Charles Willeford

Willefordin Hoke Moseley-dekkarit ovat viimeisin kirjallinen koukkuni.

Willefordin tarinat sijoittuvat samoihin maisemiin ja aikakauteen kuin tv-sarja Miami vice. Hoke Moseley on kuitenkin erittäin poikkeuksellinen dekkari(anti)sankari. Moseley ei kaahaile Ferrarilla pitkin rantakatuja eikä pukeudu Bossiin tv-sarjakollegoidensa tapaan. Hän on lähempänä Andy Sipowiczia kuin Sonny Crockettia. Hän on köyhä, mutta suhteellisen rehellinen poliisi. Hän on hampaaton hieman yli nelikymppinen eronnut mies.

Willefordin teksti on kovaksikeitettyä ja letkeää. Hän kuvaa Miamin kostean nihkeäksi, hikiseksi ja raadolliseksi paikaksi. Tarinoiden ihmiset ovat pääsääntöisesti elämän tavalla tai toisella päähän potkimia luusereita, joita Willeford kuitenkin kuvaa lämmöllä. Ilkeimmät psykopaatitkin ovat loppujen lopuksi vain vinksahtaneita reppanoita. Willefordin kirjojen huumori on omituista ja sysimustaa. Hänen tyylinsä ja tarinansa ovat sukua Joseph Wambaughin raadollisille LAPD-kuvauksille. Mikäli pidät niistä, pidät todennäköisesti myös Willefordin dekkareista.

Moseley-dekkareita ovat:
- Miami blues
- Uutta toivoa kuolleille
- Sivuraide
- Kuoleman valttikortit
1258
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

mitä olen lukenut. Todellakin sellaista kioskikirjallisuuden huippua mistä itse pidän.
Dekkarit ovat muuten vähän vieras maaperä, mutta Willefordilta on tullutluettua Miami blues ja Sivuraide. Moseley Rocks!!!:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_19219 kirjoitti:

Willefordin Hoke Moseley-dekkarit ovat viimeisin kirjallinen koukkuni.

Willefordin tarinat sijoittuvat samoihin maisemiin ja aikakauteen kuin tv-sarja Miami vice. Hoke Moseley on kuitenkin erittäin poikkeuksellinen dekkari(anti)sankari. Moseley ei kaahaile Ferrarilla pitkin rantakatuja eikä pukeudu Bossiin tv-sarjakollegoidensa tapaan. Hän on lähempänä Andy Sipowiczia kuin Sonny Crockettia. Hän on köyhä, mutta suhteellisen rehellinen poliisi. Hän on hampaaton hieman yli nelikymppinen eronnut mies.

Willefordin teksti on kovaksikeitettyä ja letkeää. Hän kuvaa Miamin kostean nihkeäksi, hikiseksi ja raadolliseksi paikaksi. Tarinoiden ihmiset ovat pääsääntöisesti elämän tavalla tai toisella päähän potkimia luusereita, joita Willeford kuitenkin kuvaa lämmöllä. Ilkeimmät psykopaatitkin ovat loppujen lopuksi vain vinksahtaneita reppanoita. Willefordin kirjojen huumori on omituista ja sysimustaa. Hänen tyylinsä ja tarinansa ovat sukua Joseph Wambaughin raadollisille LAPD-kuvauksille. Mikäli pidät niistä, pidät todennäköisesti myös Willefordin dekkareista.

Moseley-dekkareita ovat:
- Miami blues
- Uutta toivoa kuolleille
- Sivuraide
- Kuoleman valttikortit

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu