Aistii liikaa asioita. Näkee maailman pahuuden. Silloin tulee niitä epätoivon hetkiä. Pää ei meinaa kestää, stressi tuntuu sietämättömältä. Sitten yht'äkkiä. Aivan kuin lempeä käsi laskeutuisi pään päälle. Huolet otetaan pois. Kaikki on hyvin. Usko Isään auttaa kaikkeen.
Toivottavasti ihmiset kääntyvät Hänen puoleensa. Hän on se, jonka puoleen kannattaa kääntyä, kun kaikki muu tuntuu pettävän. Politiikka, ihmiset lähellä, hermot. Kaikki muu on pettävää, mutta Isä ei jätä häntä, joka pyytää apua. 🙏
Toivottavasti ihmiset kääntyvät Hänen puoleensa. Hän on se, jonka puoleen kannattaa kääntyä, kun kaikki muu tuntuu pettävän. Politiikka, ihmiset lähellä, hermot. Kaikki muu on pettävää, mutta Isä ei jätä häntä, joka pyytää apua. 🙏
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on totta. Oli tilanne millainen hyvänsä, kun vaan alkaa ajatuksen tasolla miettimään miten suuri on se Jumala joka meitä puolustaa kussakin tilanteessa ja hetkessä, sen tajuaa ettei niillä huolilla ole minkäänlaista merkitystä loppupeleissä, vain oma suhde Luojaan on tärkeintä ja se, että on riippuvainen Jumalasta ja päivän mittaan viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen läsnäolossaan niin siinä on yksinkertaisesti kaikki mitä voi tarvita.
Itselleni vaan niin uutta tämä usko, että en osaa ihan automaattisesti aina luottaa. Olen liikaa kiinni maailmassa vielä. Murehdin tätä tilannetta mikä meillä täällä on nyt ja miten ihmiset täällä pärjää. Miten lapset jaksaa. Miten kaikki muut jaksaa. Ja kun teen tätä, en tahdo itse jaksaa. Uskon kyllä, mutta välillä usko horjuu.
Toivoisin tiiviimpää suhdetta Jumalaan. Hän on auttanut paljon, mutta tiedän että on tehtävä oma osuus, sen lisäksi että saan asioihin apua. Olen jossain välitilassa, missä usko ei ole vielä tullut tarpeeksi lihaksi. Ystävä on neuvonut, että pitäisi päivittäin järjestää tietyn mittaisia rukoushetkiä, joissa olisi ihan aidosti läsnä.
Mutta kun mietin, missä kohdassa elämääni olin vielä joitakin aikoja sitten, ymmärrän että paljon on asioita muuttunut parempaan suuntaan. Olen päässyt monista huonoista tavoistani. Mutta paljon on työsarkaa. Kun teen valmisteluja huolellisesti, tiedän että ne hyvät asiat voivat jäädä pysyvämmin elämääni. Ja kysymys on kuitenkin aika mittavasta elämänmuutoksesta, jossa olen nyt mukana.
Ajattelutavan muutos on se, minkä eteen yritän työskennellä paljon. Vanha ajattelumalli, mikä sai minut sairastumaan, oli myrkyllinen. Se on opittu jostain ja huomaan välillä, että nyt alkaa taas mennä pieleen ja sitten rukoilen, tai vaan alan ajatella asioita ihan eri tavoin. Näitä asioita pitää työstää koko ajan ja tietoisesti, jotta saa pysyviä muutoksia aikaan. Ja lukea Raamattua.
Kiitollinen olen tästä uudistumisesta mitä on tapahtunut. Mutta ei se ole ollut sellaista, että pam! Nyt kaikki muuttui ja riemuitsisin. Kun jotkut kokevat uskoontulon niin eri tavoin. Itselleni se tuli jotenkin niin, että tuli kärsimystenmitta täyteen ja aloin voimaan vähitellen paremmin, kun jätin asiat Herran haltuun. Ei mitään niin dramaattista sillä tavalla. Kun jotkut ovat nähneet valtavan valon ja Jumala on suoraan puhunut heille.
Kyllä usko Korkeampaan Voimaan tekee kaikesta maallisesta hyörinästä merkityksetöntä, se on kuin hyvä neurolepti, joka vie kaikesta särmän. Ihana levollisuuden tunne täyttää mielen, ei tarvitse enää yrittää mitään, Jumalan kädet kantaa. Ja todellinen ikuinen elämä tämän maallisen vaivan ja tuskan jälkeen.