Moips. Mä olen aina salaa ihallu japseja, ja nyt sitten sanoi äitini, et jos me joku koira vielä otetaan, niin se on sitten Japsi!
Millaisia kokemuksia teillä on ollut tästä rodusta? Kiinnostaisi tietää, olen täysin ihastunut tähän rotuun, ja kesäksi ajateltiin ottaa, tai ainakin ennen syksyä. Ainut rotu, minkä isänikin huolisi. On meillä sitten niin samanlainen maku koirienkin suhteen, ja hyvä vaan: Eipä tule erimielisyyksiä rotua valitessa.
Millaisia kokemuksia teillä on ollut tästä rodusta? Kiinnostaisi tietää, olen täysin ihastunut tähän rotuun, ja kesäksi ajateltiin ottaa, tai ainakin ennen syksyä. Ainut rotu, minkä isänikin huolisi. On meillä sitten niin samanlainen maku koirienkin suhteen, ja hyvä vaan: Eipä tule erimielisyyksiä rotua valitessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene kuules googleen laita hakusana japaninpystykorva sieltä varmaan lyötyy!=o)
Meillä oli japsi uros vielä kolme vuotta sitten kunnes jouduttiin 13 vuotiaana lopettamaan pahojen sydänvaivojen takia.
Poika oli hyvin iloinen ja hyväkuntoinen melkein loppuun asti. Ei sairastellut kovinkaan paljoa elinaikanaan, mitä nyt muutamat silmä- ja korvatulehdukset muttei mitään suurempia.
Se oli hyvin itsenäinen, eikä kamalasti välittänyt muista ihmisistä, varsinkin lapset ärsyttivät mutta hakeutui sitten niistäkin riiviöistä kauemmaksi jos niitä näköpiiriin ilmaantuikin.
Myöskin toiset poikakoirat ärsyttivät meidän nassikkaa. Se oli vain välittämättä niistä eikä alkanut rähistelemään jos nyt eivät vallan tontille tunkeneet!
Pihassa pysyi suht karkailematta ja jos harvoin karkasikin niin kauas ei lähtenyt vaan naapurin nartun kiima-aika sai pojan veren virtaamaan ja sieltä löytyi :)
Haukkuherkäksikään ei voinut sanoa sillä haukkui vain kun joku tuli pihaan tai sisään.
Turkki oli aivan upea mikä useimmilla rodun edustajilla näyttäisi olevan aika "saksitun" ja epätasaisen näköinen. Mutta luulen että paljon ulkona oleilu ja hyvä ruoka sekä tietysti hoito piti sen niin upeana.
Sama silmissä että ne eivät rähmineet ja muuttaneet karvoitusta silmien ympäriltä punertavaksi.
Jaa-a...siinäpä sitä asiaa tuli nyt näin ens alkuun ja lisää voit kysellä kokemuksia jos haluat, kerron mielelläni.
Ja lopuksi vielä että, oivan rotuvalinnan olette tehneet. Onnea siitä :)
Minulla oli yht`aikaa japaninpystykorvatyttö Miska sekä papillonpoika (leikattu). Miska oli hyvin kultainen luonne, iloinen ja ystävällinen ja oppivainen. Ainoa miinuspuoli oli heikko pidätyskyky; yöllä saattoi tulla pisut ja kakit lattialle läpi vuosien. Mutta syynä oli kenties aivan rakenteellinen heikkous, jolle Miska ei mahtanut mitään.
Miska tuli toimeen kaikkien kanssa - niin ihmisten kuin eläintenkin.
R.I.P, pikku mumeloiseni.