Ymmärsittekö?
Ei tunkeuduta kenenkään kotiin tekemällä tikusta asiaa.
Vaikka kuinka polttelis lähteä toisien vastuksiksi, niin pysy kotona ettet levitä tauteja.
Teennäisiä apuja ehdotellessasi, et ole korvaamaton.
Ei tunkeuduta kenenkään kotiin tekemällä tikusta asiaa.
Vaikka kuinka polttelis lähteä toisien vastuksiksi, niin pysy kotona ettet levitä tauteja.
Teennäisiä apuja ehdotellessasi, et ole korvaamaton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joulupukille potku perseelle jos ovelle ilmestyy.
Juu pysykää vallan pirteissännä, älkää tukkiko ihmisten riesaksi 👆
Kukaan ei teitä kaipaa tänä jouluna👆
Hesari kertoo mielipiteensä ydinperheestä.
"Päivän lehti 12.9.2017 | Kolumni
Ydinperheen ylivallan murenemisesta on seurannut paljon hyvää – Enää ei tarvitse kuiskutella susipareista, avioeroista ja adoptiosta
Nyt on paljon enemmän vaihtoehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin.
Anu Kantola
Julkaistu: 12.9. 2:00 , Päivitetty: 12.9. 6:57
KUN huonot uutiset jylläävät, välillä on hyvä miettiä myös sitä, mikä maailmassa on mennyt parempaan suuntaan. Otetaan nyt esimerkiksi perhe-elämä.
Yleensähän on tapana päivitellä perheiden ahdinkoa, mutta perhe-elämässä on tapahtunut myös paljon asioita, joista voi olla iloinen. Yksi sellainen asia on ydinperheen murentuminen.
TOISEN MAAILMANSODANjälkeen ihmisiä kannustettiin muodostamaan ydinperheitä ja synnyttämään uusia kansalaisia neuvolatätien ohjauksessa. Tästä seurasi suuria lapsimääriä mutta myös paljon surua ja tuskaa monille aikuisille ja lapsille.
Pitkään oli tavallista puhua matalalla äänellä susipareista ja au-lapsista, jotka olivat syntyneet pelottavan kuuloisesti avioliiton ulkopuolella. Avioero oli maailmanloppu. Yksinhuoltajia sääliteltiin, äitipuolia pelättiin. Naimattomat olivat vanhojapiikoja ja -poikia. Adoptiosta kuiskailtiin – adoptoitu saattoi olla kylällä viimeinen, jolle selvisi, etteivät hänen vanhempansa olleet hänen biologisia vanhempiaan. Homoista ei edes puhuttu, puhumattakaan muista sukupuoli-identiteeteistä.
KAIKKI tämä moraalinen paatos on viime vuosikymmeninä murentunut hienolla tavalla. Perheitä tutkinut skottisosiologi Mary Holmes listaa kirjassaan Sociology for Optimists, mitä hyvää ydinperheen ylivallan murentumisesta on seurannut.
Nyt on paljon enemmän vaihtoehtoja, miten perheen voi rakentaa. Jos sitä oikeaa ei löydy, lapsen voi hankkia myös yksin. Naimisiin ei tarvitse mennä, vaan ensin voi kokeilla asumista yhdessä. Jos avioliitto ei suju, avioero on mahdollinen vaihtoehto – totta kai usein vaikea, mutta niin on myös roikkuminen suhteessa. Ja eron jälkeen voi myös perustaa uusperheen.
Yksin asuminenkaan ei tarkoita, että elämä olisi yksinäistä: monilla on perhettä ja ystäviä. Myös parisuhde voi olla oman osoitteen ulkopuolella. On niitäkin, jotka pitävät yksin asumisesta tai eivät halua lapsia. Lapsia ei tarvitse tehdä sen enempää kuin haluaa, mikä on hyvä maapallon kantokyvyn kannalta.
Mikä tässä kaikessa sitten tökkii? Ehkä yksi syy siihen, että perhe-elämän muutokset eivät miellytä, on valtasuhteiden muutoksessa. Ennen ydinperheen kannattajilla oli tukeva moraalinen ote vapaista naisista ja miehistä, yksin asuvista, yksinhuoltajista, eronneista, homoista, lesboista, adoptioperheistä tai sijaisvanhemmista ja heidän lapsistaan.
....
IKÄVÄ KYLLÄ tämä toilailu taitaa päättyä kirvelevään maaottelutappioon: ruotsalaisia on jo 10 miljoonaa, ja luku kasvaa vauhdilla. Ruotsissa ulkomailla syntyneitä on lähes viidennes ruotsalaisista, Suomessa ulkomailla syntyneitä on runsaat kuusi prosenttia kansalaisista. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa väestö vähenee laajoilla alueilla.
Älkää käsittäkö väärin: supisuomalainen ydinperhe on varmasti monelle ihana asia ja paras mahdollinen ratkaisu. Mutta ehkä voisimme olla iloisia siitä, että moni muukin malli toimii, ja tukea erilaisia tapoja elää ja hankkia lapsia. Samalla tänne voisi houkutella veronmaksajia myös muualta.
Kirjoittaja on viestinnän professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa."