Vaikea keskittyä mihinkään, vaikea nukkua, vaikea olla hyödyksi ja olla aikaansaava ihminen kun kaikki ajatukset vievät vain kohti sinua.. Alan olla aika rikki tämän asian kanssa. Eteenpäin ei pääse eikä taaksepäin, jumitan vain tässä miettien mitä tehdä suhteesi tai onko mitään edes tehtävissä..? Joinain päivinä sinä tunnut olevan lähellä, silloin sanasi ja katseesi hellivät minua ja ne kietovat minut lämpimään syleilyyn. Toisina päivinä en löydä sinua, olet kuin jonkin sumuverhon takana enkä näe eteeni.
Olen eksyksissä, voisitko auttaa minua löytämään perille? Auttaa minua näkemään sisimpääsi, että saisin vihdoin rauhan ja tietäisin vihdoin mihin suuntaan tulisi kulkea.
Naiselta miehelle
Olen eksyksissä, voisitko auttaa minua löytämään perille? Auttaa minua näkemään sisimpääsi, että saisin vihdoin rauhan ja tietäisin vihdoin mihin suuntaan tulisi kulkea.
Naiselta miehelle
Vastaukset 40
Vanhimmat
Kenelle?
33° on oikea suunta.
Sumuisia ilmoja pidelly.
Täytyis hommata vaikka taskulamppu.
Se on paha suunnistaa, jos ei näe etteensä.
Miä oon muuten iltaihmine. Aamuisin kuin persiiseen ammuttu
Olisi kyllä ihana ele häneltä ojentaa se taskulamppu niin näkisin paremmin, ei tarvitsisi enää sokkona kulkea :) Ap.
Ei meilläpäin sumuja ole eikä juuri kynttilänvaloa enempää tarvita jos eteesi aiot nähdä.
Herra siunaa.
Laitappas viesti tulemaan niin selviää.
Olipahan taas kiva monologiketju...buahahhaaa
Jep, pelkkää provoilua alusta loppuun
Toiseen heijastaa sitä, mitä ei halua nähdä itsessään.
"Kaikki, joka meitä toisissa ihmisissä ärsyttää, johtaa oman itsemme ymmärtämiseen" Carl Gustav Jung
Myös omia positiivisia, tiedostamattomia, piirteitä heijastetaan toiseen.
Johdonmukaisuus, vahvuus ja vakaus tulevat itsestä.
"Vähiten sopiva ihminen" on useimmiten se paras opettajasi"
Elisabeth Kubler-Ross
ihmissuhteet ovat peili../askelterveyteen,.com
Niin, siis ei toista voi koskaan täysin tuntea, häntä katsoo aina oman itseytensä linssien läpi. Hän peilinä voi kuiyenkin auttaa tuntemaan itsen paremmin.
Kyllä. Ja itse vielä näen tämän niin, että jotkut ihmiset ovat peilinä kirkkaampia kuin toiset.
Taikka oikeastaan niin, että joidenkin ihmisten välillä on suurempi yhteenkuuluvuus niin, että nämä toimivat paremmin peilaavina toisilleen.
Nämä ovat niitä perusjuttuja. Jos on käsitellyt omat kipeät tunteet ja traumat, eivät toiset ihmiset enää voi niin paljon herättää ärtymystä. Kohtuuttoman paljon monesti syytetään toista ihmistä siitä, mitä hän herättää itsessä. Projisoinnin jälkeen aina kannattaa mennä peilin eteen. Oman itsensä parhaaksi.
Voin sanoa samaa. Olen niin täysin rakastunut mutta tilanne sama kuin aloittajalla. Miten rakastuminen johon ei saa vastakaikua vie voimat. Mutta pienen toivon varassa jaksaa elää kun epätoivo ja toivo vuorottelevat. Miten tämä loppuu ja miten tästä eteenpäin pelottaa, kun en pysty tai halua olla ilman tuota toista ihmistä. En edes valvo näin myöhään normaalisti. Nyt vain asia askarruttaa. Itsarin tekisin mutta se ei hyödytä mitään. Mutta elääkään en enää jaksa.
Jaksat sinä elää, äläkä suunnittelkaan mitään noin tyhmää tekoa.
Sitähän se on, kun toivo ja epätoivo vuorottelevat. Tätä on jatkunut jo niin pitkään, liian pitkään. Ensialkuun liitelin siellä pilvissä ja koin kaiken lähinnä positiivisesti, tuntui että toivo kannatteli minua. Sitten lähestyin häntä, jolloin hän väistyi ja ajattelin että tämä on nyt tässä. Emme nähneet kuukausiin, kunnes hän yhtäkkiä oli taas siinä edessäni. Silloin tuntui, että maa nieltiin jalkojeni alta. Olin kuukausia yrittänyt hänet unohtaa ja juuri kun olin löytänyt vähän otetta elämääni, hän taas ilmestyi sen mullistamaan. Mietin, miksi minua näin koetellaan, mikä tarkoitus tällä kaikella on? En voi saada häntä, mutta en pääse eroonkaan.
Edelleen kaikki kohtaamisemme ravistelevat minua sydänjuuria myöten. Hänen seurassaan tunnen onnea, iloa, kaipuuta ja suurta sydämen lämpöä, eikä hänen tarvitse tehdä sen eteen mitään kuin vain olla siinä läsnä, ja hän todella on, tunnen sen. Ne pienet ohikiitävät hetket kannattelevat minua..hetken, kunnes ravistelen itseni todellisuuteen.
Ethän tee itsellesi mitään? Elämä koettelee, mutta koitetaan nähdä valoa tunnelin päässä. Nyt sitä on vaikea ymmärtää ja nähdä, mutta ehkä tälläkin koettelemuksella on jokin tarkoitus jos ei muuta niin vahvistaa meitä. Voimia sinulle, kohtalotoverini!
Valoisa elämä odottaa sinua
Kiitos sinulle sanoistasi! Se valo saisi pilkahdella vähän useammin, että löydän oikean suunnan :). Halu on uskoa parempaan ja parempaan elämään, työtä se vaan vaatii itseltäkin. En luovuta.
Taaskin sanasta sanaan olisi voinut olla omaa tekstiä ja kokemusta. Oma tuskani on kestänyt lähes vuoden. Alussa pilvissä niin onnellisena ja täyttä autuutta kokemassa. En edes tajua miten joku voi tehdä ihmisen vain olemalla niin onnelliseksi. Sitten pudotus tuskaan, kun hän ei kuitenkaan osoita suurempaa kiinnostusta. en edes ymmärrä miten hän kykenee siihen. En ymmärrä eikö hän todellakaan koe mitään samalla tavalla. Mutta mietin onko oma tuskani ja epätoivoni jota koen fyysisenä kipuna aika ajoin päivittäin, viikottain jotain aivokemiaa eli tapahtuuko tuo oma kokemukseni aivoissa ja koen tavallaan siitä välillä vierotusta. Olisiko parempi etten tapaisi häntä lainkaan. Mutta kun olen hänen seurassaan koen elämää suurempaa onnea. Joten olen myös miettinyt, että pystynkö tyytymään nokareisiin. Sillä häntä en saa. Vain aavistuksen onnesta. Jospa hän edes tajuaisi minua mutta en uskalla sitä edes toivoa enää. Halu kuolla on välillä valtava.
Minä taas olen jo vuoden tässä kärvistellyt ja todellakaan en toista vuotta haluaisi läpikäydä tätä tunteiden vuoristorataa. On tämä sen verran rankkaa. Omat keinot vain tilanteen ratkaisemiseksi on aika vähissä, kun en halua asettaa toista kiusalliseen tilanteeseen tai "ahdistella" enempää. Tuntuu kuin olisin puun ja kuoren välissä, keksimättä ulospääsyä.
Eniten haluaisin vain ratkaisun tälle kaikelle. Tietää mitä hän ajattelee ja tuntee, jos ei mitään minua kohtaan, haluaisin senkin tietää. Se sattuisi aikansa, mutta kivusta huolimatta pääsisin vihdoin irti kahleista jotka olen mielikuvissani luonut ja olisin vapaa.
Onko sinulla mitään keinoja ratkaista tilannettasi? Selvittää, onko teillä toivoa? Mielestäni, mikä tahansa ratkaisu olisi parempi kuin tämä ahdistava epätietoisuus ja epävarmuus. Se että asiat selvittää ja saa päätökseen on mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia oman hyvinvoinnin kannalta. Jonkunlainen ratkaisuhan sekin on, jos järjestää asiat niin ettei toista enää kohtaa..mutta jääkö siitä mieleen kummittelemaan ikuisesti että mitä jos olisi edes yrittänyt..
Askel kerrallaan :)
Koitan pikku hiljaa päästä eroon ehkä omasta illuusiosta rakkaudesta ja onnesta. Hän ei ymmärrä eikä koe samalla tavalla. Toivon että pysyn hengissä. Olin rakastuneempi tai olen edelleen enemmän kuin koskaan elämässäni. Se on surullista mutta olen siitä onnellinen että pystyn kokemaan rakkautta syvästi. Ehkä oma tunteeni tuo elämääni vielä ihmisen joka ymmärtää rakkauden voiman. Aikaisempi liittoni päättyi puolison kuolemaan joten en ihan pienestä valita tai ole murheellinen. En edes rakastu helposti. Jos vain ajattelen häntä, niin tuo rakkauden tunne valtaa mielen täysillä. Koitan pysyä aktiivisena enkä miettiä häntä. Vaikeaa ja pelkään että jonain hetkenä en vain jaksa. Viime kesänä oli vaikeaa olla hukuttautumatta. Vain oma pelko kuolemasta esti. Toivon , että jonain hetkenä huomaan, etten rakastakaan häntä, että tunne katoaa itsestään. Se olisi armollista.
Toinen on varmasti tilanteessa jossa ei voi tehdä enempää asian eteen . esimerkiksi on parisuhteessa . Tunne voi kuitenkin olla molemminpuolinen . Usein niin onkin . Älä kuitenkaan syytä asiasta itseäsi kun olet voitavasi tehnyt .
Olet kokenut kovia. Läheisen kuolema on sellainen menetys, ettei sitä voi toinen ihminen edes kuvitella jos ei ole kokenut ja silti kokemus on yksilöllinen. Otan osaa :(
Aika on varmaan ainoa ystävä tässä asiassa, jos tilanne tuntuu mahdottomalta ratkaista. Minäkin täytän päivääni kaikenlaisella toiminnalla, jotta en ehtisi ajatella niin kauheasti, mutta kyllähän ne ajatukset silti tavoittaa minut, ei niitä pääse pakoon. Minustakin tuntuu enimmäkseen siltä etten ole hänelle sitä mitä hän on minulle. Olen yksin. Se tekee surulliseksi ja haikeaksi. Täytyisi jotenkin ravistella itsensä irti tästä ja siirtyä eteenpäin, pikku hiljaa.. Tämän palstan sulkeminen lopullisesti voisi olla se ensimmäinen askel..
Kiitos sinulle juttutuokiosta! Ja voimia tulevaan! Uskon, että elämällä on vielä tarjottavaa meillekin, kun vaan uskalletaan se ottaa vastaan.. Voi hyvin!
Ottakaa live yhteys toisiinne niin helpottaa. Täällä ei osu kohteeseen ellei nimiä laita.
Käyttekö työmailla lemmentuskissa?
Nukkuminen auttaa ja kohta saa vaipua uneen.
Ei ketään väkisel saa, miks et kysy. Turhaan täällä jankkaat. Oletko mies vai nainen??
Täällä minä oon. Sun pitäis osata tulla mun luo.
Varattuihin ei kannat kajota!!!!
Nimenomaan kannattaa!
Sinkut ovat syystä pysyneet sellaisina.
Säälittävää
Tämä koko provodialogi on säälittävä. Ja näiden uskominen jah
Nämä saavuttamattoman rakkauden tuntemukset ovat lopultakin kipukohtia, jotka tuo toinen on onnistunut meissä nostamaan pintaan. On paljonkin tehtävissä. Katse sisäänpäin, kohtaa tunteesi ja kipeät kohtasi. Tunteiden käsittely on se, mikä helpottaa oloa, ei toinen ihminen sitä tee. Ei voi edes asettaa sellaisia vaatimuksia kenellekään toiselle ihmiselle. Jos niin toimii, joutuu kerta toisen jälkeen pettymään.
Sanonpahan vaan, että kyllä se oma rakkauden kokemus on ihan todellista. Eikä mitään kipua omasta elämästä. Jos ei rakkaudelle saa vastakaikua se satuttaa ei voi mitään kun on syvästi rakastunut. Ei mitään hetken ihastusta.
Täälä on monta kirjoittelijaa, kaikki eivät ole ajatuksiani. Hassua, jos saat tuosta alkutekstistäni sen kuvan, etten tunnista tunteitani tai ole niitä käsitellyt. Kyllä olen vuoden aikana paljonkin ehtinyt tehdä itsetutkiskelua tämän asian tiimoilta. Eihän se että ihastuu/rakastuu ole mikään vaatimus, se on tunne jolle ihminen ei mahda mitään. Se tunne ravistaa sinua sielunsyövereitäsi myöden ja olet voimaton sen edessä. Se on kuitenkin maailman paras tunne ja vaikka se ei saisi vastakaikua, olen iloinen siitä mitä se on minulle antanut. Sillä kaikesta kivusta huolimatta, se on ollut sen arvoista, hän on ollut sen arvoinen.
En ole mitenkään kyseenalaistanut kokemuksianne. Itse aivan samaa käynyt läpi. Mutta siinä kohtaa, jos oikeasti alkaa menemään rikki niin, että oma terveys alkaa rakoilemaan, on jotain pielessä. Silloin on todellakin hyvä selvittää, onko mahdollisuus tehdä asialle jotain.. Haluaako toinen jotain myös? Koska tunteiden ollessa tuossa mittakaavassa, alkaa oma elämänne huomaamattanne kutistua. Toinen ihminen, vaikkei ole edes elämässänne, saa liian isot mittasuhteet elämästänne. Ihan omasta kokemuksestani kerroin. Ei se suoraan sanottuna ole ihan tervettä menettää yöunia tai mennä rikki toisen ihmisen vuoksi. Jotain ihmisestä puuttuu silloin.
Tiedätkös että yöunet voivat mennä vähemmästäkin :). Ihastuminen/rakastuminen on tietynlainen tressitila joka kuormittaa aivoja. Toisen ihmisen ajattelu voi saada aikaan sen ettei uni tule. En silti koe itseäni sairaaksi tai mene siitä rikki että häntä ajattelen ja kaipaan, kestän kyllä vaikka vaikeata välillä onkin. En ole huolissani itsestäni, ei sinunkaan tarvitse olla. Selviän tästä kyllä, tavalla tai toisella.
Se, että sanot ettei ole tervettä menettää yöunia tai mennä rikki toisen ihmisen vuoksi, siitä olen erimieltä. Tuota tapahtuu jatkuvasti. Tunteva ihminen ei ole sairas.
Minäkin olen tyytyväinen siitä, että uskallan ja osaan rakastaa, sekä tuntea syvästi. Aivan sama jos ei aina uni tule, se on osa elämää. En haluaisikaan olla tunteeton ja pumpulissa elävä liian helppoa elämää kaipaava tyyppi. Tykkään rähjääntyä reissussa, tykkään merenkäynnistä, kestän kyllä elämää. Tykkään myös välillä kulkea pimeässä ja oppia omista kokemuksistani uutta, en pelkää elämää. Myrskyävällä merellä ei tiedä lyökö laine yli ja vie mennessään silti sinne on uskallettava mennä jos haluaa kohdata elämää. Samaa voi kokea rakkaudessakin sillä tunne voi olla valtavaa. Se että uskaltaa sen tehdä auttaa myös selviytymään.
Harmittaa teinejä, kun ei osu. Ei osu muhunkaan, mutta aitouden aistin. Sivusta vain.
Tästä kiusaajasta pitää tehdä jo ilmoitus jonnekin. Ei tämä jatkuva jankkaaminen oo tervepäisen hommaa.