Miksi tulee vihanpurkaukset?

Onko suvussa väkivaltaisuutta, esim. isäsi taholta? Osalla suomalaisista, erityisesti itätaustaisilla on agressiogeeni. Liittyy väkivaltaisuuteen, altistaa alkoholismille jne. Voisiko teidän suvussa kulkea tuo geeni/mutaatio?

Ikä vaikuttaa jos sinulla rankka teiniikä
ja tempperamentti vaikuttaa
mutta se että ilman syytä kesken juttelun, ehkä murrosikäää
Joskus myös väsymys, yliherkkyys
Ja voiko hermoissa olla heikoutta🤔
Menisin mielenterveys toimistoon /lääkäriltä voi kysyä ohjeita,
Lapsellani samantapaista mutta psykologi oli huono eikä löytänyt ongelmaa.
Mutta olen kuullut että hyviäkin on ja apu tullut.

Johtuu näistä sairaista palstoista. Itsekin huomannut, että täällä tulee agressiiviseksi. Tekisi mieli vedellä turpaan näitä hulluja. Enkä tunne mitään sääliä, jos kuolevat.Kuolkoot pois.

Sinulla voi olla vain vaikea elämäntilanne ja uupumisoireita. Jos et toteuta tekojasi, olet turvallisella puolella. Silti kannatta hakea apua ja levätä.

Joskus olen nähnyt vierestä, että tuota ilmenee masennus-ahdistusoirwidne kanssa tai varsinkin hypomaanisuuden kanssa. Manian läheiset huomaa helposti, koska toinen on aivan sekaisin. Hypomania on vaikeampi huomata.

Johtuu kasvatuksesta. Huonot esimerkit kotona, altistavat kuvailemaasi ahdistukseen.
Voit toki juosta hyödyttömässä terapiassa. Saattaa jopa auttaa hetkeksi, mut ongelmaahan se ei poista.

Ainut toimiva lääke löytyy itämaisesta tieteestä. Hoito on miellyttävää ja tehokasta. Vaivaahan se vaatii löytää itsellesi oikea, aasialainen terapeutti. Löydettyäsi huomaat pian kehityksen itsessäsi. Kun oivallat ettei vika ollutkaan sinussa, vaan ympäristössä, olet oikealla tiellä. Pian oletkin poistamassa ongelmaa elämästäsi ja saat tilalle paljon parempaa.

400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Jos lasketaan siihen lisää ne jotka eivät ole hakeneet, voidaan päätellä jotain olevan pahasti pielessä.

Reseptihän on varsin simppeli.
Jos kunnioitetaan, haluaakin käyttäytyä kunniakkaasti
Jos arvostetaan, haluaakin käyttäytyä arvokkaasti.
Jos rakastetaan, haluaakin käyttäytyä rakastettavasti.
Ei sitä edes ajattele. Niin vaan tapahtuu.
Sit vaan jonakin päivänä huomaa olevansa, paljon parempi, koska elämäkin on parempi.

Suomessa etsitään vaan vikoja.

Ite samanlaisista häikistä kärsin. Johtuu todella pitkälti toimintamalleista ja kokemuksista, miten eri tunteet on opittu kokemaan, käsittelemään ja sitä kautta toimimaan. Jos on oppinut että vihan kautta saa voimaa (pelkoa vastaan/puolustautumisreaktio) niin se ohjaa todella pitkälti omaa toimintaa. Sillä kiukulla koittaa suojautua kaikilta kaltoinkohtelun kokemuksilta ja myös epävarmuuksilta. Kun tuntee/kokee että on ite jotenkin merkityksetön tai omilla fiiliksillä ei ole merkitystä niin raivo on se joka tulee ekana jostain pohjamudista.

Usein huomaan ite että nuppi räjähtää jonkun kommentista, jos se on vähänkin terävästi ilmaistu, vaikka toinen ei edes tarkoittanut pahaa tai halusikin ihan oikeasti jeesata. Sitten kun itse tiedostaa noita tilanteita ja koittaa skarpata niin on tosi vereslihalla olo. Pahimpia on ne kun on itse halunnut jeesata jotakuta toista ja tämä toinen alkaa arvostelemaan tai mollaamaan, sillon katoaa järki kokonaan.

Kannattaa olla ihmisten kanssa jotka tuntee sut hyvin ja joiden kanssa vastavuoroisuus pelaa. Ei tarvitse jännätä niin paljon sitä että tekeekö/ sanooko kaiken oikein tai että pitää puolustautua kokoajan sitä tunnetta vastaan että joku pelle veisi sulta kaiken "hengitysilman" ja tilan. Sitten jos joskus lähtee lapasesta niin niistä tulisi voida puolin ja toisin puhua että miksi niin kävi, usein huomaa että ei se niin vakavaa ollut.

Näissä voisi olla avainsana että vähitellen ja ajan kanssa. Ja ennenkaikkea se, miten ne omat purkaukset ja ylipäänsä eri "energiat" kanavoi. Jos vituttaa esim jo valmiiksi niin sanoo sitten että sori, on tosi huono päivä.... Sitten vähitellen huomaa että ne positiiviset toimintamallit alkaa vahvistua, rageja tulee ja ne ei helpolla lopu ollenkaan mutta sen raivorovion saa ehkä nopeammin hallintaan eikä pura enää samanlaisella palolla kun aiemmin. Mä haukuin kanssa aiemmin kaikki suohon jos meni mikään vituiksi, lensi päydät ja tuolit seinään ja nyrkit heilui. Sitten tuli pysähtyminen ja masikset, nyt mennään hitaasti ja varmasti eteenpäin ja on about hallinnassa.

Tsemiä ap:lle!