Onnellinen liitto vaatii molemmilta osapuolilta yrittämistä.
Ei saisi ryhtyä vallasta taistelemaan, tuo "polkaisu" ja hääkakkua leikatessa on
joillekin ihmistyypeille kuin lähtökäsky valtataisteluun.
Monesti avioliitossakin ihminen voi elää mieluiten yksin.
Yhdessä oleminen on riitelyä, Vallitsee keskinäinen vastenmielisyys, intiimi elämä puuttuu ja sitä tietä parisuhde.
Ei saisi ryhtyä vallasta taistelemaan, tuo "polkaisu" ja hääkakkua leikatessa on
joillekin ihmistyypeille kuin lähtökäsky valtataisteluun.
Monesti avioliitossakin ihminen voi elää mieluiten yksin.
Yhdessä oleminen on riitelyä, Vallitsee keskinäinen vastenmielisyys, intiimi elämä puuttuu ja sitä tietä parisuhde.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vai on sinulle noin käynyt. Ei ole onneksi lainkaan yleistä. Se jalan polkaisu on typerä hääleikki, ei muuta. Itse tunnen paljon pareja, joilla rakkaus kaikissa muodoissaan kestää loppuun saakka, syvenee vaan vuosien myötä.
Olen joskus kuvannut asiaa kaavamaisen pelkistetysti. Kiiman ja kiintymyksen summa on vakio.
Ehkä nyt ei sentään vakio mutta vaikka kiima hiipuisikin hitaasti niin kiintymys lujittuu joka tapauksessa.
Tai toisen vaihtoehdon mukaisesti. Vaikka kiima katoaisi niin lujaa kiintymystä ei horjuta mikään!
Onhan omituinen käsitys avioliitosta! Jo heti alkuun tuo ilmaisu "yrittäminen" kertoo, ettei niillä asenteilla kannata liittoa edes harkita!
Luonteva yhteen sopivuus ilman mitään reviiririitoja on kaiken perusta!
Nuo aviorlämän kehujat taitavat enemänkin olla höppänöitä . Siltä tuntuu.
15:46
sinä sitte et ole ollu avioliitossa
kun sinulla on tommonen mielipide,
avioliitto ON todellaki yhteinen -yritys kuvaannollisesti,
avioliittoon pitää kehittya, kasvaa, sopeutua,
avioliitto ei ole yksiseliteinen koskaan,
vanhatpiiat ei sitä koskaan tajua, siksi ovat ikuisesti vanhoja piikoja,
Olen ollut aviossa saman naisen kanssa 51 vuotta ja nämä vuodet ovat vahvistaneet kuvaamani tilanteen.
Oma lapsuuteni koti osoitti, että on olemassa toisenkinlaista elämää mutta en voi kuvitella kenenkään hakeutuvan sellaiseen tai sietävän sitä.
Kun parin vuoden seurustelu- ja tutustumiskauden aikana ilmeni suunnilleen kaikissa arkisissa asioissa yhdensuuntainen näkemys ja mielem´nkiinnon kohteet niin ei ollut tarvetta parisuhteen vuoksi kehittyä, kasvaa tai sopeutua.
Tietenkin kumppanin oleminen ja hyvinvointi oli osa luonnollista elämää molemmin puolin.
Jos kumpi tahansa olisi kokenut elämänsä kiusalliseksi niin olisi ollut hyvin helppoa leikata matot halki. Lapset hankimme vasta sitten kun olimme todella varmoja, ettei heidän tarvitse kasvaa riitaisessa kodissa.
Toisten ihmisten polkijat ja jyrääjät tekevät sitä kaikkialla, sellaisen kanssa ei mikään yhdessäolo onnistu.
Avioliitto on kuin kenkä.
S kestää oman aikansa, vaikka siitä ei huolehtisikaan.
Lopulta se on niin kehnossa kunnossa, eetei sitä kannata korjata ja se on hylättävä. Mitäpä sitä turhaan vastuksilla pitää.
04:10
olipa hyvä vertaus !
Jos ei huolehdi se hajoo ennenaikojaan.
Uskottomuus ei sovi avioliittoon, jos vaikka mies seksiaddikti, siinä ei auta mikään. Riippuvuus se on kuin alkoholismikin.
Onneksi ikä hoitaa seksiaddiktimiehen, ei enää toimi vaikka mieli tekisi.
Onko aloittaja menossa naimisiin ja arkailee sitoutumista?
Ei ole mitenkään uusi asia, että avioliitto vaatii sitoutumista molemmilta osapuolilta. Vai onko se jollekin todella yllätys?
Kuka pöljä avioon vielä 80-vuotiaana? Joutuu melko varmasti omaishoitajaksi.
Juuri niin, yli 80--v. mies etsii äitiä hoitamaan itseänsä.
42 vuoden jälkeen alkaa pikkuhiljaa tottumaan :)
Ystäväni avioliitto narsistin kanssa oli täyttä helvettiä. Hän onnistui
pelastamaan elämänsä, otti jalat alleen ja pakeni.
Myöhemmin hän oli lukenut narsisteista, että narsistit tekevät lähimmäistensä
elämän helvetiksi ja löysi ohjeen: Jos tapaat narsistin, ota jalat allesi ja juokse lujaa !
Totta!, narsistin kanssa ei normaalia elämää ole, mikään ei ole hyvä, olit pitkin tai poikin.
Minullakin on ystävä, joka kertoi vastaavanlaisen tapauksen, Mies oli silmiinpistävän hyväkäytöksinen, pukeutui kuin herrasmies, mutta pian yhteenmuuttamisen jälkeen paljastui kontrollointi ja epäluulo. ... Pitkä juttu, mutta nainen lopetti sen lyhyeen. Nainen pääsi pakoon.
alotukseen:
ensin ihanaa
sitten työtä työtä työtä työtä
sitten lapsia lapsia lapsia lapsia, sitten yö valvomisia tuhansia öitä, ku lapset sairastaa,
sitten riidellään, sitten mustasukkaisuus puhkeaa,
sitten vieraat pyörät astuu kuvioihin viihteeksi,
sitten taas riidellään
välillä matkustellaa ulkomailla hakemaan terveyttä
sitten terapiaan miettimään otetaanko ero vai sovitaanko ,
sitten jatketaan samaan malliin
riidat on taaksejäänyttä elämää, sitten tykätään taas toisisaan enemmän
tulee seesteisempi elämä
sitten jäädään eläkkeelle
sitten toinen sairastuu
sitten tosiesta tulee omaishoitaja,
sitten toinenki sairastuu,
sitten toinen kuolee sairauteen
ja toinen jää yksin jatkamaan huonokuntoista elämää,
sitten on yksin kunnes kuolema vie hänetki,
hyvin kuvattu, siksi ei aina ole huonoa elellä yksin, kyllä jo eronneet sen huomaakin..
Niinpä, kyllä avioliitto on ikäänkuin yritys, jossa katotaan samaan suuntaan, "minimoidaan tappiot ja maksimoidaan voitot", en tarkoita tässä kohtaa rahaa, vaan elämää yhdessä. Oliko avioliittoni sellainen. Ei ollut, ero tuli. Meitä oli kaksi syyllistä, kun ei osattu elää elämäämme ja kaksi syytöntä, kun emme osanneet elää elämäämme. Siinä eron syy. Kumma juttu, kun elämästä tehdään niin tuhannen vaikeata, vaikka aihetta ei pitäisi olla.
Liitto on onnellnen silloin kun kummankaan ei tarvitse "yrittää" vaan yhteiselämä sujuu tyydyttävästi luontevasti ilman siihen liittyvää ponnistelua.
Nuoremmille, itsekkäiksi kasvatetuille sukupolville, tämä saattaa olla vierasta.
Kaikki perustuu kunnioitukseen. Itsensä ja toisensa kunnioitukseen ja siihen, että kumpikin saa kasvaa täyteen mittaansa.
alotuksen kysymykseen vastaus :
onhan se kaikenlaista
" paska reissu mutta tulipa tehtyä "
Alottajalle,
onhan se semmosta,
etkö ole kokeillu mimmosta seuvon, ku kyselet,
kannattas itte kokeilla
eipä tarvis muislta kysellä .....
Avoin parisuhde kirja tekijä oli mtv3, jossa kertoi, miten hyvä olla niin. Mutta, onnistuuko sellainen, itse en usko.
EN usko minäkää,
ei onnistu,
parisuhde on kahden kauppa " kolmannelle korvapuusti "
pitää jossainmäärin edeleen paikkansa,