Lapset ja opiskelu?

itselläni neiti oli 9kk kun jatkoin koulua äippä loman jälkeen. heinäkuun lopulla hain neidille pph paikkaa ja paikka saatiinkin jo elokuun loppuun,hoitajaan ja paikkaan muutenkin olen ollut hyvin tyytyväinen..tenteistä en voi mitään sanoa kun itse vielä peruskoulussa olin... jaksamisia =)

Olin suurin piirtein ikäisesi kun ensimmäinen lapseni syntyi. Itse olin vaiheessa, etten tiennyt mitä opiskella, joten vauva toi tavallaan tervetullutta miettimisaikaa. Poan ollessa kaksi-vuotias pääsin yliopistoon ja lapsen perhepäivähoitoon, jossa onneksi viihtyi erinomaisesti. Yliopisto-opiskelu ja elämä lapsen kanssa oli helppo sovittaa yhteen, kiitos akateemisen vapauden.

Lapsen isä oli toisella paikkakunnalla töissä ja viikot poissa, joten muutamaan vuoteen en päässyt iltaisin järjestettäville kursseille, saati sitten opiskelijarientoihin, joskaan en niitä tuolloin kaivannutkaan. Iltaisin järjestettiin kaikki kielikurssit ym ja ajoittain kyllä harmitti, etten päässyt kaikkeen haluamaani mukaan. Tein lyhyitä päiviä aluksi pari vuotta, ja niinpä varsinaista opiskeluaikaa lapsettomiin verrattuna oli vähän; käytinkin sitten iltoja ja öitä tentteihin valmistautumiseen. Hyvin nopeasti oppii priorisoimaan ja olemaan tehokas ihan toisella tavalla kun aikaa on rajoitetusti.

Erinomainen puoli yhdistelmässä opiskelija ja äiti on se, että kun lapsi esimerkiksi sairastuu voi helposti jäädä kotiin ja useammaksi päiväksi ilman "mitä työnantaja mahtaa sanoa!"-paniikkia. Lapsen ei tarvitse olla hoidossa pitkiä päiviä, jos voi itse vaikuttaa opiskelupäiviensä pituuteen. Tulot ovat tietysti ihan toista luokkaa työssäkäyviin verrattuna, mutta se mielestäni korvautuu opiskelijan omaamalla vapaudella. Ja toisiin opiskelijoihin nähden tuet ovat paremmat, kun tulee lapsilisääkin :)

Sain toisen lapsen opintojeni puolivälillä. Tytär syntyi hieman laskettua aikaa ennen ja proseminaari-istunnossa, jossa esittelin lopullisen työni, oli parin viikon ikäinen vauva sylissäni ja rinnalla. Ei ongelmaa, ehkä sain jopa pari ylimääräistä sympatia-pistettä! Olin kotona puolitoista vuotta ja sinä aikana keskityin tietysti eniten lapsiin, mutta kävin myös tenteissä kun sain lapsen hoidon järjestymään. Ja nyt olenkin sitten viimeisenä vuotenani lähdössä ulkomaille vaihtoon, lapset mukana.

Eli ei opiskelu ja lapset ole yhtään mahdoton yhtälö, vaan päinvastoin; kaikki on mahdollista ja jopa hyvin antoisaa. On vaan käytettävä luovuutta, joustaa, luovuttava toisista asioista, löytää uusia ja erilaisia tapoja, ja ennen kaikkea ahkeroida! Toivotan onnea tuleville opinnolle, ja onnea onnea onnea tulevan vauvan johdosta!

Ise olin 18v kún esikoinen syntyi ja koulu keskeytyi 4kk ajaksi jonka jälkeen jatkoin opinnot loppuun.
Toisen kerran rynnin koulun penkille kun jäin yhäriksi ja halusin vaihtaa alaa.
Kahden lapsen yhärinä koulun käyminen oli rankaa ja raha oli piukalla, mutta selvittiin.
Nyt olen oppisopimus koulutuksessa tai olin koulu keskeyty raskauden vuoksi.
Niin ja kersoja mulla nyt on jo 4 ja viides siis tulossa :) Sanoisin et opiskelu lasten kanssa on raskasta teet yleensä tehtävät illalla / yöllä, samoin luet tenteihin yöllä. Mahdotonta se koulun käyminen ei kuitenkaan ole.

mä tulin raskaaksi 21-vuotiaana ollessani yliopistossa ja kaikki opiskelut oli pahasti kesken, teinkin onneksi abortin jottei tarvinnut mitään rääkyvää rääpälettä kestää, olisi muuten ollut elämä piloilla, nyt elämä on yhtä juhlaa ja bailausta eikä tarvii olla missään himassa kuuntelemassa pennun rääyntää...jumalalle kiitos! ÄLKÄÄ HANKKIKO IKINÄ LAPSIA!!! lukekaa ja käykää hyvä ammatti joten voitte olla siistejä ja varakkaita...älkääkä ottako sitä toista tietä raskaaksi ja sitten yh:ksi ja sitten sossun luukulle ja sitten lähiö kapakkaan valittamaan elämän kurjuutta naamapunaisena viskibasso soidessa...