Onko ajokoirani pilalla?

Nuorihan tuo koira on vielä. Jotenkin tuntuu, että sitä jännittää/pelottaa häipyä isännästään pitkäksi aikaa. Onko koiralla ikävä kokemus ollut metsässä ja hakee isännästä turvaa?
Metsässä koiran kanssa kävely tuo koiralle turvaa ja luottamusta ympäristöön. Jos taas mies ei juuri irtaudu tieltä se voi olla nuorelle koirallekin hankalaa.
Kun koira jää ihmisen lähelle makuulle eikä lähde hakuun, niin siinä on selkeä epäluulon merkki ilmeisesti yksin jäämisestä.
Minun mielestä vaan reilua kävelyä koiran kanssa metsässä eikä odottelua.
Parin vuoden päästä se palkitaan ja koiralle metsä ja jänikset on se mieluisin paikka heti tuvan lämpimän pedin ja ruokakupin jälkeen.

Hei!

Kiitos vastauksesta ja näkökulmasta.

Kyseessä on siis suomenajokoira! Yritän jalkautua koiran mukaan vastaisuudessa enemmän. Kävelen hissukseen, ja aina kun koira häviää näkyvistä pysähdyn paikalleni. Ehkä se siitä oppii luottamaan ukon läsnäoloon.

En muista yhtäkään tapausta missä koira olisi selkeästi pahoittanyt mieltään metsäretkellä. Lienee kuitenkin todennäköistä, että jotain sellaista on joskus tapahtunut.

Koira on perusluonteeltaan ehkä hieman arka, sisäkoirana hyvin kiltti. Ehkä kysymys on osaltaan myös sen persoonallisuudesta. En aio menettää toivoani koirani suhteen, se on muodostunut kuitenkin läheiseksi metsätoveriksi. Jänistäkin se ajaa innokaasti, jos kohdalle sattuu.

Itsellä tällä hetkellä kolme ajokoiraa. Emä ja kaksi sen pentua. Kaikki yksilöitä. Emä lähtee niin kauas, että löytää jäniksen, itsekseen, uros pitää paremmin yhteyttä, mutta melko laaja hakuinen, narttupentu kohtuu hakija, mutta edellytys juuri kuvaamasi, eli pitää pikku hiljaa liikkua mukana.
Yritän sanoa, että koirat on yksilöitä. Mikä sopii yhdelle, ei toimi toisella. Neuvoisin, että kokeile ihmeessä kuvailemaasi "kössöttelyä" metsässä. Kun koira hakee, pysähdy ja kun tulee luokse, siirry vähän.
Oma narttupentu saattaa pitkään kestävän haun aikana (esim. Iltapäivällä, kun jälki sulan kelin aikaan heikko tai sadekelillä), kysäistä, että missä olet ja kun sanoo, esi, etsi vain, yleensä jänis löytyy, mutta varmistaa, että en ole häipynyt. Muut ei niin tee. Joku sanoo varmasti, että huono koira, mutta ajaa välillä 2-3 tuntia lähes ilman hukkaa, eikä tule käskemättä pois. Joten jos muuten tykkäät koirastasi, etsikää yhdessä teille sopiva tyyli metsästää. Mielestäni ei ole yhtä tai kahta oikeaa tapaa. En itsekkään jaksa istua tunti tolkulla paikallani, vaan köpsehdin siinä lähellä, missä koira etsii. Aika kuluu kivasti luontoa tarkkaillen. Ja vielä (avaan pandoran lippaan), usein keli, maasto, yms. seikat huomioiden tunninkin sujuva ajo on hyvä ajo. Tärkeintä, että on itse tyytyväinen koiraansa 😊

Kävin tänään metsällä. Navakahko kaakkoistuuli ja suvikeli. Liikuin tässä ketjussa kerrottujen vinkkien mukaisesti koiran kannassa aina eteenpäin sen tultua yhteyttä ottamaan, mutta vain vähän kerrallaan. Pisimmät hakulenkit metsässä n. 350 metrin päässä. Koira vaikuttaa tekevän lenkin aina tuulen puolelle.

Hyvin löytyi tällä tavalla jänis koiran eteen ja se ajaa posottelikin sitä toista tuntia katkoineen. Pääsin näkemään pupun, mutten ampumaan.

Yhtä kaikki, tällaisella ennakoitavissa olevalla hakutyylillä voi miellyttävän tarkasti käydä kohdealueen läpi nopealla tahdilla. Tulee mieleen kanakoiralla metsästys, mutta kävellä tarvitsee paljon vähemmän.

Jatkanen treenaamista kuvaamallani tavalla. Itsevarmuutta tällainenkin varmasti koirassa kehittää ja eipähän käy kummallekkaan metsästäjälle aika pitkäksi. Kiitos vaan neuvoista kaikkille ketjuun vastanneille!

👍Mukava kuulla, että taas ajo. Tuon ikäinen koira kehittyy koko ajan. Ensi syksynä menee taas paremmin.
Hyvää Joulua kaikille ajokoira- ja koirahenkilöille!