Tänään tulee Yleltä Akuutissa "irti sokerikoukusta" Klo 20.00. Jotkut pitää sokeririippuvuutta satuna mutta itse voin allekirjoittaa että sokerista jää riippuvaiseksi. Vhh hyvä vieroituskuuri.
Sokerikoukku
41
451
Vastaukset
- Anonyymi
varmaankin tulossa erittäin luotettavaa ja tieteeseen perustuvaa "tietoa".
- Anonyymi
Ohjelmassa väitettiin, että omenaa vaikea syödä paljon. Itse syön kerralla 3-4 isoa omenaa kerralla. Ne maistuvat sen verran hyvälle, että ei viitsi kovin usein ostaa omenoita.
- Anonyymi
Siinä tarkoitettiin että omenaa syömällä on vaikea saada fruktoosia sellaisia määriä että se rasvottaisi maksaa.
- Anonyymi
"Ohjelmassa väitettiin, että omenaa vaikea syödä paljon. "
Ja mitä muuta "hyödyllistä" siellä oli?? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Ohjelmassa väitettiin, että omenaa vaikea syödä paljon. "
Ja mitä muuta "hyödyllistä" siellä oli??"Ja mitä muuta "hyödyllistä" siellä oli??"
Voit katsoa ohjelman areenasta, ettei tarvi kysellä. Siinä mm ihan sokerikoukusta irti päässyt ravitsemusterapeutti kertoi asiasta. Se liittyy aivojen mielihyväkeskuksen toimintaan ja riippuvuus helposti muuttui toiseksi kun haetaan nopeaa tyydytystä. Rasvamaksasta oli myös juttua sisätautien proffan kertomana ja just tuosta fruktoosin ja muun sokerin osuudesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä tarkoitettiin että omenaa syömällä on vaikea saada fruktoosia sellaisia määriä että se rasvottaisi maksaa.
Itse olen syönyt aikaisempina vuosina noin 10kg punaisia jouluomenia viikossa kun ne maksoivat 1€/kilo. Ne maistuvat törkeän hyvältä ja tyydyttää hyvin makeanhimon. Kyllä siitä jonkun verran fruktoosia kertyy. Tänä vuonna hinta on 2€/kilo, joten ostan paljon vähemmän niitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen syönyt aikaisempina vuosina noin 10kg punaisia jouluomenia viikossa kun ne maksoivat 1€/kilo. Ne maistuvat törkeän hyvältä ja tyydyttää hyvin makeanhimon. Kyllä siitä jonkun verran fruktoosia kertyy. Tänä vuonna hinta on 2€/kilo, joten ostan paljon vähemmän niitä.
Omenissa on se kirja puoli että ulkomaiset täytyy kuoria ja samalla lähtee se ravinteetkin. Jäljelle jää pelkkä fruktoosimössö. Kotimaiset voi syödä kuorimatta ja syönkin karoineen.
- Anonyymi
Oma sokeririippuvuus katosi kun sain raudanpuutokseni kuntoon.
Ehkä tuo sokeririippuvuuskin koittaa vaan viestittää että elimistössä ei ole kaikki balansissa.- Anonyymi
Joo, elimistö yrittää himoita energiaa vaikka tarvii oikeesti vain oikeita ravintoaineita. Ehkä mullakin oli raudan saanti se juju kun ei enää makea maistu niin hyvälle. Syön rautalisää koko ajan.
T ketonoviisi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, elimistö yrittää himoita energiaa vaikka tarvii oikeesti vain oikeita ravintoaineita. Ehkä mullakin oli raudan saanti se juju kun ei enää makea maistu niin hyvälle. Syön rautalisää koko ajan.
T ketonoviisiTiedätkö että tarvitset rautalisää? Yliannostukseen voi jopa kuola, etenkin lapset/nuoret. Lähde: 'Iron Fact Sheet for Health Professionals; NIH'
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedätkö että tarvitset rautalisää? Yliannostukseen voi jopa kuola, etenkin lapset/nuoret. Lähde: 'Iron Fact Sheet for Health Professionals; NIH'
Myös raudanpuutteeseen voi kuolla.
Yhteen nappiin ei kukaan kuole, ja ainakin omalla kohdallani, 28 vuoden ongelmanetsimisen jälkeen, olo koheni jo ensimmäisen napin jälkeen, joten uskallan aika rennosti nyt noita pupeltaa.
Olin siis sellaisessa kunnossa, etten pystynyt tekemään mitään, makasin sängyssä ja energiamäärä, joka oli käytettävissä oli jotakin 5 - 10 prosenttia terveen ihmisen energiamäärästä.
Jokainen tekee tietty omat riskikartoitukset. Lukemani perusteella rautamyrkytyksen saaminen nappeja syömällä on sangen hankalaa. Saa olla eri mieltäkin tuosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös raudanpuutteeseen voi kuolla.
Yhteen nappiin ei kukaan kuole, ja ainakin omalla kohdallani, 28 vuoden ongelmanetsimisen jälkeen, olo koheni jo ensimmäisen napin jälkeen, joten uskallan aika rennosti nyt noita pupeltaa.
Olin siis sellaisessa kunnossa, etten pystynyt tekemään mitään, makasin sängyssä ja energiamäärä, joka oli käytettävissä oli jotakin 5 - 10 prosenttia terveen ihmisen energiamäärästä.
Jokainen tekee tietty omat riskikartoitukset. Lukemani perusteella rautamyrkytyksen saaminen nappeja syömällä on sangen hankalaa. Saa olla eri mieltäkin tuosta.Rautaa on eniten kanannahoissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedätkö että tarvitset rautalisää? Yliannostukseen voi jopa kuola, etenkin lapset/nuoret. Lähde: 'Iron Fact Sheet for Health Professionals; NIH'
Joo mulla oli alhaiset ferritiiniarvot, josta tuli hirveä määrä oireita, joihin määrättiin hirveä määrä lääkkeitä. Esim verenpainelääkkeitä kolmet, ja niiden seurauksena verenpaine nousi hälyttävästi ja meni taju jne. Jouduin ambulanssin soittamaan kaksi kertaa. Vasta erikoislääkäri laittoi ferritiinimittaukseen ja selvisi raudanpuutos ja sekin vasta sitten kun hiukset lähti päästä. Hemoglobiini oli kuitenkin normaali.
Syön rautaa joka päivä. Yliannostus on harvinainen. Mulla ehkä ei rauta oikein imeydy kun ei hemoglobiinikaan nouse vaikka syön rautaa joka päivä.
t. ketonoviisi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Myös raudanpuutteeseen voi kuolla.
Yhteen nappiin ei kukaan kuole, ja ainakin omalla kohdallani, 28 vuoden ongelmanetsimisen jälkeen, olo koheni jo ensimmäisen napin jälkeen, joten uskallan aika rennosti nyt noita pupeltaa.
Olin siis sellaisessa kunnossa, etten pystynyt tekemään mitään, makasin sängyssä ja energiamäärä, joka oli käytettävissä oli jotakin 5 - 10 prosenttia terveen ihmisen energiamäärästä.
Jokainen tekee tietty omat riskikartoitukset. Lukemani perusteella rautamyrkytyksen saaminen nappeja syömällä on sangen hankalaa. Saa olla eri mieltäkin tuosta."Yhteen nappiin ei kukaan kuole, ja ainakin omalla kohdallani, 28 vuoden ongelmanetsimisen jälkeen, olo koheni jo ensimmäisen napin jälkeen, joten uskallan aika rennosti nyt noita pupeltaa."
Ihan kamalaa, että noin kauan kesti sinulla. Minulla kesti 3 vuotta kärsiä eri oireita, tyypillisiä oireita ferritiinipuutokseen liittyen: Väsymys, masennus, aloitekyvyttömyys, olematon suorituskyky, hengenahdistus, kohonnut verenpaine, paniikkikohtaukset, unettomuus, ja hiusten lähtö. Muitakin vielä on. Olin aivan loppu. Parin viikon rautakuurin (200mg/päivä) tuli suloinen uni, masennus ja väsymys hävisi. Kaikki muutkin asiat normalisoitui. Hiukset on kasvaneet takaisin. Olen niin kiitollinen sille lääkärille, joka ymmärsi mittauttaa ferritiiniarvot. Hukkaan meni elämästä monta vuotta, muttei noin kauan kuin sinulla tuota kärsimystä. Jos haluat kertoa millaista elämäsi on ollut niin mielellään kuulisin, miten tuo homma selvisi sinulla.
t. ketonoviisi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo mulla oli alhaiset ferritiiniarvot, josta tuli hirveä määrä oireita, joihin määrättiin hirveä määrä lääkkeitä. Esim verenpainelääkkeitä kolmet, ja niiden seurauksena verenpaine nousi hälyttävästi ja meni taju jne. Jouduin ambulanssin soittamaan kaksi kertaa. Vasta erikoislääkäri laittoi ferritiinimittaukseen ja selvisi raudanpuutos ja sekin vasta sitten kun hiukset lähti päästä. Hemoglobiini oli kuitenkin normaali.
Syön rautaa joka päivä. Yliannostus on harvinainen. Mulla ehkä ei rauta oikein imeydy kun ei hemoglobiinikaan nouse vaikka syön rautaa joka päivä.
t. ketonoviisiJuu, ei tavis lääkärit taida noista tajuta mitään. Minut näki 24 vuoden aikana 13 lääkäriä, tarjottiin SSRI-lääkitystä ja terapiaa tai todettiin että ei sinua mikään vaivaa.
Pyörryin pari kertaa lokakuussa ja ei meinannut enää muutenkaan enää pitää jalat alla, kunnes keksin että raudanpuutehan se vaivaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Yhteen nappiin ei kukaan kuole, ja ainakin omalla kohdallani, 28 vuoden ongelmanetsimisen jälkeen, olo koheni jo ensimmäisen napin jälkeen, joten uskallan aika rennosti nyt noita pupeltaa."
Ihan kamalaa, että noin kauan kesti sinulla. Minulla kesti 3 vuotta kärsiä eri oireita, tyypillisiä oireita ferritiinipuutokseen liittyen: Väsymys, masennus, aloitekyvyttömyys, olematon suorituskyky, hengenahdistus, kohonnut verenpaine, paniikkikohtaukset, unettomuus, ja hiusten lähtö. Muitakin vielä on. Olin aivan loppu. Parin viikon rautakuurin (200mg/päivä) tuli suloinen uni, masennus ja väsymys hävisi. Kaikki muutkin asiat normalisoitui. Hiukset on kasvaneet takaisin. Olen niin kiitollinen sille lääkärille, joka ymmärsi mittauttaa ferritiiniarvot. Hukkaan meni elämästä monta vuotta, muttei noin kauan kuin sinulla tuota kärsimystä. Jos haluat kertoa millaista elämäsi on ollut niin mielellään kuulisin, miten tuo homma selvisi sinulla.
t. ketonoviisiNo en ala kertomaan yksityiskohtia tuosta 28 vuodesta, mutta lopputuloksena käteen jäi:
-elämä alle köyhyysrajan, 800 euroa / kk
-menetettyjä tuloja noin 800t euroa
-kesken jäänyt korkeakoulutus
-lapset jäi tekemättä
-en mennyt naimisiin
-kavereita suuurinpiirtein nolla
-menetetty usko terveydenhuoltoon
-muu menetetty elämä noin 20 vuoden ajalta kun en jaksanut tehdä "yhtään mitään"
Koitan olla rakentamatta itselleni suurta katkeruutta, vaikkei se kaukana ole. Pitää vaan koittaa nyt repiä iloa elämään sen aikaa mitä tätä jäljellä on, niillä resursseilla mitä käytettävissä on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo mulla oli alhaiset ferritiiniarvot, josta tuli hirveä määrä oireita, joihin määrättiin hirveä määrä lääkkeitä. Esim verenpainelääkkeitä kolmet, ja niiden seurauksena verenpaine nousi hälyttävästi ja meni taju jne. Jouduin ambulanssin soittamaan kaksi kertaa. Vasta erikoislääkäri laittoi ferritiinimittaukseen ja selvisi raudanpuutos ja sekin vasta sitten kun hiukset lähti päästä. Hemoglobiini oli kuitenkin normaali.
Syön rautaa joka päivä. Yliannostus on harvinainen. Mulla ehkä ei rauta oikein imeydy kun ei hemoglobiinikaan nouse vaikka syön rautaa joka päivä.
t. ketonoviisiSiitä että raudanpuutos aiheuttaisi hiustenlähtöä ei ole vakuuttavaa näyttöä.
Raudanpuute on maailman yleisin ravitsemusvajaus, siihen liittyy kehityksen viivästymistä, käyttäytymiskäiriöitä, heikentynyttä älyllistä suorituskykyä ja heikentynyttä infektioiden vastustuskykyä. Pre-menopausaalisilla naisilla yleisimmät raudanpuuteanemian syyt ovat kuukautisveren menetys ja raskaus. Miehillä ja post-menopausaalisilla naisilla raudanpuuteanemian yleisimmät syyt ovat veren menetys ruoansulatuskanavassa ja imeytymisongelmat.
Lähde: 'The diagnosis and treatment of iron deficiency and its potential relationship to hair loss; ncbi' - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No en ala kertomaan yksityiskohtia tuosta 28 vuodesta, mutta lopputuloksena käteen jäi:
-elämä alle köyhyysrajan, 800 euroa / kk
-menetettyjä tuloja noin 800t euroa
-kesken jäänyt korkeakoulutus
-lapset jäi tekemättä
-en mennyt naimisiin
-kavereita suuurinpiirtein nolla
-menetetty usko terveydenhuoltoon
-muu menetetty elämä noin 20 vuoden ajalta kun en jaksanut tehdä "yhtään mitään"
Koitan olla rakentamatta itselleni suurta katkeruutta, vaikkei se kaukana ole. Pitää vaan koittaa nyt repiä iloa elämään sen aikaa mitä tätä jäljellä on, niillä resursseilla mitä käytettävissä on.Ehkä täytyy kertoa tuosta hieman tarkemmin, jos joku vaikka tunnistaa oireista itsensä.
Jos kiteytän oireet niin ne liittyi pitkään pimeään vuodenaikaan, eli talveen.
-ihon kuivuminen, jalkapohjien ihon halkeilu
-nukkumisongelmat, liian vähäinen uni, epäsäännöllinen unirytmi
-makean syöminen, pizzaa ym meni myös paljon
-edellisistä johtuen painonnousu etenkin talvella, parissa vuodessa paino nousi 25kg, korkeimmillaan oli 35 kg
Yleinen pahoinvointi johti sekavaan käytökseen
-rahapelejä
-alkoholin käyttö
-sekavia ihmissuhteita
-ärtyneisyys, etenkin syksyllä / talvella
Kun ensioireista oli mennyt 15 vuotta ei ollut halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, henkilökohtainen talvi kesti 7 kk vuodesta, jolloin oli vaan tolkuttoman paha olla ja halu erakoitua. Nukkuminen oli sellaista, kesät ja talvet, että unta saattoi olla 3 tuntia / vrk. Eräs talvi taisin nukkua tuon määrän pari kolme kuukautta putkeen. No, päähän siitä menee jumiin ja aloin olla autolla liikkuessa vaarallinen, muutama läheltäpiti tilanne sattuikin. Ärtyneisyys ja väsymys täytti elämän.
Ensioireista 25 vuotta niin alkoi voimat loppua. En oikeastaan enää pystynyt tekemään mitään. Katsoin telkkaria vaikken ymmärtänyt ohjelmista mitään, nukuin ihan miten sattuu muutaman tunnin vuorokaudessa. Syömiset oli ihan mitä sattuu. Ajatus ei kulkenut, en ymmärtänyt oikein mistään mitään enkä tehnyt enää mitään. Olin vain väsynyt ja ärtynyt erakko.
28 vuoden kohdalla oli jaksaminen sitä, että päivä piti suunnitella valmiiksi, Yhden asian sai hoidettua maksimissaan päivän aikana, kaupassa käyminen saattoi olla se yksi asia. Sitten alkoi huimaaminen ja pyörryin pariin kertaan.
Ihan sattumalta katsoin Pippa Laukan ohjelmaa, jossa hän totesi Jipulle että voimat on poissa raudanpuutteen vuoksi ja siitä sain idean kokeilla rautaa.
Kävin vuosien varrella aina lääkärissä kun oireet paheni, mutta kukaan ei keksinyt mistä on kysymys. Otettiin labrakokeita, mutta kun tulokset oli viitearvojen sisällä niin leviteltiin vain käsiä ja tuputettiin SSRI lääkitystä. Itse kokeilin viimeisen 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset hiven- ja kivennäisaineet, vitamiinit ja aminohapot. Kokeilin solariumia, kirkasvaloa, liikuntaa, ruokavalioita ym ym
Rauta jäi kokeilematta sen vuoksi että lääkärit olivat sanoneet että rauta-arvot on kunnossa ja kun luin netistä raudansyömisestä, siitä kirjoitettiin että sitä ei kenenkään pidä ottaa omatoimisesti, että se on erittäin vaarallista. Noh... nyt olen oppinut kyseenalaistamaan monta lukemaani asiaa.
Kun otin ensimmäisen rauta-annoksen (100mg) niin, nukkuminen korjaantui välittömästi. Huimaus alkoi helpottaa parissa viikossa ja nyt kun olen neljä viikkoa syönyt 200mg rautaa päivittäin, on huimaus lähes kokonaan poissa. Voimatkin on palatuneet niin hyvin, että pystyn jo tekemään asioita, joita en ole pystynyt tekemään vuosikymmeniin.
Koko tuon 28 vuoden aikana pystyin käymään töissä enintään 2kk vuodessa, mitään korvauksia en saanut mistään, joten aikamoisia taloudellisia haasteita tuo aiheutti ja tulee aiheuttamaan loppuelämäni.
Netistä löytämieni kertomusten perusteella, olen huomannut, että en ole ainoa tämän ongelman kanssa paininut, mutta minulla tuon selviäminen taisi kestää poikkeuksellisen kauan.
Paljon on asioita mitä en enää muista tai jätän tietoisesti kertomatta, mutta tämä pilasi elämäni aivan totaalisesti. Pitää tietysti olla tyytyväinen että on hengissä edelleen tämän kidutuksen jälkeen.
Aika näyttää minkälaisia vaurioita happivajaus on tehnyt aivoihin, dementialle ja alzhaimerillehan tuo altistaa.
Nyt olen hieman ihmeissäni elämäni kanssa, että mitä pitäisi alkaa tekemään. Kuka olen, mitä edustan, mihin pystyn... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä täytyy kertoa tuosta hieman tarkemmin, jos joku vaikka tunnistaa oireista itsensä.
Jos kiteytän oireet niin ne liittyi pitkään pimeään vuodenaikaan, eli talveen.
-ihon kuivuminen, jalkapohjien ihon halkeilu
-nukkumisongelmat, liian vähäinen uni, epäsäännöllinen unirytmi
-makean syöminen, pizzaa ym meni myös paljon
-edellisistä johtuen painonnousu etenkin talvella, parissa vuodessa paino nousi 25kg, korkeimmillaan oli 35 kg
Yleinen pahoinvointi johti sekavaan käytökseen
-rahapelejä
-alkoholin käyttö
-sekavia ihmissuhteita
-ärtyneisyys, etenkin syksyllä / talvella
Kun ensioireista oli mennyt 15 vuotta ei ollut halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, henkilökohtainen talvi kesti 7 kk vuodesta, jolloin oli vaan tolkuttoman paha olla ja halu erakoitua. Nukkuminen oli sellaista, kesät ja talvet, että unta saattoi olla 3 tuntia / vrk. Eräs talvi taisin nukkua tuon määrän pari kolme kuukautta putkeen. No, päähän siitä menee jumiin ja aloin olla autolla liikkuessa vaarallinen, muutama läheltäpiti tilanne sattuikin. Ärtyneisyys ja väsymys täytti elämän.
Ensioireista 25 vuotta niin alkoi voimat loppua. En oikeastaan enää pystynyt tekemään mitään. Katsoin telkkaria vaikken ymmärtänyt ohjelmista mitään, nukuin ihan miten sattuu muutaman tunnin vuorokaudessa. Syömiset oli ihan mitä sattuu. Ajatus ei kulkenut, en ymmärtänyt oikein mistään mitään enkä tehnyt enää mitään. Olin vain väsynyt ja ärtynyt erakko.
28 vuoden kohdalla oli jaksaminen sitä, että päivä piti suunnitella valmiiksi, Yhden asian sai hoidettua maksimissaan päivän aikana, kaupassa käyminen saattoi olla se yksi asia. Sitten alkoi huimaaminen ja pyörryin pariin kertaan.
Ihan sattumalta katsoin Pippa Laukan ohjelmaa, jossa hän totesi Jipulle että voimat on poissa raudanpuutteen vuoksi ja siitä sain idean kokeilla rautaa.
Kävin vuosien varrella aina lääkärissä kun oireet paheni, mutta kukaan ei keksinyt mistä on kysymys. Otettiin labrakokeita, mutta kun tulokset oli viitearvojen sisällä niin leviteltiin vain käsiä ja tuputettiin SSRI lääkitystä. Itse kokeilin viimeisen 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset hiven- ja kivennäisaineet, vitamiinit ja aminohapot. Kokeilin solariumia, kirkasvaloa, liikuntaa, ruokavalioita ym ym
Rauta jäi kokeilematta sen vuoksi että lääkärit olivat sanoneet että rauta-arvot on kunnossa ja kun luin netistä raudansyömisestä, siitä kirjoitettiin että sitä ei kenenkään pidä ottaa omatoimisesti, että se on erittäin vaarallista. Noh... nyt olen oppinut kyseenalaistamaan monta lukemaani asiaa.
Kun otin ensimmäisen rauta-annoksen (100mg) niin, nukkuminen korjaantui välittömästi. Huimaus alkoi helpottaa parissa viikossa ja nyt kun olen neljä viikkoa syönyt 200mg rautaa päivittäin, on huimaus lähes kokonaan poissa. Voimatkin on palatuneet niin hyvin, että pystyn jo tekemään asioita, joita en ole pystynyt tekemään vuosikymmeniin.
Koko tuon 28 vuoden aikana pystyin käymään töissä enintään 2kk vuodessa, mitään korvauksia en saanut mistään, joten aikamoisia taloudellisia haasteita tuo aiheutti ja tulee aiheuttamaan loppuelämäni.
Netistä löytämieni kertomusten perusteella, olen huomannut, että en ole ainoa tämän ongelman kanssa paininut, mutta minulla tuon selviäminen taisi kestää poikkeuksellisen kauan.
Paljon on asioita mitä en enää muista tai jätän tietoisesti kertomatta, mutta tämä pilasi elämäni aivan totaalisesti. Pitää tietysti olla tyytyväinen että on hengissä edelleen tämän kidutuksen jälkeen.
Aika näyttää minkälaisia vaurioita happivajaus on tehnyt aivoihin, dementialle ja alzhaimerillehan tuo altistaa.
Nyt olen hieman ihmeissäni elämäni kanssa, että mitä pitäisi alkaa tekemään. Kuka olen, mitä edustan, mihin pystyn..."Kun otin ensimmäisen rauta-annoksen (100mg) niin, nukkuminen korjaantui välittömästi […] Kuka olen, mitä edustan"
Vaikutat olevasi helppohelena, ja edustat terveydenedistelykaupiaita. Ensimmäinen yksi hevosenannos rautaa tabletista ei korjaile yhtään mitään.
Satunnaisen lukijan on syytä perehtyä esimerkiksi dokumenttiin: Iron Fact Sheet for Consumers; NIH' siinä sanotaan m.m. että:
Kasvissyöjät, jotka eivät syö lihaa, siipikarjaa tai äyriäisiä, tarvitsevat melkein kaksi kertaa enemmän rautaa kuin taulukossa on lueteltu, koska ei-hemirautaa kasviperäisissä ravinnoissa ei imeydy niin hyvin kuin hemirautaa eläinperäisestä ravinnosta.
Siis vegaaneille melkein 2x ja taulukossa ilmoitetut arvot, jotka ovat melkolailla samat suositukset kuin suomen VRN2014:ssä. Eli aikuisille noin 9 mg/vrk, lukuunottamatta naissukupuolisia tietyissä tilanteissa. Anonyymi kirjoitti:
Ehkä täytyy kertoa tuosta hieman tarkemmin, jos joku vaikka tunnistaa oireista itsensä.
Jos kiteytän oireet niin ne liittyi pitkään pimeään vuodenaikaan, eli talveen.
-ihon kuivuminen, jalkapohjien ihon halkeilu
-nukkumisongelmat, liian vähäinen uni, epäsäännöllinen unirytmi
-makean syöminen, pizzaa ym meni myös paljon
-edellisistä johtuen painonnousu etenkin talvella, parissa vuodessa paino nousi 25kg, korkeimmillaan oli 35 kg
Yleinen pahoinvointi johti sekavaan käytökseen
-rahapelejä
-alkoholin käyttö
-sekavia ihmissuhteita
-ärtyneisyys, etenkin syksyllä / talvella
Kun ensioireista oli mennyt 15 vuotta ei ollut halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, henkilökohtainen talvi kesti 7 kk vuodesta, jolloin oli vaan tolkuttoman paha olla ja halu erakoitua. Nukkuminen oli sellaista, kesät ja talvet, että unta saattoi olla 3 tuntia / vrk. Eräs talvi taisin nukkua tuon määrän pari kolme kuukautta putkeen. No, päähän siitä menee jumiin ja aloin olla autolla liikkuessa vaarallinen, muutama läheltäpiti tilanne sattuikin. Ärtyneisyys ja väsymys täytti elämän.
Ensioireista 25 vuotta niin alkoi voimat loppua. En oikeastaan enää pystynyt tekemään mitään. Katsoin telkkaria vaikken ymmärtänyt ohjelmista mitään, nukuin ihan miten sattuu muutaman tunnin vuorokaudessa. Syömiset oli ihan mitä sattuu. Ajatus ei kulkenut, en ymmärtänyt oikein mistään mitään enkä tehnyt enää mitään. Olin vain väsynyt ja ärtynyt erakko.
28 vuoden kohdalla oli jaksaminen sitä, että päivä piti suunnitella valmiiksi, Yhden asian sai hoidettua maksimissaan päivän aikana, kaupassa käyminen saattoi olla se yksi asia. Sitten alkoi huimaaminen ja pyörryin pariin kertaan.
Ihan sattumalta katsoin Pippa Laukan ohjelmaa, jossa hän totesi Jipulle että voimat on poissa raudanpuutteen vuoksi ja siitä sain idean kokeilla rautaa.
Kävin vuosien varrella aina lääkärissä kun oireet paheni, mutta kukaan ei keksinyt mistä on kysymys. Otettiin labrakokeita, mutta kun tulokset oli viitearvojen sisällä niin leviteltiin vain käsiä ja tuputettiin SSRI lääkitystä. Itse kokeilin viimeisen 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset hiven- ja kivennäisaineet, vitamiinit ja aminohapot. Kokeilin solariumia, kirkasvaloa, liikuntaa, ruokavalioita ym ym
Rauta jäi kokeilematta sen vuoksi että lääkärit olivat sanoneet että rauta-arvot on kunnossa ja kun luin netistä raudansyömisestä, siitä kirjoitettiin että sitä ei kenenkään pidä ottaa omatoimisesti, että se on erittäin vaarallista. Noh... nyt olen oppinut kyseenalaistamaan monta lukemaani asiaa.
Kun otin ensimmäisen rauta-annoksen (100mg) niin, nukkuminen korjaantui välittömästi. Huimaus alkoi helpottaa parissa viikossa ja nyt kun olen neljä viikkoa syönyt 200mg rautaa päivittäin, on huimaus lähes kokonaan poissa. Voimatkin on palatuneet niin hyvin, että pystyn jo tekemään asioita, joita en ole pystynyt tekemään vuosikymmeniin.
Koko tuon 28 vuoden aikana pystyin käymään töissä enintään 2kk vuodessa, mitään korvauksia en saanut mistään, joten aikamoisia taloudellisia haasteita tuo aiheutti ja tulee aiheuttamaan loppuelämäni.
Netistä löytämieni kertomusten perusteella, olen huomannut, että en ole ainoa tämän ongelman kanssa paininut, mutta minulla tuon selviäminen taisi kestää poikkeuksellisen kauan.
Paljon on asioita mitä en enää muista tai jätän tietoisesti kertomatta, mutta tämä pilasi elämäni aivan totaalisesti. Pitää tietysti olla tyytyväinen että on hengissä edelleen tämän kidutuksen jälkeen.
Aika näyttää minkälaisia vaurioita happivajaus on tehnyt aivoihin, dementialle ja alzhaimerillehan tuo altistaa.
Nyt olen hieman ihmeissäni elämäni kanssa, että mitä pitäisi alkaa tekemään. Kuka olen, mitä edustan, mihin pystyn...En ihmettele että lääkäri tarjosi SSRI-lääkitystä noilla oireilla. Unettomuus saa kyllä pollan leviämään aika nopeasti. Jos siihen yhdistää vielä alkoholia niin on kyllä kusessa. Itsekin menetän helposti yöunet stressin takia ja jos se jatkuu pitkään niin on aika huonossa kunnossa. Seurauksena tehottomuutta (joka lisää stressiä) ja painon nousua johtuen huonoista ravitsemustortumuksista.
- Anonyymi
hvp27 kirjoitti:
En ihmettele että lääkäri tarjosi SSRI-lääkitystä noilla oireilla. Unettomuus saa kyllä pollan leviämään aika nopeasti. Jos siihen yhdistää vielä alkoholia niin on kyllä kusessa. Itsekin menetän helposti yöunet stressin takia ja jos se jatkuu pitkään niin on aika huonossa kunnossa. Seurauksena tehottomuutta (joka lisää stressiä) ja painon nousua johtuen huonoista ravitsemustortumuksista.
Jostakin syystä vaan itse tiesin heti ensimmäisestä käyntikerrasta lähtien ettei se 10 minuutin keskustelun jälkeen tarjottu SSRI resepti ollut oikea ratkaisu.
Itseasiassa nyt kun muistelen niin aloitin heti alusta lähtien selvittämään että mikä voisi olla pielessä. Epäilin pitkään että olenko homoseksuaali, joka ei vaan tunnusta itselleen tosiasioita, selvitin lapsuuden traumoja isäni lapsuustraumojen ja isäni isän sotakokemusten kautta jne jne. Jos kuulostaa oudolle niin ne oireet ei vaan olleet kovinkaan selkeitä siinä vaiheessa.
Jostakin sitten päädyin kokeilemaan niitä vitamiinejä ja kivennäisaineita. Sitä ennen kävin pariinkin kertaan terapiassa, jossa sitten ihmettelin että mitä minä täällä teen. Tein siis yli 25 vuotta duunia asian kanssa ihan nollasta aloittaen.
Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo itsekin sanoa mitä olisi kannattanut tehdä. Mennä samantien raudanpuutos asiantuntijälääkärin vastaanotolle tai yksinkertaisesti alkaa syömään rautaa.
Mutta kumpaankin asiaan olisi vaadittu tieto siitä raudanpuutteesta.
Tein kyllä viimeiset 10 vuoden aikana aimo duunin noiden vitamiinien ja muiden aineiden kanssa. Luin satoja ja satoja tunteja aiheesta ja tein itselläni ihmiskokeita, mutta... ei vaan sattunut oikea aine kohdalle.
Mitä tähän voi sanoa... tämmöstä elämä on. En voi enää itseäni hirveästi syyllistää, olen sen jo vuosien varrella tehnyt riittävän moneen kertaan.
Alkoholin käytön olisi toki voinut jättää vähemmälle, mutta minkäs teet. Kun et siinä vaiheessa edes ymmärrä että joku olisi vakavasti pielessä niin se homma vaan lähtee käsistä. Ehkä sitä kokee jonkinlaisen hetkellisen helpotuksen siitä alkoholista saavansa kun olo on sellainen että harkitsee junan alle hyppäämistä.
Näitä on varmaan vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa. Kun itsellä ei ole käsitystä siitä, että mikä on pielessä, se paha olo määrittelee aika pitkälti elämän tiedostamattomat valinnat. Ja tiedostettuihin valintoihin ei paljonkaan voimavaroja ole käyttää. Ja kun ulkopuolinen apu on nollassa tai ei johda mihinkään... olet aika yksin ongelmasi kanssa. Anonyymi kirjoitti:
Jostakin syystä vaan itse tiesin heti ensimmäisestä käyntikerrasta lähtien ettei se 10 minuutin keskustelun jälkeen tarjottu SSRI resepti ollut oikea ratkaisu.
Itseasiassa nyt kun muistelen niin aloitin heti alusta lähtien selvittämään että mikä voisi olla pielessä. Epäilin pitkään että olenko homoseksuaali, joka ei vaan tunnusta itselleen tosiasioita, selvitin lapsuuden traumoja isäni lapsuustraumojen ja isäni isän sotakokemusten kautta jne jne. Jos kuulostaa oudolle niin ne oireet ei vaan olleet kovinkaan selkeitä siinä vaiheessa.
Jostakin sitten päädyin kokeilemaan niitä vitamiinejä ja kivennäisaineita. Sitä ennen kävin pariinkin kertaan terapiassa, jossa sitten ihmettelin että mitä minä täällä teen. Tein siis yli 25 vuotta duunia asian kanssa ihan nollasta aloittaen.
Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo itsekin sanoa mitä olisi kannattanut tehdä. Mennä samantien raudanpuutos asiantuntijälääkärin vastaanotolle tai yksinkertaisesti alkaa syömään rautaa.
Mutta kumpaankin asiaan olisi vaadittu tieto siitä raudanpuutteesta.
Tein kyllä viimeiset 10 vuoden aikana aimo duunin noiden vitamiinien ja muiden aineiden kanssa. Luin satoja ja satoja tunteja aiheesta ja tein itselläni ihmiskokeita, mutta... ei vaan sattunut oikea aine kohdalle.
Mitä tähän voi sanoa... tämmöstä elämä on. En voi enää itseäni hirveästi syyllistää, olen sen jo vuosien varrella tehnyt riittävän moneen kertaan.
Alkoholin käytön olisi toki voinut jättää vähemmälle, mutta minkäs teet. Kun et siinä vaiheessa edes ymmärrä että joku olisi vakavasti pielessä niin se homma vaan lähtee käsistä. Ehkä sitä kokee jonkinlaisen hetkellisen helpotuksen siitä alkoholista saavansa kun olo on sellainen että harkitsee junan alle hyppäämistä.
Näitä on varmaan vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa. Kun itsellä ei ole käsitystä siitä, että mikä on pielessä, se paha olo määrittelee aika pitkälti elämän tiedostamattomat valinnat. Ja tiedostettuihin valintoihin ei paljonkaan voimavaroja ole käyttää. Ja kun ulkopuolinen apu on nollassa tai ei johda mihinkään... olet aika yksin ongelmasi kanssa.SSRI-lääkkeillä on aika paljon ikäviä sivuvaikutuksia joten terapia on parempi. Terapeuteista on vaan kova pula ja terapiassa pitäisi tietää tai selvittää mikä mättää. Itse päädyin irtisanomaan kun sairasloma ei auttanut unettomuuteen eikä tyytymättömyyteen.
- Anonyymi
hvp27 kirjoitti:
SSRI-lääkkeillä on aika paljon ikäviä sivuvaikutuksia joten terapia on parempi. Terapeuteista on vaan kova pula ja terapiassa pitäisi tietää tai selvittää mikä mättää. Itse päädyin irtisanomaan kun sairasloma ei auttanut unettomuuteen eikä tyytymättömyyteen.
Juu, valitettavaa vaan on se, että SSRI eikä terapia tuo sitä rautaa elimistöön, jos raudanpuutos on se ongelma.
Esa Soppi on jonkinlainen asiantuntijalääkäri ja hän arvioi että 100.000 ihmistä Suomessa syö SSRI lääkkeitä raudanpuutteen vuoksi.
Hänen mielestään jokaiselle potilaalle jolle ollaan määräämässä masennuslääkkeitä, tulisi tehdä ennen reseptin antamista, ferritiinin mittaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä täytyy kertoa tuosta hieman tarkemmin, jos joku vaikka tunnistaa oireista itsensä.
Jos kiteytän oireet niin ne liittyi pitkään pimeään vuodenaikaan, eli talveen.
-ihon kuivuminen, jalkapohjien ihon halkeilu
-nukkumisongelmat, liian vähäinen uni, epäsäännöllinen unirytmi
-makean syöminen, pizzaa ym meni myös paljon
-edellisistä johtuen painonnousu etenkin talvella, parissa vuodessa paino nousi 25kg, korkeimmillaan oli 35 kg
Yleinen pahoinvointi johti sekavaan käytökseen
-rahapelejä
-alkoholin käyttö
-sekavia ihmissuhteita
-ärtyneisyys, etenkin syksyllä / talvella
Kun ensioireista oli mennyt 15 vuotta ei ollut halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, henkilökohtainen talvi kesti 7 kk vuodesta, jolloin oli vaan tolkuttoman paha olla ja halu erakoitua. Nukkuminen oli sellaista, kesät ja talvet, että unta saattoi olla 3 tuntia / vrk. Eräs talvi taisin nukkua tuon määrän pari kolme kuukautta putkeen. No, päähän siitä menee jumiin ja aloin olla autolla liikkuessa vaarallinen, muutama läheltäpiti tilanne sattuikin. Ärtyneisyys ja väsymys täytti elämän.
Ensioireista 25 vuotta niin alkoi voimat loppua. En oikeastaan enää pystynyt tekemään mitään. Katsoin telkkaria vaikken ymmärtänyt ohjelmista mitään, nukuin ihan miten sattuu muutaman tunnin vuorokaudessa. Syömiset oli ihan mitä sattuu. Ajatus ei kulkenut, en ymmärtänyt oikein mistään mitään enkä tehnyt enää mitään. Olin vain väsynyt ja ärtynyt erakko.
28 vuoden kohdalla oli jaksaminen sitä, että päivä piti suunnitella valmiiksi, Yhden asian sai hoidettua maksimissaan päivän aikana, kaupassa käyminen saattoi olla se yksi asia. Sitten alkoi huimaaminen ja pyörryin pariin kertaan.
Ihan sattumalta katsoin Pippa Laukan ohjelmaa, jossa hän totesi Jipulle että voimat on poissa raudanpuutteen vuoksi ja siitä sain idean kokeilla rautaa.
Kävin vuosien varrella aina lääkärissä kun oireet paheni, mutta kukaan ei keksinyt mistä on kysymys. Otettiin labrakokeita, mutta kun tulokset oli viitearvojen sisällä niin leviteltiin vain käsiä ja tuputettiin SSRI lääkitystä. Itse kokeilin viimeisen 10 vuoden aikana kaikki mahdolliset hiven- ja kivennäisaineet, vitamiinit ja aminohapot. Kokeilin solariumia, kirkasvaloa, liikuntaa, ruokavalioita ym ym
Rauta jäi kokeilematta sen vuoksi että lääkärit olivat sanoneet että rauta-arvot on kunnossa ja kun luin netistä raudansyömisestä, siitä kirjoitettiin että sitä ei kenenkään pidä ottaa omatoimisesti, että se on erittäin vaarallista. Noh... nyt olen oppinut kyseenalaistamaan monta lukemaani asiaa.
Kun otin ensimmäisen rauta-annoksen (100mg) niin, nukkuminen korjaantui välittömästi. Huimaus alkoi helpottaa parissa viikossa ja nyt kun olen neljä viikkoa syönyt 200mg rautaa päivittäin, on huimaus lähes kokonaan poissa. Voimatkin on palatuneet niin hyvin, että pystyn jo tekemään asioita, joita en ole pystynyt tekemään vuosikymmeniin.
Koko tuon 28 vuoden aikana pystyin käymään töissä enintään 2kk vuodessa, mitään korvauksia en saanut mistään, joten aikamoisia taloudellisia haasteita tuo aiheutti ja tulee aiheuttamaan loppuelämäni.
Netistä löytämieni kertomusten perusteella, olen huomannut, että en ole ainoa tämän ongelman kanssa paininut, mutta minulla tuon selviäminen taisi kestää poikkeuksellisen kauan.
Paljon on asioita mitä en enää muista tai jätän tietoisesti kertomatta, mutta tämä pilasi elämäni aivan totaalisesti. Pitää tietysti olla tyytyväinen että on hengissä edelleen tämän kidutuksen jälkeen.
Aika näyttää minkälaisia vaurioita happivajaus on tehnyt aivoihin, dementialle ja alzhaimerillehan tuo altistaa.
Nyt olen hieman ihmeissäni elämäni kanssa, että mitä pitäisi alkaa tekemään. Kuka olen, mitä edustan, mihin pystyn...Voi kauhistus mikä tie sinun piti käydä läpi. 😵
Minua tässä kohtaa ihan raivostuttaa ettei jotkut lääkärit halua edes testata ferritiinitasoja samalla kuin muita veriarvojakin. Kun se on "muotijuttu". Ihan käsittämätöntä.
Yksityisessä labrassa voi käydä itse testauttaa, 20e jos epäilee vajausta jos ei lääkäri suostu. Minut tosiaan laittoi vasta erikoislääkäri tutkimukseen.
Terv ketonoviisi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siitä että raudanpuutos aiheuttaisi hiustenlähtöä ei ole vakuuttavaa näyttöä.
Raudanpuute on maailman yleisin ravitsemusvajaus, siihen liittyy kehityksen viivästymistä, käyttäytymiskäiriöitä, heikentynyttä älyllistä suorituskykyä ja heikentynyttä infektioiden vastustuskykyä. Pre-menopausaalisilla naisilla yleisimmät raudanpuuteanemian syyt ovat kuukautisveren menetys ja raskaus. Miehillä ja post-menopausaalisilla naisilla raudanpuuteanemian yleisimmät syyt ovat veren menetys ruoansulatuskanavassa ja imeytymisongelmat.
Lähde: 'The diagnosis and treatment of iron deficiency and its potential relationship to hair loss; ncbi'"Siitä että raudanpuutos aiheuttaisi hiustenlähtöä ei ole vakuuttavaa näyttöä."
Minulle näyttö riitti, kun hiukset alkoi heti pysyä päässä kun aloitin 200 mg rautaa päivässä. Noin kuukauden päästä oli jo käsin tunnusteltava villa päänahan peitteenä. Arvaa olinko riemuissani? Nyt mulla on jo normaalin paksut ja pitkät hiukset. Oli kauhea asia kun esim istui sohvalla, jäi tukko hiuksia selkänojaan 😟. Kokeilin kaikkia hoitoaineita tuloksetta.
Jos hiustenlähtö riitti myös ihotautilääkärille raudanpuutoksen näytöksi ja minun ja monen muunkin kohdalla asia hoitui raudalla niin näyttöä tuskin tarvii jäädä enempää odottelemaan.
T. ketonoviisi Anonyymi kirjoitti:
Juu, valitettavaa vaan on se, että SSRI eikä terapia tuo sitä rautaa elimistöön, jos raudanpuutos on se ongelma.
Esa Soppi on jonkinlainen asiantuntijalääkäri ja hän arvioi että 100.000 ihmistä Suomessa syö SSRI lääkkeitä raudanpuutteen vuoksi.
Hänen mielestään jokaiselle potilaalle jolle ollaan määräämässä masennuslääkkeitä, tulisi tehdä ennen reseptin antamista, ferritiinin mittaus.Varmaan moni muukin asia pitäisi tutkia. SSRI-lääkkeillä on sen verran pahat sivuvaikutukset ja käyttö pitkäaikaista että niitä pitäisi välttää.
Minulla ovat ferritiiniarvot olleet yläkantissa ja hemoglobiini liian korkea aina. Perna on ultrattu eikä sirppisoluanemiaakaan ole eli syy on geeneissä ja ravitsemuksessa. Punaista lihaa syön vähän mutta ruisleipää menee jonkin verran. Kun en juo maitoa niin sekin nostaa hemoglobiinia.
Aika usea nainen kärsii matalasta ferritiinistä. Yksi tuttu jopa kuoli anemiaan. Anemian syynä oli kyllä alkoholismi.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jostakin syystä vaan itse tiesin heti ensimmäisestä käyntikerrasta lähtien ettei se 10 minuutin keskustelun jälkeen tarjottu SSRI resepti ollut oikea ratkaisu.
Itseasiassa nyt kun muistelen niin aloitin heti alusta lähtien selvittämään että mikä voisi olla pielessä. Epäilin pitkään että olenko homoseksuaali, joka ei vaan tunnusta itselleen tosiasioita, selvitin lapsuuden traumoja isäni lapsuustraumojen ja isäni isän sotakokemusten kautta jne jne. Jos kuulostaa oudolle niin ne oireet ei vaan olleet kovinkaan selkeitä siinä vaiheessa.
Jostakin sitten päädyin kokeilemaan niitä vitamiinejä ja kivennäisaineita. Sitä ennen kävin pariinkin kertaan terapiassa, jossa sitten ihmettelin että mitä minä täällä teen. Tein siis yli 25 vuotta duunia asian kanssa ihan nollasta aloittaen.
Nyt jälkeenpäin on tietysti helppo itsekin sanoa mitä olisi kannattanut tehdä. Mennä samantien raudanpuutos asiantuntijälääkärin vastaanotolle tai yksinkertaisesti alkaa syömään rautaa.
Mutta kumpaankin asiaan olisi vaadittu tieto siitä raudanpuutteesta.
Tein kyllä viimeiset 10 vuoden aikana aimo duunin noiden vitamiinien ja muiden aineiden kanssa. Luin satoja ja satoja tunteja aiheesta ja tein itselläni ihmiskokeita, mutta... ei vaan sattunut oikea aine kohdalle.
Mitä tähän voi sanoa... tämmöstä elämä on. En voi enää itseäni hirveästi syyllistää, olen sen jo vuosien varrella tehnyt riittävän moneen kertaan.
Alkoholin käytön olisi toki voinut jättää vähemmälle, mutta minkäs teet. Kun et siinä vaiheessa edes ymmärrä että joku olisi vakavasti pielessä niin se homma vaan lähtee käsistä. Ehkä sitä kokee jonkinlaisen hetkellisen helpotuksen siitä alkoholista saavansa kun olo on sellainen että harkitsee junan alle hyppäämistä.
Näitä on varmaan vaikea ymmärtää jos ei ole kokenut itse mitään vastaavaa. Kun itsellä ei ole käsitystä siitä, että mikä on pielessä, se paha olo määrittelee aika pitkälti elämän tiedostamattomat valinnat. Ja tiedostettuihin valintoihin ei paljonkaan voimavaroja ole käyttää. Ja kun ulkopuolinen apu on nollassa tai ei johda mihinkään... olet aika yksin ongelmasi kanssa.Joo siis vetää sanattomaksi!!! 😯 Sius peukku sulle ja toivon että loppuelämäsi saisit nauttia paremmasta olosta! ❤️
Minulla oli pitkään muuten kans tunne että olen tulossa hulluksi kun oli sellainen outo olo aamuisin, että tärisen ja vapisen sisäisesti. Siihen liitettynä paniikkikohtaukset, äkillinen verenpaineen nousu, sykkeet satasessa, rytmihäiriöt jne sai mut epäilemään mielenterveysongelmien lisäksi neurologista sairautta tai diabetestä. Laukkasin verensokeri mittauksissa. En meinannut millään uskoa että kaikki verensokeritestit oli normaaleja. Yöt oli unettomia ja vaikeita, ja unen puute jo yksistään vetää elimistön äärirajoille, kuten tiedetään.
Mulle määrättiin leegio lääkkeitä jotka sai vain olon kauheammaksi. Mulla ei ollut todellisuudessa kohonnutta verenpainetta ja silti sain kahdet lääkkeet ja nesteenpoistolääkkeen, ja on hyvä kun en kuollut. Lisäksi noi beetasalpaajat, kortisonit jne. Muitakin oli.
Kaikki kummalliset oireet hävisivät raudan lisäämisen jälkeen. Oli kuin olisin syntynyt uudelleen. ❤️
Kiitän sitä nuorta naista, ihotautilääkäriä joka ymmärsi tämän ferritiinimittauksen. Soitti minulle ja sanoi arvojen olevan alhaiset ja käski aloittaa heti kuurin. Joillekin on tehty jopa rautarankkauksia suoraan suoneen.
Mulla on myös tämän kokemani johdosta, ja parin muun lääkärin tekemän mokan takia suuresti kärsinyt luottamus lääkäreihin, samoin kuin näihin "virallisiin" ravitsemusoppineisiin. Itse on kaikki näköjään tiedettävä ja otettava selvää, jos haluaa pysyä terveenä. Lääkäreille jne on monesti arvovaltakysymykset ja muut omat intressit olennaisempia kuin ihmisten terveys.
T ketonoviisi
- Anonyymi
Itse päinvastoin pelkään, että saan ravinnosta liikaa rautaa.
Ravitsemusneuvottelukunta suosittaa raudan turvalliseksi enimmäismääräksi 25 mg:aa/vrk, josta korkeintaan 10 mg saisi tulla valmisteesta.- Anonyymi
Ja sitten takaisin asiaan:
Jotkut pitää sokeririippuvuutta satuna mutta itse voin allekirjoittaa että sokerista jää riippuvaiseksi. Vhh hyvä vieroituskuuri. - Anonyymi
Rautavalmisteesta imeytyy vain murto-osa, oliko vain 5% tai jotain. Syön nyt 100mg päivässä.
T ketonoviisi
- Anonyymi
Sokeririippuvuus on ihan urbaania legendaa https://www.is.fi/laihdutus/art-2000001945172.html
- Anonyymi
Sokerista aivot saa samanlaiset kicksit kuin viinasta.
- Anonyymi
"Sokeririippuvuus on ihan urbaania legendaa"
Julistavat sokerin ja sokerituotteiden valmistajat ja ns. kotikutoiset "laihdutusasiantuntijat" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Sokeririippuvuus on ihan urbaania legendaa"
Julistavat sokerin ja sokerituotteiden valmistajat ja ns. kotikutoiset "laihdutusasiantuntijat"Fogelholm on kylläkin proffa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sokerista aivot saa samanlaiset kicksit kuin viinasta.
Ensin pitää koukuttua ts. ehdollistua. Sokeri, rasva, suola tai niiden yhdistelmät pitää kyetä aluksi liittämään riittävän pitkän ajan tiettyyn asiaan. Valtavaa määrää (tiettyä) ruokaa ja lopulta ruokaa yleensä voidaan käyttää joko itsensä palkitsemiseen, lohduttamiseen, pelon voittamiseen tai vaikkapa toisen ihmisen luoman turvallisuuden tunteen korvaamiseen.
Siinä vaiheessa kun sokeria tai muuta ruokaa käytetään ihmissuhteen korvaamiseen tai tietyn tunteen saavuttamiseksi, ehdollistaminen elikäs koukuttaminen on valmis. Sieltä kuopasta onkin vaikea kömpiä ylös. Psykoterapiassa asia voi onnistua, jos sielläkään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Fogelholm on kylläkin proffa.
"Fogelholm on kylläkin proffa."
Ja pahasti kärryiltä pudonnut - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Fogelholm on kylläkin proffa."
Ja pahasti kärryiltä pudonnutProffalla ei ole oikeutta pudota kärryiltä, vaan kyllä pitää seurata aikaansa. Professorin voi erottaa yksinkertaisesti johtajan päätöksellä ja maksamalla puolen vuoden palkan.
En siis usko sinua!
- Anonyymi
Sokerin suurkuluttajat tunnistaa harmaasta ja ryppyisestä ihosta. Sokeri jostain syystä vaikuttaa voimakkaasti ihon kuntoon.
Ryppyisyys johtuu ihonalaisen rasvakudoksen vähäisyydestä ja harmaus vauringonvalon puutteesta. Sen sijaan sokeri (ei siis kaikki hiilihydraatti) pahentaa aknea ja atooppista ihottumaa monella. Ei suklaakaan ole hyväksi iholle. Muista kovista ei ole (veljen kautta) kokemusta.
- Anonyymi
hvp27 kirjoitti:
Ryppyisyys johtuu ihonalaisen rasvakudoksen vähäisyydestä ja harmaus vauringonvalon puutteesta. Sen sijaan sokeri (ei siis kaikki hiilihydraatti) pahentaa aknea ja atooppista ihottumaa monella. Ei suklaakaan ole hyväksi iholle. Muista kovista ei ole (veljen kautta) kokemusta.
"Ryppyisyys johtuu ihonalaisen rasvakudoksen vähäisyydestä"
Ainakni kuukauden paras höläytys.
- Anonyymi
Uppp
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1344159Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3232116Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik31844Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2481841- 1061760
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4411709Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4631568MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar531335Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat441286Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun4611280