Isäni masentui jäätyään eläkkeelle noin 40 vuoden työuran jälkeen ja alkoi juomaan viinaa lähes joka päivä noin vuoden ajan kunnes sairastui tuohon sairauteen ja kuoli pois.
https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=24705&sid=ce60b5705e4fe6ff920786af27c83814
Vatsa turposi järjettömän suureksi kun oli aivan nestettä täynnä, naama ja silmänvalkuaiset meni aivan keltaiseksi, lihakset katosi täysin, kävelykyky meni, tajunnan taso vaihteli eikä muistanut enää lopulta mitään asioita. Lopulta sitten meni koomaan ja nukkui pois, todella surullinen loppu. Isäni oli varmaan tunnollisin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Ei ole vielä mikään elämässä tuntunut niin pahalta kuin seurata vierestä sitä kärsimystä ja tuskaa. Olin muutenkin aina todella läheinen isän kanssa ja tuntuu kuin koko maailma olis romahtanut.
Meni tässä tänä vuonna lisäksi toinenkin lähisukulainen syöpään melko nuorena. Ei todellakaan tullut Joulua tänä vuonna ja olen nyt itsekkin masennuksen kuopassa syvemmällä kuin koskaan. Aika synkkää ja kummallista aikaa on tämä vuosi muutenkin ollut tän koronan takia ja tuntuu ettei mikään ole enää kuin ennen. Miten voisi ollakkaan näin rankkojen kokemusten jälkeen.
MasentunutMies
https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=24705&sid=ce60b5705e4fe6ff920786af27c83814
Vatsa turposi järjettömän suureksi kun oli aivan nestettä täynnä, naama ja silmänvalkuaiset meni aivan keltaiseksi, lihakset katosi täysin, kävelykyky meni, tajunnan taso vaihteli eikä muistanut enää lopulta mitään asioita. Lopulta sitten meni koomaan ja nukkui pois, todella surullinen loppu. Isäni oli varmaan tunnollisin ja kiltein ihminen jonka tunsin. Ei ole vielä mikään elämässä tuntunut niin pahalta kuin seurata vierestä sitä kärsimystä ja tuskaa. Olin muutenkin aina todella läheinen isän kanssa ja tuntuu kuin koko maailma olis romahtanut.
Meni tässä tänä vuonna lisäksi toinenkin lähisukulainen syöpään melko nuorena. Ei todellakaan tullut Joulua tänä vuonna ja olen nyt itsekkin masennuksen kuopassa syvemmällä kuin koskaan. Aika synkkää ja kummallista aikaa on tämä vuosi muutenkin ollut tän koronan takia ja tuntuu ettei mikään ole enää kuin ennen. Miten voisi ollakkaan näin rankkojen kokemusten jälkeen.
MasentunutMies
Vastaukset 8
Vanhimmat
Alkoholi olis kyllä syytä kieltää lailla. Niin moni on menettänyt äitinsä, isänsä, lapsensa tai vaikka jonkun kaverinsa alkoholin takia. :( Itsekkin kamppailen lähes jatkuvasti alkoholin himoa vastaan.
MasentunutMies
Voimia suruun, eipä paljon muuta osaa sanoa...
Toivottavasti on jotain läheisiä tai ystäviä, ihmisiä lähettyvillä, joiden kanssa voit olla tarpeiden mukaan yhteyksissä ja jakaa kokemuksia ja elämää eteenpäin. Ellei, niin kannattaa koittaa etsiä jostain.
Itsellänikin oli joskus tilanne, jossa valmiiksi raskaiden aikojen päälle ja keskellä tapahtui suuria menetyksiä. Siitäkin kuitenkin läpi ja eteenpäin kuljettiin, vähitellen.
Viina on huonoimpia lääkkeitä ja apuja kyllä mihinkään, totta. Itse tullut pysyttyä nyt jonkun aikaa tyystin erossa, tehnyt ihan pelkästään hyvää se, vaikkei kaikkia muita murheita poistakaan.
Joulukin kai tulee jos ja sellaisena kuin on tullakseen. Ehkä joku sellainen pakottomuus on tai piti olla koko festivaalissa jotenkin olennaistakin? Toki hauska kai on turhia stressatakin, kun sellainen enemmän huvittaa. Tänä vuonna en myöskään taida kauheasti jaksaa.
Itseäni ei läheisten kuolemat hirveästi liikuta. Entä sitten. Jokaisen aika voi tulla milloin tahansa. "Hiljainen aneurysma" aivoissa voi puhjeta milloin tahansa tai aivoverenvuoto voi alkaa jostain pienestä kolauksesta tai spontaanisti nukkuessa. Ei kuolemasta tarvitse tehdä niin isoa draamaa. Se tulee johdalle sitten kun tulee.
Mielellään eläisin yli 2000-vuotiaaksi mutta nykylääketieteen keinoilla eliniän merkittävä pidentäminen ei onnistu, että silleen ei niin paljoa huoleta viikatemiehen tulo kun hän voi poiketa ovelle milloin tahansa.
Ei liikuta vai.?
Taitaa olla huumeet pelissä, jos ei liikuta.
Vai ootko psykopaatti. Selitä mulle
Aika kylmä kommentti tuo. Jännä et piti tulla tänne edes kommentoimaan jos asia ei liikauta. Eiköhän kaikki tiedä sen et jossain vaiheessa viikatemies tulee. Kukaan meistä tänne jää.
Mut ikävä on menneitä. Ei pysty ymmärtämään kuolemaa
"Itseäni ei läheisten kuolemat hirveästi liikuta. Entä sitten. Jokaisen aika voi tulla milloin tahansa. "Hiljainen aneurysma" aivoissa voi puhjeta milloin tahansa tai aivoverenvuoto voi alkaa jostain pienestä kolauksesta tai spontaanisti nukkuessa. Ei kuolemasta tarvitse tehdä niin isoa draamaa. Se tulee johdalle sitten kun tulee.
Mielellään eläisin yli 2000-vuotiaaksi mutta nykylääketieteen keinoilla eliniän merkittävä pidentäminen ei onnistu, että silleen ei niin paljoa huoleta viikatemiehen tulo kun hän voi poiketa ovelle milloin tahansa."
No mulle ainakin läheiset on tärkeitä toisin kuin sinulle ei ilmeisesti ole että kyllä se nyt vaan liikuttaa ja paljon. Aika kamalaa tai suorastaan jopa törkeää että joku sanoo noin kun tässä itse on menettänyt yhden elämänsä rakkaimmista ihmisistä.
MasentunutMies
Joo ei pysty ymmärtämään kuolemaa varsinkaan kun joskus ihmisiä lähtee väärässä järjestyksessä tai ainakin turhan aikaisin.
MasentunutMies