Päivällä ihan ok olo

Enn tiedä kerro? Jos oolet varattu vastuu on sinulla jos haluat nähdä?

Tällaisiin ei lähdetä. Kun välit selvitetään irl. En edes odota mitään vastausta täällä, kunhan puran tunteitani. Vaikea kuvitella, että "hän" kävisi täällä lukemassa vain vastatakseen "anna vaan olla".

Olen miettinyt näitä asioita. Kaikki päättyi siten, että hän suuttui pikkuasiasta, joka koski sellaista kun kerroin, mitä tuntemuksia hän minussa käytöksellään edeltävänä iltana herätti. Hän raivostui. Minusta ei ihminen vaan voi lähteä niin, että on kiukustunut ja sanoo, että nyt riitti. Mielestäni ei ole kysymys silloin siitä mitä minä olen tehnyt, vaan siitä että hänen oma tunne-elämänsä on jotenkin epävakaa. Harmitti kyllä silloin se, että olin asian ottanut puheeksi heti aamusta. Mutta silti.

Otin tapauksen jälkeen parin viikon kuluttua häneen yhteyttä ja juteltiin niitä näitä, kunnes hänen hermonsa jälleen petti ja tylysti lopetti puhelun. Olen kärsinyt siitä käytöksestä, jota en mitenkään mielestäni ansainnut. Vähintä mitä hän olisi voinut tehdä, olisi mielestäni ollut kertoa asiallisesti, että en nyt vain mahdu hänen elämäänsä. Jos olisi siis edes hiukan arvostanut minua. Sen verran vielä, että ihan lyhyt historia meillä ei tapailuissa ollut, joten pahalta tuntui, että se päättyi niin turhaan riitaan. Ja oli meillä välillä puhetta ihan parisuhteeseen siirtymisestäkin.

Olen herkkä ihminen, enkä vaan itse toimisi toista ihmistä kohtaan sillä tavalla. En voi toiselta varmaan mitään odottaa, mutta tunteiden ollessa niin vahvat kuin omani ovat, ei mielestäni toista saisi mitätöidä täysin. Ei tunteilleen kuitenkaan juuri mitään voi. Pitäisikö minun olla tästä kaikesta pahoillani? Kyllä minä olenkin.

Elämäni on kesän jälkeen muuttunut parempaan suuntaan. Toivon myös aidosti, että hän saisi elämänsä kuntoon ja tiedän, että hän on joitain asioita myös elämässään muuttanut parempaan. Mutta tämä asia vaivaa kohtuuttoman paljon, kun asioita ei vaan saisi mielestäni jättää kokonaan selvittämättä, enkä halua jäädä epäsopuun hänen kanssaan. Enkä voi ottaa enää yhteyttä, koska tuntuu että hän ei sitä toivo. Ja pelkään, että saisi kaadettua päälleni uuden ryöpytyksen, jonka johdosta varmaan jotenkin voisin hajota taas.

Anonyymi kirjoitti:

Olen miettinyt näitä asioita. Kaikki päättyi siten, että hän suuttui pikkuasiasta, joka koski sellaista kun kerroin, mitä tuntemuksia hän minussa käytöksellään edeltävänä iltana herätti. Hän raivostui. Minusta ei ihminen vaan voi lähteä niin, että on kiukustunut ja sanoo, että nyt riitti. Mielestäni ei ole kysymys silloin siitä mitä minä olen tehnyt, vaan siitä että hänen oma tunne-elämänsä on jotenkin epävakaa. Harmitti kyllä silloin se, että olin asian ottanut puheeksi heti aamusta. Mutta silti.

Otin tapauksen jälkeen parin viikon kuluttua häneen yhteyttä ja juteltiin niitä näitä, kunnes hänen hermonsa jälleen petti ja tylysti lopetti puhelun. Olen kärsinyt siitä käytöksestä, jota en mitenkään mielestäni ansainnut. Vähintä mitä hän olisi voinut tehdä, olisi mielestäni ollut kertoa asiallisesti, että en nyt vain mahdu hänen elämäänsä. Jos olisi siis edes hiukan arvostanut minua. Sen verran vielä, että ihan lyhyt historia meillä ei tapailuissa ollut, joten pahalta tuntui, että se päättyi niin turhaan riitaan. Ja oli meillä välillä puhetta ihan parisuhteeseen siirtymisestäkin.

Olen herkkä ihminen, enkä vaan itse toimisi toista ihmistä kohtaan sillä tavalla. En voi toiselta varmaan mitään odottaa, mutta tunteiden ollessa niin vahvat kuin omani ovat, ei mielestäni toista saisi mitätöidä täysin. Ei tunteilleen kuitenkaan juuri mitään voi. Pitäisikö minun olla tästä kaikesta pahoillani? Kyllä minä olenkin.

Elämäni on kesän jälkeen muuttunut parempaan suuntaan. Toivon myös aidosti, että hän saisi elämänsä kuntoon ja tiedän, että hän on joitain asioita myös elämässään muuttanut parempaan. Mutta tämä asia vaivaa kohtuuttoman paljon, kun asioita ei vaan saisi mielestäni jättää kokonaan selvittämättä, enkä halua jäädä epäsopuun hänen kanssaan. Enkä voi ottaa enää yhteyttä, koska tuntuu että hän ei sitä toivo. Ja pelkään, että saisi kaadettua päälleni uuden ryöpytyksen, jonka johdosta varmaan jotenkin voisin hajota taas.

Varmaan on ihan oikea ratkaisu ottamatta yhteyttä. Kuulostaa siltä, ettei hän tee sinulle hyvää tai on jostain muusta syystä vihainen ja viha purkautuu sinuun vaikkei pitäisi.

Usein eroaminen (suhde tai tapailukin) voi aiheutta aluksi vihaa. Viha auttaa pääsemään irti. Se vain pitäisi osata kohdistaa oikein, vaikka rääkkiliikuntaan tai kirjoittamiseen tms. Se toinen voi nähdä asian erilailla kuin sinä, muttei jostain syystä osaa vaikka sanoa ettei halua enää tapailla/seurustella syystä tai toisesta, ja se ettei saa sanotuksi ja että loukkaa toista ahdistaa. Joskus on vierestä vastaavan tilanteen, ja silloin mies koki naisen voimakkaasti jyräävänä ja pelkäsi eron tekoa niin paljon, että viivytteli ja viivytteli, ja lopuksi teki eron supertökerösti.

Muista etteI sinun tarvitse miellyttää häntä. Eikä ole sinun syysi, jos toinen ei halua selvittää asiaa. Kirjoita asia kirjeeksi ja selvitä omat ajatuksesi. Säilytä kirje kaapissa viikon ja lue se uudestaan. Jos tuntuu, että toisen pitää saada lukea se, lähetä kirje. Voit myös sanoa, ettet odota vastausta, mutta haluat selvittää oman osuutesi. Parisuhde terapia, jo muutama kerta voi riittää, voisi auttaa sinua selvittämään omat ajatuksesi. Sinne voi mennä yksin, eikä suhteen virallinen status ole sen este.

Anonyymi kirjoitti:

Varmaan on ihan oikea ratkaisu ottamatta yhteyttä. Kuulostaa siltä, ettei hän tee sinulle hyvää tai on jostain muusta syystä vihainen ja viha purkautuu sinuun vaikkei pitäisi.

Usein eroaminen (suhde tai tapailukin) voi aiheutta aluksi vihaa. Viha auttaa pääsemään irti. Se vain pitäisi osata kohdistaa oikein, vaikka rääkkiliikuntaan tai kirjoittamiseen tms. Se toinen voi nähdä asian erilailla kuin sinä, muttei jostain syystä osaa vaikka sanoa ettei halua enää tapailla/seurustella syystä tai toisesta, ja se ettei saa sanotuksi ja että loukkaa toista ahdistaa. Joskus on vierestä vastaavan tilanteen, ja silloin mies koki naisen voimakkaasti jyräävänä ja pelkäsi eron tekoa niin paljon, että viivytteli ja viivytteli, ja lopuksi teki eron supertökerösti.

Muista etteI sinun tarvitse miellyttää häntä. Eikä ole sinun syysi, jos toinen ei halua selvittää asiaa. Kirjoita asia kirjeeksi ja selvitä omat ajatuksesi. Säilytä kirje kaapissa viikon ja lue se uudestaan. Jos tuntuu, että toisen pitää saada lukea se, lähetä kirje. Voit myös sanoa, ettet odota vastausta, mutta haluat selvittää oman osuutesi. Parisuhde terapia, jo muutama kerta voi riittää, voisi auttaa sinua selvittämään omat ajatuksesi. Sinne voi mennä yksin, eikä suhteen virallinen status ole sen este.

Näinhän se varmasti onkin. Silloin vuosia sitten kun tavattiin, hän oli ihan alkuun erittäin miellyttävä ja mielenkiintoinen. Halusin tietää hänestä lisää ja hän alkoi aika äkkiä perääntyä. Totesi, ettei ole mikään helppo. Emme kuitenkaan osanneet vastustaa toisiamme. En osannut olla varuillani, kun ihastuin kovin. Ja poltin näppini melko pian. Ja välillämme jatkui outo suhde. Tapailimme ja otimme taas etäisyyttä.

Minäkin kartoin häntä välillä pitkään ja aina päädyimme yhteen. Mutta riitaa tuli helposti. En ollut sellainen, kuin hän halusi minun olevan. En mielestäni jyrää, mutta minulla, kuten hänelläkin on vahvat omat mielipiteet, enkä ole mitenkään peräänantava. Silti siinä kaikessa oli jokin kummallinen yhteys.

Näen hänet melko ristiriitaisena persoonana. Puolet todella hyvää ja se toinen puoli täysin sietämätön. Hänellä on selkeästi ongelmia vastakkaiseen sukupuoleen suhtautumisessa. Tiedän kyllä syitäkin, mistä se ainakin osittain johtuu. Välillä olin mielestäni aika hyvin irti hänestä. Kunnes hän tänä vuonna alkoi aivan tosissaan haluamaan jotain vakavampaa. Tai niin sai minut ainakin hetkeksi uskomaan.

Kunnes tuo viimeinen konflikti. Jotenkin sai koukutettua sillä vielä lisää, että ei alentunut selvittämään kanssani mitään, vaan ignoorasi yllättäin täysin. Kenties hänellä ei ollut kykyjä selvitykseen. Varmasti hänelle itselleen oli selvinnyt jo, ettei onnistu mikään välillämme. Ja jotenkin halusi sen viimeisen iskun antaa minulle tuolla tavoin. Se tuntui julmalta.

Terapeuttini on sanonut, että radikaali hyväksyminen auttaa. Mutta en pystynyt ollenkaan hyväksymään, kun niin vahvasti olin vielä tunteissani kiinni. Tunsin tuossa sen muutaman vuoden aikana välillä hyvinkin voimakkaita vihan tunteita. Nyt vaan tuntuu, että en osaa häntä yhtään vihata. Mutta tekojaan varmaan hiukan osaan.

Tiedän, että irrottautumiseen olisi hyvä saada koettua niitä vihan tunteita. Ja silloin vasta, kun olen ne saanut käsiteltyä, voisin päästää kokonaan irti. Ja vasta sen jälkeen voisi tulla hyväksyminen. Ehkä vielä jonain päivänä voin antaa anteeksikin.

Tuskien taival on ollut todella. Mutta tietyllä tavalla näen tämän opin itselleni välttämättömänä, vaikka kipu on ollut välillä niin kovaa, että on tuntunut että henki lähtee. Olen kasvanut ihmisenä, en ole se sama, kuin mitä silloin alussa olin. Näen asioissa syvempää merkitystä ja osaan olla kiitollinen niistä asioista, jotka elämässäni on hyvin.

Olen tiettyjen ihmisten seurassa toisinaan taas oma iloinen ja hulvattoman hullu itseni. Parempia päiviä on tullut vähitellen lisää. Ja osaan etsiä niitä asioita, joista saan hyvän mielen. Olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa olen samanhenkinen. Arvostan sitä todella paljon ja osaan olla läsnä taas muille ja koen tuskaisuuden asemasta hyvin levollisiakin olotiloja.

Vaikka olet minulle vieras kommentoija, tuntui hyvältä lukea kirjoituksesi ja se motivoi minua vastaamaan. Ja ajatuksenvaihto toisen ihmisen kanssa johti ajatuksiani, joihin olen jumiutunut, eteenpäin. Jännää saada vahvistusta sille, minkä sisimmässään jotenkin tietää, mutta ei osaa sitä kuitenkaan nähdä yksin. Kiitos avustasi, se oli omalla tavallaan ratkaisevan tärkeä juuri nyt. Arvostan.

Ehkä kirjoitan sen kirjeenkin tässä jonain päivänä. Suljen sen ja laitan kirjahyllyn salalokeroon ja unohdan sinne. Unohdettuani löydän joskus myöhemmin sen ja vertaan tämän päivän itseäni siihen, minkälainen tulen silloin olemaan.