan mun vaimoa niin paljon että en ikinä ahdistu hänestä mutta ahdistun todella kun en saa olla mun vaimon kanssa ja mä haluan mun vaimoa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Mun vaimo on mulle kaikista rakkain koko maailmassa.

Ihan alusta lähtien, pistäähän se ärsyttään, jos toisen ympärillä pyörii ihailijoita kuin mehiläisiä hunajan perässä, vaikkei tekiskään sitä tahalleen. Toisaalta toista ei sillon ota varmana nakkina, pitää tulta yllä.

Suhteen alussa pari ekaa vuotta oli sellaista että aika ajoin koin mustasukkaisuutta. Ei enää.

Olen aina ollut vallanhaluinen jotenkin ja luulen että se ohjaa mielenliikkeitäni. Mustasukkaisuus pahentunut ajan kanssa.
Mies petti ja koen edelleen vihaa, että olen muka huonompi kuin se toinen. Myönnän sen ja senkin että koitin kostaa lapsellisesti. Jäin kiinni ja minulle nauretaan. Sekin harmittaa. Ollaan sovittu, mies koittaa kaikkensa kanssani. Käytän loukatun valtaa, pidän tyhmänä ja sivallan sanoilla. Seurailen miehen menoja. Koitan ajatella myönteisesti, mutta miettinyt myös pitääkö pistää hopeat jakoon kun asia rassaa. Miksi en voi unohtaa ja antaa oikeasti anteeksi miehelleni.

Syytä olisi muttei kiinnosta niin paljoa.

Varmaankin jo tutustumisvaiheessa. Tiesin hänen viestittelevän muidenkin kanssa. Toki tein niin itsekin.

Muutamassa päivässä se kuitenkin loppui, molemmilta automaattisesti. Siis muiden kanssa viestittely.

Mustasukkaisuutemme voi muuten hyvin, kiitos kysymästä.
Se tuo meille eroottista värinää. Se myös mahdollistaa asioita, joista muuten voisin vain haaveilla. Tiedämme ja ymmärrämme molemmat, ehkäistä pettämistä, olemalla paras mahdollinen toiselle. Minulle osoitetaan teoin, ettei missään muualla voi olla parempaa. Mielestäni se on optimaalinen tilanne.

Meillä ei podeta myöskään, mystisiä päänsärkykohtauksia. Kaikki hellyys, halukset pussaukset ovat molemmille toivottuja ja odotettuja. Voimme myöskin puhua vaikeistakin asioista aina sovussa, syyttelemättä.

Kuulumme toisillemme. Mietimme aina meidän parasta. Riidoille ei oikein keksitä aiheita. Tosin yksi aihe on mistä emme keskustele. Kumpi rakastaa enemmän? Koska molemmat rakastavat täysillä.

Vaikka rakkaani onkin paras äiti. Tunnen suurta ylpeyttä ja kateuttakin, miten hän tulee lastensa kanssa toimeen, en koskaan ole kuitenkaan tuntenut jääväni, lasten taakse. Tosin tulemme loistavasti toimeen poikansa kanssa. Mielestäni olemme tasavertaisia.

Mustasukkaisuus kuuluu meidän elämään. Se ei ole ongelma vaan mahdollisuus.

Vain hölmöillä en voi. Tiedän että sitä asiaa ei voisi korjata.

Oli yhdessä asiassa hetken mutta sitten se katsosi, hän saa tehdä mitä haluaa niin minäkin teen.
-n