Älykkyys on niin yliarvostettua mutta tarvittava asia elämässäsi. Olen lievästi kehitysvammainen eli debiili ja tunnen huonoa itsetuntoa ja siitä koska en ole "yhtä älykäs kuin muut." Raskaalla henkisellä työlläni olen onnistunut olemaan yhtä ajattelevani kuin muut mutta yritän vielä parantaa aivojani. Sekä luen paljon kirjoja, selailen nettiä ja luen lehtiä. Silti minusta tuntuu ettei minua edes hiukan kunnioiteta mun erilaisuuteni takia. En halua että minua kohdellaan kuin idioottia koska keharit ovat olleet läpi historian "heikkoja ihmisiä" ja sekin saa minun itsetuntoni huononemaan. Miks Jumala kirosi minut?
Jos on yhtä älykäs ja Tietäväinen, ansaitsee jo sillä ihmisten kunnioituksen?
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älykkyys ja viisaus ovat aivan eri asioita, eikä ainakaan mun mielestä ole pakko olla liikaa kumpaakaan. Vähempikin riittää.
Jonkin ominaisuuden puute korvautuu usein jollain toisella ominaisuudella.
Se että joku on parempi jossain ei haittaa mitään, koska sinä taas voit olla jossain toisessa asiassa parempi kuin tämä toinen.
Ja vaikka ei välttämättä olisi kovin hyvä missään niin se riittää että on itse tyytyväinen itseensä.
Sen takia ei tarvitse yrittää liikaa että haluaisi muille näyttää olevansa parempi kuin on.
Sellaiset ihmiset joille ei kelpaa omana itsenään, hyveineen ja puutteineen, on paras jättää omaan arvoonsa, sillä aina on olemassa joku jolle kelpaa joka tapauksessa.
Vitsaus on siinä, että voit parantaa ja kehittää itseäsi, mutta muita ihmisiä et.