Sellainen elämä tuntuu elämisen arvoiselta, jossa näkee ja tuntee että kehitystä tapahtuu jossain asiassa, johon aikaa käyttää. Siinä aivot on aktivoitu rakentavaan toimintaan, elämällä on suunta ja tarkoitus ja minäkuva on suhteellisen positiivinen koska kokee onnistumisia, pieniäkin.
Elämisen arvoisia asioita
Anonyymi
464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo, saan kiinni ajatuksestasi. Itse puuhastelin kesäälä yrttien kanssa siemenestä tuottavaksi yrtiksi. Basilikaa ja lehtipersilliaa. Oli tosiaa terapeuttista vaikka vaatikin hieman ponnistelua, vaikka ainoastaan muutama ruukku.
Oli ihanaa, kun muutaman päivän kuluttua, mullasta nousi vihreää sirkka lehtiä ja muutaman viikon pöästä oli kohtuu runsaasti noita leikattavaksi leivä ja ruuan mausteeksi. Se oli todella terapeuttista ja mielusisaa puuhastelua.
No, syksy saapui ja puskat rehotti, mutta jotenkin ei vaan jaksanut, tossa, ne kuolivat hoidon puutteeseen ja nyt viruu silmien edessä, kun on veto poissa...
Tämä netissä roikkuminen on kaikesta apaattisinta ja masentavaa, mutta on niin vaikeaa jaksaa tällä hetkellä mitään.
Nuo Sanna Marinin ja muiden ministerien pöhköilyt vetävät vielä synkemmäksi ja alkaa tuntua siltä, että ei tässä ole enää mitään järkeä missään, ku ei ole pakolainen ei apuakaan mistään saa...tai jaksa hakeakkaan
Tämä pimeä ja sateinen vuodenaikakin koettelee myös kaikkien mielenterveyttä jo ihan sen takia ettei aurinko paista niin ei tule sen biologisia vaikutuksia. Eli monta tekijää rehkii lakkaamatta suistaakseen meidät mieron teille.
Basilikat vaativat sellaiset olot, että ei niitä normaalissa huoneolosuhteissa saa talvehtimaan. Eli et tappanut niitä! Keväällä uudet siemenet itämään!
Nyt on synkkä vuodenaika ja synkkä maailmanaika, ja itse olen supersynkkä olento, joten ymmärrän teidän kaikkien tuntemukset! Joskus aurinko kuitenkin taas paistaa, saa siemenet itämään ja koronakin saadaan kuriin.
Tällainen eristävä vuosi ottaa hermolle kaikkia, vielä enemmän ihmisiä, joilla on muutenkin keskimääräistä hauraampi mielen rakenne. Erityisen synkäksi ajan tekee erityinen eristyneisyys, mikä on nykyajan ihanne olosuhteiden pakosta. Mielelle ihmissuhteiden ja kosketuksen puute sattuu vain olemaan pahaa myrkkyä, ja sitä on vaikea kompensoida millään.
Joo, mietin tota kosketusta ja tajusin tosiaan itselläkin iso osa johtuu tuosta kosketuksen puutteesta ja se juontaa jo juurensa lapsuuteen ja siitä eteen päin näihin päiviin. No sellaista elämä on...
Tuo hieman myös lohdutti, kun joku vinkkasi basilikan kärsivän valon yms. Puutteesta, kokeillan taas keväällä.
Joulu myös ahdistaa ihan sairaasti, ei jaksaisi millään, meinaa pinna katketa pienemmästäkin jutusta ja ihmisiä ihan sairaasti kaikkialla ja vaika aikaisin aamusta kauppaan menisi ruokaa ostamaan...
Jotain positiivistakin tänään on vuoden pimein päivä ja huomenna lähdetään kaikki kohti valoa, päivä kerrallaan.
Voimia kaikille!