Minä en oikein osaa selittää, miksi minä ihastuin häneen tai miksi tykkään hänestä. Tykkään tietyissä jutuissa luonteessa (esim. rentous, hyväntuulisuus, pienoinen ujous, fiksuus) ja tietyistä ulkonäössä (esim. kämmenet, silmät, kyynärvarret), mutta mikään ei sinällään selitä sitä, miksi ihastuin juuri häneen. Onhan niitä mukavia ja hyvännäköisiä miehiä muitakin.
Onko muut törmännyt tälläiseen, ettei ihan itsekkään tajua, miksi ihastui johonkin tiettyyn henkilöön? Onko tämä joko feromonijuttu? Tai haju?
Onko muut törmännyt tälläiseen, ettei ihan itsekkään tajua, miksi ihastui johonkin tiettyyn henkilöön? Onko tämä joko feromonijuttu? Tai haju?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kait se on joku hyvä mieli mikä siitä toisesta tulee. Joku hänessä lyö ällikällä? :)
Tuoksukin on tärkeä, vaikka alitajuisesti.
Parisuhdejuttuja tässä.
Ihastumista ja eroamista.
https://www.nainen.com/miehet-havaitsevat-yllattavia-asioita-naisten-hienhajusta-lue-mita-kaikkea-hiki-voi-meista-kertoa/
Naiset voivat esimerkiksi lähettää alitajuisesti erittäin yllättävän signaalin hientuoksun kautta: he ovat seksuaalisesti kiihottuneita.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000007785089.html
”Näyttää siltä, että jo ennen kuin ihmiset ovat tietoisia erosta, se alkaa vaikuttaa heidän elämäänsä”, sanoo tutkija Sarah Seraj.
Mää ainakin viime ihastuksesta sanoisin että sellainen vaatimaton ja taviksen oloisuus alkoi kiinnostaa. Tyrkkyjä, itsestään meteliä pitävät on helppo pitää etäällä. Ja tietenkin ulkonäkö seikat painaa kupissa eihän sitä voi kieltää.
Taidettiin sieltä takarivistä saada vastakatseitakin ja siitä se mielenkiinto sitten kasvaa ja olisko se sit sitä flirttailua? En oikein näistä osaa sanoa. Siinä kun sen sais pidettyä ni olis ihan tarpeeksi jännää. Vois vaan arvailla että mitähän se toinen on oikeesti mieltä ja jne...
No sit tää meni yhden ainoan paliksen johdostaa vaikeeksi mistä seuraa yhtä ja toisesta toista. Ei hermo pitänyt ja koko silmäpeliin ei olisi pitänyt ryhtyä. Nyt ei sit olla missään väleissä mikä eniten harmittaa.
No siis pieniä ihastumisia on aina mutta ne menee nopeasti myös ohi.. kaksi ihmistä on tähän ikään mennessä iskenyt ns. kunnolla ja ulkoisella olemuksella ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä. En sano että olisivat olleet rumia mutta jollain tavalla poikkeavia siihen mistä oletin viehättyväni. Tunteet on sokeita ulkonäölle ja miten elämän kulku nyt yleensä menee niin kummankaan kanssa en suhteessa ole. Kun asiaa yrittää selittää järjellä ei tule kuin hulluksi, se vaan on niin.
Harvoin kohtaa ihmisen, joka hätkäyttää sinut pelkällä olemassaolollaan. Kemiat ja kaikki muukin natsaa sinuun ittees. Ei voi olla totta.
Ihastumiset ja rakastumiset voi ymmärtää sydämellään, ei järjellä.