Ihmisten epärehellisyys

En tiiä missä vaiheessa joku alkoi pelata suurta näytelmää ja kaikki yhtyivät siihen.
Joskus harvoin on mahdollisuus olla ihmisten kans jolloin vähemmistö näyttelee ja esittää ja enemmistö on sitä mitä on. Se on aika vähäeleistä ja pelkistynyttä. Kukaan ei kehuskele millään eikä yritä tehdä vaikutusta tai saada muiden hyväksyntää. Kaikki vain on. Se on selkeää ja rauhallista.

Ihminen sosiaalistuu yhteisönsä käyttäytymismalleihin, ne sisäistetään niin, että tuntuvat omalta luonteenomaiselta käyttäytymiseltä. Ei jää kovin paljoa jäljelle jos se kaikki riisutaan pois, menee aika askeettiselle tasolle, luostarimaiseksi. Mutta sisäisesti rikas viihtyy ilman prameita ulkoisia näytelmiä, kun tärkein on omassa päässä.

Omaan viisauteen ihastuneita kannattaa varoa.

Se on tämä Halosen monikulttuuri ja globaalia syynä.

Ei sitä pitäisi nähdä vain tuosta näkökulmasta. Se on myös hyväntahtoisuutta ja empatiaa. On selvää kuinka eri kehitysvaiheissa kaikilla meillä on erilaisia jyrkkyyksiä ajatuksissa. Pitäisi löytää joustoa mutta ehkä ajanmittaan.

Parempi se on hyvää tehdä kun pahaa.

Ihmisen hyväntahtoisuus on synnynnäistä, osa luonnetta.

Lisäys

Miksi keksimme tikapuita, jotta pääsemme ylös korjaamaan kattoa, mutta emme saa ymmärretty toisten tahdosta mitään? Siinäkin on pulmallinen ongelma.

Suurin osa ihmisistä ovat aidosti niin perseestä että totta kai siinä pitää joku valheellinen kuori itselleen kehittää. Aitous ja rehellisyys ovat ainoastaan vahvoille/hyville yksilöille jotka tämän takia myös kehtaavat olla aidosti sitä mitä ovat. Aiemmin laatu on tullut ennen määrää, nykyään se on toisin päin.