Olo on niin huono joulunakin, että on kaksi vaihtoehtoa
1. olla tässä kamalassa olossa
2. vetää pää sekaisin
Laitanko puntariin lapsien ja sukulaisten selvän Joulun vai oman oloni. Nyt en meinannut ajatella muita, vaan katson mielummin maailmaa päihtyneenä. Kaikesta muusta ei väliä. Onkohan minulla koskaan enää elämää onnellisena ja iloisena. Olisiko vain helpompi poistua vähin äänin jonnekkin ja jättää kaikki taakse? Ensi viikollako, kaikki luulisivat minun vain kadonneen ja olisinkin toisella puolella maapalloa, sen teen ja jätän itsestäni vain huonon muiston.
1. olla tässä kamalassa olossa
2. vetää pää sekaisin
Laitanko puntariin lapsien ja sukulaisten selvän Joulun vai oman oloni. Nyt en meinannut ajatella muita, vaan katson mielummin maailmaa päihtyneenä. Kaikesta muusta ei väliä. Onkohan minulla koskaan enää elämää onnellisena ja iloisena. Olisiko vain helpompi poistua vähin äänin jonnekkin ja jättää kaikki taakse? Ensi viikollako, kaikki luulisivat minun vain kadonneen ja olisinkin toisella puolella maapalloa, sen teen ja jätän itsestäni vain huonon muiston.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vaihtoehto 3. Käsitellä kurjat asiat tukahdutettuine tunteineen ja antaa anteeksi, oman itsensä tähden. Aloittaa uusi elämä, uudelleen päälle kytketyillä aivoilla. Nuo kaksi ensimmäistä eivät ole minulle vaihtoehtoja, vaikka niin "helppoja" valintoja olisivatkin. Jätä katkeruus ja opettele rakastamaan itseäsi. Elämä tarjoaa joka päivä mahdollisuuden aloittaa alusta, kun uskaltaa katsoa valoon päin.
Samoja tunteita apn kanssa jaan. Kiitos kolmannesta vaihtoehdosta. Rakkaani on mielessä kipeästi joulunakin..
Ei ole elämä antanut mahdollisuutta aloittaa kertaakaan moneen vuoteen, vaikka niin olen luullut. Mikään ei ole koskaan muuttunut paremmaksi, ei yksikään asia, joten mikä on se asia "alusta" kun kerran mikään ei koskaan muutu. Vain sekaisin voin olla onnellinen.
Se on ainoa tila, jossa olen oikeasti ollut onnellinen, iloinen, olen rakastanut itseäni ja nauttinut elämästä. En saa sitä mistään muualta, en mitään mikä olisi lähelläkään sitä tilaa, kun huomaan olevani täysin yksin ilman ketään ja mitään. Olen tyyneydessä, rauhallisessa mielessä, sitä etsin, sen vuoksi elän ja tulen aina elämään. Nyt vedän muilta salaa viinaa ja muuta, huomaa tai ei myöhemmin. Voin olla jopa yhden kerran moneen vuoteen jouluna iloinen.
Aivan sama, vaikka monissa liemissä keitetyt "veljet" ja "siskot" vinkkaisivat mitä. Sinä haluat rypeä omassa paskassasi. Onneksi kaikki kovia kokeneet, eivät ole luovuttajia, kuten sinä. Pahalla en tätä sano, mutta ihmettelen tuota valitusten jatkumoa, jota sinun suunnaltasi tulee. Hyvä, jos voit tavallasi olla onnellinen, mutta ihmetyttää tuon katkeran vuodattamisen jatkaminen. Vai onko tarkoituksenasi vaan provosoida? Itse en niin jaksa edes ärsyyntyä kirjoituksistasi, auttaa lähinnä itseäni näkemään, että voin olla kiitollinen siitä, että osaan asennoitua toisin, kaikista vaikeuksista huolimatta. Olet kehittänyt kyllä itsekeskeisyyden (mitä löytyy itsestäni ja monista muistakin) ihan huippuunsa. Onneksi olkoon siitä!
En koskaan kehitä itselleni minkään sortin tapoja, tyylejä tai personaallisuuksia. Olen sellainen millaiseksi minut ollaan luotu, kaikki on kokemuksista. Olisihan se tietenkin fiksua ajatella toisin miten olen jonkin asian kokenut, onko kokemuspohja peilauskuva itsekeskeisyydelle, koska itsessäni ei ole kuin murto-osa itsekeskesyyttä. Mutta kuinka epäitsekästä olisi sanoa olevansa väärässä sellaisesta asiasta mikä on jo koettu todeksi?
Eikö tuon saman asian vatvominen sinun mielestäni ole itsekeskeisyyttä? Itsekkääksi en sinua sanonut, se on jotain ihan muuta.
Itsekeskeisyys käsitteenä on kuuluu ainoastaan niiden sana-arkistoon jotka eivät ymmärrä ihmisten olevan yksilöitä. He kuvittelevat kaikkien kuuluvan johonkin heidän tietämiin sektoreihin ja diagnoosehin, ja ainoastaan kirjoitusten perusteella. Kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita, tässä suuri ero ja varsinkin silloin ettei Agatha ainakaan vielä ole tehnyt henkirikoksia, vaikka niistä paljon kirjoittaakin. Niin minäkin, harjoittelen kirjoittamista, se on ainoa syy kirjoituksilleni tällä sivustolla. Silloin kun joku antaa vasta-agumentin osaan ajatella syvällisemmin esimerkiksi kirjoituksien henkilöhahmojen ajatusmaailmasta, tai voin saada hyviä ideoita piirrustuksien hahmoituksiin ja kokonaisuuksiin.
Voimaa päätökseen oli se sitten mikä oli.
sivusta
Olkapäät kuuntelevat on elokuvana oiva kuvaus valloituksesta.
"Elokuva kertoo erikoisjoukkojen majurista Jonathan Smithistä, joka saa vaikean tehtävän...."
Päätin vetäväni loppuelämän päihteitä kaiken mahdollisen uhalla. Se on lopullinen päätökseni elämälleni, enkä sitä enää koskaa uudelleen mieti. Jokainen tekee ratkaisunsa ja itselleni se on tämä.
Surkeita ja halveksittavia ovat ihmiset, joissa ei ole yhtään taistelijaa, paetaan päihteisiin ja jätetään asiat rempalleen.
Hajoita ja hallitse on siemen.
Luuletko etten olisi koskaan ollut ilman päihteitä, olen monta kertaa, mutta mikään ei ole muuttunut koskaan paremmaksi. Ei se ole muuttanut elämääni ja olotilaani miksikään muuksi kuin huonommaksi. Minkä takia taistelen oman huonon oloni takia?
Jos haet päihteillä helpostusta huonoon oloosi, mene mieluummin lääkäriin ja hommaa ne masennuslääkkeet.
Päihteet ovat pakoa nykytilanteesta.
Rohkeutta on kohdata se. Pohjalla on joskus vaan pakko käydä ennenkuin voi nousta.
Kannattaa hakea apua, päihderiippuvaisille kun kuitenkin on mahdollista saada apua jos motivaatiota löytyy.
Ei sinun tarvitse elää sukulaisille mutta jos lapsia olet tähän maailmaan saattanut heille olet velkaa ja vastuussa. Kukaan ei ole luvannut eikä taannut tuskatonta tietä.
Pakeneminen ei ole ratkaisu. Paha olo seuraa mukana maailman ääriin.
Lisäksi aiheutat lapsillesi mieletöntä tuskaa, sitäkö haluat?
Juuri nyt tuntuu että tie nousee pystyyn. Jos hyväksyt avun vaikka se onkin kova ja tuskainen tie, löydät kuitenkin tiesi eteenpäin. Tiedän tämän omalta kohdaltani vaikka päihteitten kanssa en olekaan taistellut. Oma elämäni on ollut siitä kovimmasta päästä. Oman vanhemman hyvksikäyttämä ja niin rikki kuin rikki voi olla. Mutta nousin. Siihen meni aikaa, mutta tein sen.
ihmisellä on uskomatttoman paljon voimaa ja resursseja. Ota apua vastaan, hae apua. Uskalla avautua. sinulle halutaan hyvää. Takaan sen. Jaksa huomiseen Jaksa ylihuomiseen. Hae apua. Ole sinnikäs. Kirjoita tänne miten menee. Kuljetaan yhsdessä eteenpäian. Sinä jaksat! sinä olet tärkeä! Minulle olet tärkeä.
Olen hakenut apua aikoinaan vähintään kymmenen kertaa ja jokaisella kerralla kaikki on vain mennyt monin kerroin pahemmaksi terapioiden ja lääkkeiden seurauksesta. Eivät ne ole ratkaisu mihinkään, ne eivät auta itseäni millään tavalla, mutta sitäkin enemmän vievät vain pohjemmalle. Ei enää apua koskaan, mielummin päihteet nekin ovat parempi vaihtoehto.
Terapia oli ainakin itselleni jotain todella järkyttävää enkä usko enää koskaan siitä selviävän, se jää elämään tuskan lähteenä sydämeeni loppuelämäksi, ja sen unohdan vain jos olen totaalisen sekaisin. En pysty elämään sen ajan kanssa, se repi kaiken sen itsestäni pois, tarkoitan kaiken mitä itsessäni rakastin. Nyt ei ole enää mitään, en tunne olevani enää oma itseni enkä edes elävä olento.
Hyvää joulua aloittajalle!
Anteeksiannosta: sinun ei tarvitse antaaa anteeksi kenellekään muulle kuin tsellesi.
Älä suostu uhriksi. vaadi ihnmisoikeuttasi. se sinulla on eikä sitä kukaan saa pois. sitä ihmistä ei ole.
Voit armahtaa sinua vastaan rikkoneet jos voit, anteeksi ei tarvitse antaa. Muista se.
Päihderiippuvuuden takaa voi löytyä vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tai jokin muu psykiatrinen häiriö kuten ahdistus, pakko-oireinen häiriö, pelkotiloja. Ihmisillä tapana lääkitä itseään viinalla. Ja toisaalta juominen aiheuttaa masennusta, puhutaan toissijaisesta masennuksesta silloin.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00078
Niin kaikenlaista, itse käytän päihteitä kipulääkkeinä, koska yksikään toinen kuin kannabis ei vie kipujani pois. Se että jos käytön seuraus on masennus tai ahdistus on se pientä sen rinnalla että kivut ovat poissa. Ei ole olemassa mitään muuta ainetta maailmassa kuin thc, joka tehoaa hermosärkyihini. Pitäisikö vain kärsiä kivuista saavuttaakseen raittiuden? Kuinka tyhmältä se kuulostaa ja käytännössä olisi?
Alkoholikin auttaa, mutta se ei vie kipuja kokonaisvaltaisesti pois. Lääketieteen puolelta ei kukaan ole koskaan ollut kiinnostunut kivuistani eikä ole tarjonnut mahdollisuuksia kipujen hellittämiseen. Ja silloin jos alkaa käyttämään artikkelissasi mainittuja lääkkeitä taustamasennukseen esim, niin on turha kuvitella pystyvänsä tulemaan toimeen kipujensa kanssa. Sitten vielä nämä lääkkeet aiheuttaa itsessään niin paljon haittaa ettei niitä kannata syödä missään nimessä, jos haluaa olla edes puoliksi kyväkäs jotain tekemään.
Mene johonkin rukouskokoukseen. Ne siellä rukoilee sinun puolesta.
Jos sinulla on lapsia, ajattele heitä. Älä pilaa heidän jouluaan.
Lapset ovat tärkein asia elämässä ja sen asian joutuu kohtaamaan jokainen äiti ja isä.
Oikein.
Tuo on totta. Lapset tehdään aina tietyistä itsekkäistä syistä, halutaan "oma" lapsi. Se on luonnollista. Mutta kun he ovat maailmassa, itsekkyyden pitäisi loppua siihen. Lapsilla on oikeuksia ja lapsuus on todella lyhyt aika, jolloin heidät kuuluu valmentaa vahvoiksi tätä maailmaa varten. Rakastaen. Aina vanhemmuus ei ole helppoa, eikä tarkoita että tarvitsisi luopua omista tarpeistaan lasten hyväksi. Päin vastoin. Onnellinen vanhempi, on paras vanhempi.
Erikoinen vastakkain asettelu, selvä joulu lasten kans vastaan sun oma olo. Ja sitten jollain erikoisella päättelyllä sun oma olo oikeuttais päihtymykseen.
Lasten selvä joulu on aina ykkösasia. Siitä ei tingitä.
Jos sulla on paska olo, ole sitten paskassa olossa mutta lasten joulua et viinoita. Paskaolo on paskin syy juoda. Niin kauan kuin jatkat tällä tavoin, voit sanoa onnellisuudelle ja ilolle hyvästit.
Jos et selväpäisyyteen kykene, ehkä on parempi kadota. Sitä enemmän suosittelen raittiutta.
Ei siellä toisella puolella maapalloa sen kummempaa ole.
Tai sitten yhteensovitetaan kaksi eri elämää...🙄