Ikävimpiä henkilökohtaisia tragedioita joita ihmiselle voi sattua sairauksien jälkeen.
Itsellä katosi kyky luottaa 2011 vuonna ja siitä
Eteenpäin oon elänyt seisten tyhjän päällä. Alustalla jota ei ole. Miettikää tunnetta että olisitte ilmassa korkealla, eikä jalkojenne alla olisi alustaa. Ei mitään tukevaa pintaa millä seisotte tuntien varmuutta. Jalkojenne alla vain ääretön tyhjyys ja mielessä vain epävarmuus ja pelko kuinka saattaa käydä kun liikahdat. Alkaako pudotus ns. Jyrkänteeltä alas kohti tuhoa.
Oon rakentanu luottamusta kaikkeen uudelleen tän 10 vuotta. Aluksi epäluottamus kohdistui aivan kaikkeen. Kaikkeen mihin ikinä tarvitaan uskoa. Uskoa toisiin ihmisiin, uskoa osaamiseen, uskoa hyvyyteen, uskoa elämään. Jne.
Oon aika pitkälle päässyt luottamuksen korjaamisessa vaikka lisää on myös särjetty menneen railon liimauksieni päälle.
Tällä viikolla töissä koin hetken jolloin asiakas oli hiukan uhkaava päihtyneenä ja vakiasiakas siinä mulle sitten sanoi kun olin jo itse aikeis puuttua asiaan että ”älä huoli vartija on jo haettu. Ei hätää”
Tunsin yhtäkkiä tunteen jota en oo aikoihin tuntenu. Mä uskoin. Sisälleni tuli rauhallinen olo. Tunsin luottamusta.
Mulla on usein tunne että sanoja sanotaan koska niin nyt vain kuuluu sanoo, mut niitä ei tarkoiteta. Ne ei tuu tapahtuun. Sisälleni jää turvattomuus ja epäluuloisuus. Koen ettei tuon käsiin voi asioita luottaa kun ei ne tapahdu. Itse pitää hoitaa jotta asia hoituu oikeestikin.
Mut tässä tapauksessa uskoin ja se tunne kun luotti et muut huolehtii että turvallisuus ja järjestys säilyy toi sisälleni jotain tunnetta joka kai oli sitä luottamusta jonka joskus kadotin. Sellainen sisäinen rauha.
Katsoin kun vartija tuli ja otti tyypin mukaansa vieden ulos.. mietin itsekseni miten oudolta tuntuu kun asioista ei tarvikaan selvitä ihan yksin vaan lähellä on ihmisiä jotka auttaa.
Mun sisälläni on luottamisen kyky koska se oli sinne rakentunu lapsena, mutta se hajosi julmuuden takia. Se kuitenkin on siellä ja jonain päivänä on taas entisensä. Tunsin sen rauhan kerran joten se ei oo kadonnu. Se vaan on tiukemmin lukossa koska suojelen itseäni
Itsellä katosi kyky luottaa 2011 vuonna ja siitä
Eteenpäin oon elänyt seisten tyhjän päällä. Alustalla jota ei ole. Miettikää tunnetta että olisitte ilmassa korkealla, eikä jalkojenne alla olisi alustaa. Ei mitään tukevaa pintaa millä seisotte tuntien varmuutta. Jalkojenne alla vain ääretön tyhjyys ja mielessä vain epävarmuus ja pelko kuinka saattaa käydä kun liikahdat. Alkaako pudotus ns. Jyrkänteeltä alas kohti tuhoa.
Oon rakentanu luottamusta kaikkeen uudelleen tän 10 vuotta. Aluksi epäluottamus kohdistui aivan kaikkeen. Kaikkeen mihin ikinä tarvitaan uskoa. Uskoa toisiin ihmisiin, uskoa osaamiseen, uskoa hyvyyteen, uskoa elämään. Jne.
Oon aika pitkälle päässyt luottamuksen korjaamisessa vaikka lisää on myös särjetty menneen railon liimauksieni päälle.
Tällä viikolla töissä koin hetken jolloin asiakas oli hiukan uhkaava päihtyneenä ja vakiasiakas siinä mulle sitten sanoi kun olin jo itse aikeis puuttua asiaan että ”älä huoli vartija on jo haettu. Ei hätää”
Tunsin yhtäkkiä tunteen jota en oo aikoihin tuntenu. Mä uskoin. Sisälleni tuli rauhallinen olo. Tunsin luottamusta.
Mulla on usein tunne että sanoja sanotaan koska niin nyt vain kuuluu sanoo, mut niitä ei tarkoiteta. Ne ei tuu tapahtuun. Sisälleni jää turvattomuus ja epäluuloisuus. Koen ettei tuon käsiin voi asioita luottaa kun ei ne tapahdu. Itse pitää hoitaa jotta asia hoituu oikeestikin.
Mut tässä tapauksessa uskoin ja se tunne kun luotti et muut huolehtii että turvallisuus ja järjestys säilyy toi sisälleni jotain tunnetta joka kai oli sitä luottamusta jonka joskus kadotin. Sellainen sisäinen rauha.
Katsoin kun vartija tuli ja otti tyypin mukaansa vieden ulos.. mietin itsekseni miten oudolta tuntuu kun asioista ei tarvikaan selvitä ihan yksin vaan lähellä on ihmisiä jotka auttaa.
Mun sisälläni on luottamisen kyky koska se oli sinne rakentunu lapsena, mutta se hajosi julmuuden takia. Se kuitenkin on siellä ja jonain päivänä on taas entisensä. Tunsin sen rauhan kerran joten se ei oo kadonnu. Se vaan on tiukemmin lukossa koska suojelen itseäni
Vastaukset 14
Vanhimmat
Läpikäyn samankaltaista prosessia ja olo on jo vahvistumaan päivittäin, hitaasti mutta varmasti. Tsemppiä sinulle tuntematon.
- Sivusta
Kannattaa pitää visusti lukossa :)
sivusta
Harvinaista että osoitat ei_mia mulle täällä
Empatiaa ja mukavuuttakin. Yleensö vaan auot turpaas ja haukut ! Hienoa nähdä et tunnet joskus
Myötätuntoa muita kohtaan. Olen siis aloittaja
Visusti suu kiinni 🤐
Jankutat miastasi kun en ole :D
Noloo toi pakkomielteesi saada minut rakastetukses. Naisesta ei tuu miasi pillun nuoliaa ja valitettavasti miasi ikäkin on niin paljon että miehenäkään se ei kelpaa mulle. 45 v on liikaa
Kiitos, tunnistin itseäni tuosta.
Semmosta+se+tapahtuu+kun+seurustelukumppani+mustasukkaisuuttaan+kontrolloi,+kyttää,+valehtelee+että+häneen+voi+luottaa+ja+seläntakana+käyttää+henkilökohtaisia+papereitani,+tilitietojani,+sotuani,+sähköpostiani+ja+puhelinnumeroani+omiin+tarkoituksiin+joiden+vaikuttimena+on
Esim. Henkilötiedoillani rekisteröidyttiin erilaisiin nettipalveluihin ja vuorattiin asunto. Joka oli törkee temppu
No huh huh sanon vain.
sivusta mies.
Tuskin on ihme että hiukan meni luottamus palasiksi.
Inhoan mustasukkaisia ihmisiä. En luota yhtään
Teithän rikosilmoituksen?
Miestrolli lie vuorannut itse kämppänsä foliolla, että harhaisuutta ei tulisi ruokkia.
Meinaatko että tosielämässä ei mustasukkaiset miehet tapa, pahoinpitele, kosta, tee ilkivaltaa jne. Kaunaisuuttaan?
Missä pullossa sä oikein elät? Elämä ei oo mitään prinsessasatua. Eikä rakkaus ole unelmienprinssin ja prinsessan kanssa elää yhdessä onnellisena elämänsä loppuun
Asti.
Sun on pakko olla joku 13 v jos niin kuvittelet.