tästä pikku hiljaa ala kulkea parempaan suuntaan. Hiukan jo valoa näkyvissä. Ehkä me joku päivä ystävinä nauramme yhdessä ja suru päästää otteensa irti meistä.
Eiköhän elämä
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En halua sinusta ystävää. Piste.
Niin, mitäs kukaan tekisikään ystävällä joka on täysin vieras ihminen, sinäkään.
Torstaipäivää vaan.
Silloin kun oman elämän asiat eivät ole kunnossa ei ole mitään tarvetta saada uusia ystäviä. Ei sellaista edes ajattele, koska se ei ole ajankohtaista. Sellainen on mahdollista vasta sitten, kun itse voi paljon paremmin. Rikkinäinen ei jaksa ajatella kenenkään toisen ongelmia ja asettua hänen asemaansa. Yrittää vain selvitä päivän kerrallaan jotenkin rämpien.
Hyvin väsynyt kaikenlaiseen ns. auttamiseen. Yksityiselämän häirintää.
Tuskin ap olisi ystäväksesi ängennytkään ja tuskin sinua tarkoitti.
Hitto, mitä herutusta!
Ok, kyllä mä tietysti mieluummin kaveris olen, kuin ei sitäkään, mutta enemmän haluaisin.
Jaa.
Ellet sitten tarkoita friends with benefits.
Olisihan sekin tietysti jotain! 👍
Nauretaan vain kaiken surun päälle. Nauruhan pidentää ikääki.
Odotan yötä ja aamuja. Uni on mulle lääke. Se parantaa.
Kuinkahan rauhalliseksi voikaan tulla
Miksi surua piti alunperin aiheuttaa?
Ei mun elämä ainakaan mihinkään parempaan suuntaan kulje, ei valonpilkahdustakaan ole näkyvissä tunnelin päässä. Eikä mulla mitään ystäviä ole, eikä tulekaan, on luotto mennyt ihmisiin. Suru kulkee mukanani, istuu olkapäälläni masennuksen seurassa.
Harmittaa kun olet mies niin komea, mutta elämänvalintasi ovat ihmeellisiä ja päihteisiin sekaantunut. Lisäksi et kykene sitoutumaan kehenkään vaan haluat jatkuvasti uusia ”kohteita”. Miksi juuri sinulle minulla on helppo olla ja puhua?
Otan joskus, sinä tiiät sen. Me olemme samalla aaltopituudella, kuin terävällä puukolla samasta puusta vuoltuja. Siitä se johtuu. Muistatko, miten helppoa oli tosiaan jutella? Jos olis ollu aikaa enemmän, oltais saatu monta asiaa selväksi. Ne jäi kesken. Mikä meitä estää jatkamasta juttelua? Eihän sen tarvi merkitä sen enempää, jos et halua.
Jutella kasvotusten? Oli sekin silloin aikoinaan helppoa. Enemmänkin viestittely on ollut nyt.
Sheldon Kopp, Tällä puolen tragediaa:psykoterapia teatterina,1977,III.
Neurootikko identifioituu traagiseen hahmoon, joilla pitkä historia klassisissa kreikkalaisissa draamoissa, jotka jumalten temmellyskenttä; Antigone, Oidipus, Orestes. Traaginen virhe ja tuho leppymättömän periaatteen seurauksena, ja väistämättä ironinen kohtalo. Valinnoista seuraava kurjuus emotionaalisesti sietämätöntä. Ja viime kädessä oman elämän mahdollisuuksien hylkääminen.
Metateatterin Hamlet mursi tämän kaavan, ensimmäinen itsensä tiedostava sankari, teoillaan kohtalonsa muuttava. Ja psykoterapiassa ihminen vastaavasti vain oman halunsa, ei jumalten heiteltävä. Sekä metateatterissa että psykoterapiassa skeptinen mielikuvitus kyseenalaistaa kaikki luovuttamattomat arvot.
Näin tuli m ielikuvitus todellisuuden erottamattomaksi osaksi.
Ed. Jatkuu
Kopp katsoo psykoterapian ja metateatterin kurottavan tragedian tuolle puolen, mielikuvitus ylittää vallitsevat olosuhteet, vääjämättömät tulevaisuuden tapahtumat päältävät kohtalon. Tätä kautta olemassa toivoa ilman täydellisyyttä, turvallisuutta ilman varmuutta ja vastuuta ilman syytöksiä.
Itämaisessa perinteessä ajatus elämästä kärsimyksenä , tappiona ei koskaan ollut traaginen visio. Hengen nöyryys idässä aina nähty illuusiona, ihmisen hirttäytymisenä haluunsa, sellaisen muutos pyrkimyksenä, joka ei ole muutettavissa. Onnellisuus ei vaadi kaikkien tarpeiden tyydyttämistä.
Ed jatkuu
Traaginen omistautuminen halulleen vie osallistumismahdollisuuden elämän leikkisyyteen. Ihmiselämän tragedian kuolema alkaa oman ristiriitansa ja epätäydellisyytensä tunnistamisesta, usein jonkin dramaattisen tapahtuman, esim, sairastumisen myötä. Omia leppymättömiä arvoja, korkeimpia tarkoituksiaan alkaa silloin kyseenalaistaa.
Tragedian pääkatsoja on Jumala, kun taas metateatterissa elänänhetkiä eletään niiden itsensä vuoksi. Tragediassa tapahtuminen Lopullisen järjestyksen lavastuksessa, meta teatterissa tavallinen ihminen improvisoi avoimessa tilassa. Tragediassa tunne ulkoisen todellisuuden muuttumattomuudesta, metateatterissa(esim psykoterapia) maailma ihmisen tietoisuuden projektio. Kaikki kyseenalaistettavaa.
Ed jatkuu
Tragedia edellyttää todellisuutta, jossa ihmisen olemassaolo alistettu kohtalolle, meta teatterissa kohtalo muutettavissa henkilökohtaiseksi päämääräksi hyväksymällä elämän, johon heittäytynyt. Ei ole toistaan sankarillisempia elämiä.
Traagisen visio kuoli Jumalan kuoleman mukana, Jumalan varjo ei enää lankea päällemme, ihminen omillaan, ilman järjestystä, tyhjentyneenä korkeammasta tarkoituksesta, ilman oikeudenmukaisuutta, ilman armoa. Standardiksi jää ihmisen epätäydellisyys, moni merkityksellisyys, virheellisyys, absurdius. Posttraagisen maailman puhe on tyhmien ja ryssivien tavisyen proosaa, ei kuninkaiden, sankarien runomittaa.
Ja perheetkin tavallisia, ei kannata teatralisoida lapsuuttaan, tehhä tarpeetonta tragedista kärsimystä siitä. Siis ihmisiä kunnioittamaton metateatterin asenne, ja sankarittoman elämän eläminen.
Leikkisä asenne myös omia lapsia kohtaan, ruokittava "kunniattomuutta", vanhemmat eivät ole kyseenalaistamaton auktoriteetti.
Nauru on vapauden ääni. Chaplin, elämä traagista kauempaa katsottuna, läheltä tragikoomista. Leikkisä innovatiivisuus elämässä ja terapiassa leikkisä kunnioittamattomuus terapeuttia kohtaan, on rakentavaa. Moskovan taide teatterin motto: Ei ole olemassa pieniä rooleja, on olemassa vain pieniä näyttelijöitä. Improvisointi, vapaus, jännitys eläessä elämää miten parhaiten taitaa.. Yrittää selvittää miten elämän asiat on.,tietää mitä tuntee, sanoa mitä tarkoittaa, tehdä mitä sanoo, riskeerata tyrimisen uhalla, tehdä toiveiikkaana parhaansa, antaa anteeksi itselle epäonnistuminen.
Jatkuu
Meillä taipumus sankarillistaa auktoriteetteja. Ja sisällämme kuolematon toive että joku pitäisi meistä huolta.Koppin mukaan paras suoja näiltä kuvitelmilta tietty kunnioittama työmies, vapaus ottaa ketään, mitään liian vakavasti.
10/2016 Juha Kemppinen referoinut
Siis tietty kunnioittamattomuus
Sitä minäkin toivon💕
Mä jo naurankin itselleni ja ihastumiselleni, mikä mut oikein sai kuvittelemaan ett hänenlaisensa mies vois muka ihastua munlaiseen naiseen. Siis oikeasti, miten järjetön sitä oli, kun tuollaista edes annoin itselleni luvan kuvitella. Hänen näköinen mies ei todellakaan ole niin epätoivoinen ett mun näköistä edes noteeraisi millään tavalla. Siinä mielessä valo syttynyt oivalluksen merkiksi. Tajusin samalla ettei kukaan mies mun näköistä naista noteeraa, korkeintaan voi todeta mielessään ett onpa tuossa harvinaisen ruman näköinen nainen ja kääntäisi katseensa muualle. Ei mun näköisen olisi pitänyt ikinä edes syntyäkään. Olen elävä vitsi koko ihminen.
Sinulla on heikko itsetunto. Siltä tuo ulkopuolisen näkökulmasta kuullostaa.
Tuo muuten kertoo syvästä itseinhosta, jos pitää itseään vitsinä tai jos ajattelee, että ei olisi pitänyt edes syntyä. Mikä sinun mielestäsi on syy tuohon omalla kohdallasi? Mitä sinun henkilöhistoriassa on tapahtunut, että sinä ajattelet noin? Ihminen, joka tuntee oman arvonsa, ei päädy tuollaisiin ajatuksiin. Vaikka ei olisi hyvä itsetunto tai itsevarmuutta tai se vaihtelisi elämän aikana, silti ihminen voi arvostaa lähtökohtaisesti itseään.
Lisäys. Jos taas joku yrittää viestittää, että toinen ihminen on vitsi, sillä viestittäjällä tai niillä viestittäjillä on vakavia ongelmia itsensä kanssa, koska tervepersoonainen ei tee noin toiselle. Jostain tietystä tai tietyistä ihmisistä ei tarvitse pitää eikä ketään tarvitse väkipakoin ottaa elämäänsä ystäväksi tai kumppaniksi tms. mutta silti toiselle ihmiselle ei saisi koskaan viestittää sitä, että toinen on vitsi. Ihminen voi olla vastenmielinen, ihmisen toimintaa ei tarvitse hyväksyä, ihmisestä ei tarvitse pitää, silti kukaan ei ole vitsi eikä kenenkään elämä ole vitsi. Siinähän siis syvällä tavalla halveksitaan toista. Syvällä tavalla mitätöimään pyrkivä halveksiminen ilman mitään todellista syytä, kertoo aina ihmisestä itsestään.
On totta, että kaikenlaisia ihmisiä on olemassa. Joillakin ihmisillä voi olla myös niin huono itsetunto, että saadakseen huomiota edes jollain tavalla, tekevät itsensä vitsiksi mielyttääkseen toisia ja saadakseen hyväksyntää ja muutenkin vain aina mielistelevät ja varovat konflikteja. Tuo voi kuitenkin tunnistaa ja etsiä siihen muutosta. Tuollaisen käytöksen omalta osalta voi lopettaa, kun sen tunnistaa. Moni heikkoitsetuntoinen mielistelee muita ja aliarvioi itseään. Sellainen voi liittyä myös liialliseen kiltteyteen. Tuolla itsensä vitsiksi tekemisellä nyt en sitten tarkoita sitä, että ihminen on aidosti hauska ja koominen ja näkee monessa asiassa, tilanteessa ja henkilöissä koomisia piirteitä, mikä kuuluu tietynlaiseen tilannekomiikan tajuun, persoonaan ja huumorintajuun. Ei pidä sellaisia ihmisiä erehtyä luulemaan vitsiksi. Silloin ei ole ymmärtänyt ja päässyt toisen huumorintajuun sisälle ja se johtuu vain omasta rajoittuneisuudesta ja kyvyttömyydestä. Se voi olla hyvin huvittavaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, jolla on enemmän ymmärrystä ja joka tuntee itsensä paremmin kuin kukaan muu.
Itse en naisena ajattele, että kukaan mies olisi liian hyvännäköinen tai parempi minua sillä tavalla, etten voisi häntä lähestyä tai olla hänen kanssaan parisuhteessa. Asenne ratkaisee. Kannattaa muistaa se.
Joo,en tiedä.
Kun eihän siitä voi olla varmo ymmärretäänkö myö yhtään toisiamme ,,,
Mulla on kyllä olemassa ymmärrys mutta riittääkö se?
Siitä en ole varma.