Asia on todella ristiriitainen.
Olemme mieheni kanssa toivoneet lasta jo yli viisi vuotta. Näiden vuosien aikana
menkkoja ei ole tullut sitten yli viiteen vuoteen normaalisti, vain kerran, kaksi vuodessa. E-pillereillä vuoto tuli, mutta ne lopetettuani ei alkaneet menkat normaalisti (nämä siis lopetin yli 5v sitten.)
Aika ajoin terolut lääkkeillä on pitänyt käynnistää, mutta heti lopetettua lääkkeet, eivät ole taas tulleet ollenkaan.
Tämä todellakin vaikuttaa tietysti raskautumiseen, sairastan pahaa pcos sairautta.
No nyt kuitenkin tilanne se, että yli 6kk on tulleet normaalisti menkat, kierto 28-32pv. Olen kuitenkin ruennut itse miettimään, haluanko enää lasta, ajatus raskaudesta on ruennut jostain syystä ällöttämään. En tiedä, mistä tämä johtuu. Mietin, soitanko aikaa ehkäisyn suunnitteluun ja että mitä mieheni siihen loppupelissä sanoo. Toki kerroin hänelle ajatuksista, joita mietin, hän vain sanoi että haluaisi kovasti edelleen perustaa perheen kanssasi, mutta minä tietysti päätän, aloitetaanko ehkäisy. Vaikeasti sanoi asian ja pelkään, että hän jättää minut, jos tosiaan olen tullut toisiin aatoksiin. Mieheni sairastui aiemmin masennukseen, osaltaan sanojensa mukaan lapsettomuutemme vuoksi. Oli pitkään sairaslomallakin asian vuoksi ja söi lääkkeitä.
Toisaalta taas, kun joku kertoo raskaus uutisen, tulee itsellenikin viha/suru, miksi me emme ole saaneet lasta.
Myös mahdollisesta tulevasta raskaudesta kertominen muille nolottaa pelkkä ajatuskin.
Se on kuin julkinen lausuma siitä, että Hei me ollaan harrastettu seksiä.
Mistä tämmöinen voisi johtua.
Tuntuu, että olen ihan hukassa itseni ja ajatuksieni kanssa. Mistä tämä kaikki kumpuaa.
Älkää kivittäkö, kiitos.
Olemme mieheni kanssa toivoneet lasta jo yli viisi vuotta. Näiden vuosien aikana
menkkoja ei ole tullut sitten yli viiteen vuoteen normaalisti, vain kerran, kaksi vuodessa. E-pillereillä vuoto tuli, mutta ne lopetettuani ei alkaneet menkat normaalisti (nämä siis lopetin yli 5v sitten.)
Aika ajoin terolut lääkkeillä on pitänyt käynnistää, mutta heti lopetettua lääkkeet, eivät ole taas tulleet ollenkaan.
Tämä todellakin vaikuttaa tietysti raskautumiseen, sairastan pahaa pcos sairautta.
No nyt kuitenkin tilanne se, että yli 6kk on tulleet normaalisti menkat, kierto 28-32pv. Olen kuitenkin ruennut itse miettimään, haluanko enää lasta, ajatus raskaudesta on ruennut jostain syystä ällöttämään. En tiedä, mistä tämä johtuu. Mietin, soitanko aikaa ehkäisyn suunnitteluun ja että mitä mieheni siihen loppupelissä sanoo. Toki kerroin hänelle ajatuksista, joita mietin, hän vain sanoi että haluaisi kovasti edelleen perustaa perheen kanssasi, mutta minä tietysti päätän, aloitetaanko ehkäisy. Vaikeasti sanoi asian ja pelkään, että hän jättää minut, jos tosiaan olen tullut toisiin aatoksiin. Mieheni sairastui aiemmin masennukseen, osaltaan sanojensa mukaan lapsettomuutemme vuoksi. Oli pitkään sairaslomallakin asian vuoksi ja söi lääkkeitä.
Toisaalta taas, kun joku kertoo raskaus uutisen, tulee itsellenikin viha/suru, miksi me emme ole saaneet lasta.
Myös mahdollisesta tulevasta raskaudesta kertominen muille nolottaa pelkkä ajatuskin.
Se on kuin julkinen lausuma siitä, että Hei me ollaan harrastettu seksiä.
Mistä tämmöinen voisi johtua.
Tuntuu, että olen ihan hukassa itseni ja ajatuksieni kanssa. Mistä tämä kaikki kumpuaa.
Älkää kivittäkö, kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.