Kuulon tutkimus

Elämme valtavan kuulovian kanssa.
Kuulon tutkimukseen lähettäisin terveiset. Nyt tutkimus tehdään eristetyssä tilassa, jossa ei ole häiriöitä ja erilaisia ääniä. Toki silloin asetukset laitteissa eivät koskaan vastaa tuon kopin ulkopuolella olevaa elämää.
Minusta tärkeintä olisi ensin keskustella tämän tutkimukseen vuosittaiseen tarkastukseen tulevan henkilön kanssa ihan normaalissa tilassa, jossa on näitä muita ääniä ja yrittää saada selville keskustelussa, miten henkilö nämä äänet kohtaa.
Useimmiten lienee, että hän kuulee kaiken huutona ja meluna, joten eivät laitteet ole asennettu sinnepäinkään, mitä pitäisi olla.

Pitääkö jokaisessa kodissa tällaisessa kodissa elää kuin tuossa vuoratussa kopissa ja ääneti, kuuntelematta puhetta, radiota tai muitakaan ääniä. ei voi tehdä kodin askareita, etteikö tule komennus tai määräys huudosta, melusta.

Ahdistus meillä on jo melkoinen, täällä on kohta sairaita koko huusholli täynnä.

Vetoan teihin nyt , että koetatte saada ne laitteet asennettua niin, että voidaan elää vähän normaalimpaa elämää.

Kun tuo potilas tulee käymään seillä pisteissänne, häntä pelottaa hän ei juuri enää puhu mitään, joten puhukaa hänen kanssaan ensin ainakin tavallisessa elinympäristössä, jotta voitte nähdä sen miten laitteet toimivat ja ymmärtää senkin miten hän erilaisin keinoin yrittää salata tuon tilanteen, koska kokee syyllisyyttä kuulonsa menettämisestä.
Kun meidän kohdalla tämä alkoi, silloin hän vielä puhui ja haki apua, mutta koko että ainut oli oli mittaus, jossa sanottiin, että huonompi on ja tule uudestaan vaikka kolmen kuukauden päästä, mitään apua ei mittauksista saa, ihminen tuntee vain olevansa joku aineeton möhkäle jota vain mitataan.

Mieli teki sano , että minä kohta huudan tai tulen huutamaan sinne koppiinne, laitatteko psykiatriaan, etttekö sitten vieläkään ajattelisi, että maailman jossa laitteiden kanssa eletään ei ole vuorattu pömpeli.