Moraalinen kysymys

Vaikea tilanne. Asiasta pitäisi puhua. Neuvottelisin puolison kanssa mahdollisuudesta käydä maksullisissa tai harrastaa yhdenyön suhteita ilman tunteita. Tai lähtisin. Tässä vaiheessa en kuitenkaan pystyisi elämään ilman seksiä. Vähemmän ehkä loukkaisi se, että lähtisin kuin se, että pettäisin.

Aika paljon riippuisi puolison käytöksessä tilanteessa. Pystykö toinen puhumaan ja kertomaan, miksi ei pysty tai miksi ei halua. Kyse on myös puolison halustaan tai haluttomuudesta saada apua ja hoitoa esim. masennuslääkkeet, viagra tsi parisuhdeterapia. Sekin on itsekkyyttä, että näkee vain oman puolensa eikä halua ottaa toista huomioon ja edes yrittää ratkaista asiaa ajan kanssa ja muodostaa sellaista kompromissit missä molemmat voi hyvin. Pahin on jos ongelmasta ei suostu edes keskustelemaan.

Toinen asia onko parin välillä enää rakkautta? Usein kun seksi on ollut pois kymmeniä vuosia, ei rakkauttakaan enää ole jäljellä! Ap, esittämääsi tilannetta siis harvoin on olemassa noin.

Kolmas asiaan vaikuttava asia on, onko parin välilä
muita kosketuksia? Onko hellyyttä? Onko suudelmia? Onko käsin hyväilyä ja sillä tavalla nautinnon tuottamista? Onko parin välillä henkistä läsnäoloa ja silmiin katsomista?

On ihan eri asia olla 10-vuotta suhteessa ilman seksiä kuin ilman seksiä, kosketusta, hyväilyä, läsnäoloa, suudelmia, silmiin katsomista ja rakkautta. On hyvin rankkaa kokea 10 vuotta jatkuvaa torjuntaa. On hyvin vaikea olla menettämättä naiseuttaan/miehisyyttään, jos saa tuntea jatkuvasti ettei kelpaa toiselle.

En ymmärrä AP miksi vedät muiden mielipiteellä syyllistämisen mukaan kuvioon? Ei parisuhteen seksi tai seksittömyys kuulu muille kuin parille itselleen ja korkeintaan heidän uskotuille. Syyllistäminen yhdistettynä jatkuvaan torjuntaan on myrkkyä mille tahansa parisuhteelle, sellainen on epätervettä vallankäyttöä.

Minusta kummankin osapuolen vastuulla on tehdä toinen onnelliseksi, ottaa toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Ihminen vastaa kyllä ensisijaisesti omasta onnellisuudestani, mutta parisuhteen onnella on iso merkitys kokonaisuuteen. On onnellisempaa olla yksin kuin huonossa suhteessa. Se syö energiat.

Jos parilla on rakkautta, kosketusta, hellyyttä. Jos KUMPIKIN haluaa huolehtia omalta osaltaan, että toinen on onnellinen. Jos kumpikin haluaa huolehtia, että toisen fyysiset ja henkiset tarpeet tyydyttyy. Ei silloin kyvyttömyys seksiin ole niin iso asia. On olemassa sormet, suu ja lelujakin.... Jos toisen kokee epämiellyttävänä ja ällönä, eikä siksi halua ollenkaan, hyvin harvoin enää voi puhua rakkaudesta. Silloin ei ole mitään tehtävissä, valitettavasti. Kysynys onkin siinä kohtaa pikemminkin jääkö parisuhteeseen kulissin ja turvallisuuden takia, kuin jääkö rakastavaan suhteeseen ilman seksiä.

Noin mustavalkoisena kuin tilanteen esität, on asia vain ääriharvoin.

Tietysti rakastaisin loppuun asti ja olisin uskollinen vaimolleni, jos olisi. Jos rakkaani vammautuisi niin rukoilisin joka päivä Jeesukselta ja paastoaisin että hän paranisi. Hoitaisin häntä. Mitä väliä jonkun seksin olisi? Ihan arvotonta se on loppupeleissä. Jokainen ihminen kuoleman hetkellä näkee että raha, seksi, suosio jne ei ole yhtään mitään. Viimeistään kuoleman jälkeen. Tuulen tavoittelua. Rakkaus tärkeintä jälkeen uskon Jeesukseen.

Jos ei pysty tai halua seksiä ei se kai tarkoita että ei muuten voi olla fyysistä kosketusta ja hellyyttä. Olisin myös avoimen keskustelun kannalla. Ei kannata myöskään syyllistyä liikaa omista tarpeistaan.

Se että joku ihminen on rakas, vaikkapa menneisyyden perusteella, ei edellytä sitä, että häneen pitäisi sitoutua lopuksi elämää, jos haluaa parisuhteen. Jos kokee huonoa omatuntoa siitä, että on itsellä toive ja tarve aitoon läheisyyteen ja parisuhteeseen, eikä pysty irtautumaan vanhasta, niin olisko kyse jonkinlaisesta tunnelukosta?

Etkö nyt voisi hoidella itsesi oikein kunnolla, että rentoudut ja loppuu tuo turhan jauhaminen..

Nämä on näitä, joita olen elämäni varrella nähnyt ja miettinyt. On ihmisiä jotka jää rinnalle, on ihmisiä jotka lähtee pois. Hankala tilanne, minänä en jättäisi, mutta en mä välttämättä pystyisi olemaan ilman toisen kosketusta vuosia.
Pettäisitkö? En ikinä, siihen musta ei ole.

Ei kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä. Jos tilanne olisi toisinpäin et voi olla varma jäisikö puolisosi. Elämään kuuluu haluttomuus kausia jolloin ajanpuute tai stressi, masennus yms voi syödä läheisyyden tarpeen. Mutta 10 vuotta on jo todella todella pitkä aika. Tarpeiden tukahduttaminen ei sekään välttämättä ole terveellistä. Kissa pöydälle ja vaihtoehtoja miettimään.

Tiedän olevani ihminen joka voi elää seksittä, vaikka koko elämäni. Haluja toki on ja joku niitä saa aikaankin toisinaan, mutta kaikki kaikessa mulle on rakkaus ja rakkaasta huolen pitäminen. Side joka sitoo yhteen.

Fyysiset halut voi, vaikka masturboida pois. Jos niin kova halu yllättää.

Tuo viimeinen kappaleesi olisi se kaikista vaikein paikka. Millainen sairaus estää kaiken fyysisen kosketuksen? Se olisi itselleni todella paha paikka. Kaipaan seksiä usein, mutta pärjäisin kylle sen asian kanssa ihan ominkin avuin (jos olisi tosiaan pakko). Elämä ilman suukkoja, halauksia, silityksiä, kädestä pitämistä, kainalointia, jne. olisi sen sijaan kamalaa. Kyllä tuotakin aikansa kestäisi, mutta en kyllä vuositolkulla. Pitäisin todella outona, jos kumppani itse kestäisi tuota kauan, sillä valintavaiheessa hänen olisi ollut pakko olla halaava ja pussaava mies. Muunlaista kun en olisi alunalkaen huolinut. Varsinkin jos kyse olisi psyykkisen puolen sairaudesta, niin täydellinen fyysisen läheisyyden puute kumppaniin, ei voisi tehdä hyvää.

Penis pimppiin ei oo sama kuin rakkaus. Rakkautta voi osoittaa halaten, suudellen, silittäen, sylikkäin ollen tai käsi kädessä ollen.

Niin monet 70-90 vuotiaat avioparit tekee kun pimppi ja penis ei enää toimi.

Itse voisin rakkaudesta helpostikin olla loppu elämän ilman seksiä jos noi muut hellyyden muodot toimisi ja tietäisin ettei syy seksittömyyteen johdu rakkauden tai seksikkyyden puutteesta tai pettämisestä vaan elimen toimintaongelmista.


Jos taas kaikki rakkauteen viittaava hellyyskin puuttuis niin jättäisin. Sitten puuttuis jo rakkauskin.

Penis ja pimppi on vaan elimiä joilla hinkataan yhteen jos ei ole rakkautta. Pahinta mulle on suhde jossa ei rakkautta oli se sukuelimillä hinkkausta täynnä tai ei

Näin mulla hommat etenis.

Sanot, että sinulle rakas ihminen, joka kykenemätön läheisyyteen. Tuossa pitää vain kääntää näkökulma, jos sinä olet hänelle rakas, hän tekee jotain korjatakseen tilanteen. Jos ei itse pysty, antaa sinun mennä tai käydä vieraissa, ja jos ei näin pysty ajattelemaan ja toimimaan, miten voi olla rakkautesi arvoinen.

Mieheni halvaantui kainaloista alaspäin. Tämän tason vamma tarkoittaa ettei mikään nouse missään, edes lääkkeillä. Pistoksilla ehkä muttei hän sitä tuntisi saiko vai ei. Itsellä ei ole ollut kiire minnekään. Ja omat hoidot hoituu hyvin. Ei sisälle työntyvä seksi ole ainoata seksiä.

Olen kuitenkin jonkun verran tätä pohtinut. Elämä on muuttunut täysin kun joka päivä miehen hoitajia käy ja asiat ovat hankalampia kuin ennen. Kotoa esim ei pitkälle pääse. Ei tässä tilanteessa seksin puute ole se mikä osan ajaa pois. Elämä on vain aivan toisenlaista. Tätä on vaikeaa yrittää kuvailla. Niinkuin olisi muuttanut venäjälle. Saman tason muutos. Korona helpottaa, muutkin ovat samassa veneessä. Mutta huvittaa kun pohditaan et mitä jos korona ei koskaan mene pois. Meidän perheellä tilanne ei muutu eristäytymisen osalta tippaakaan sinä päivänä kun korona häviää. Miehen keuhkoista iso osa poissa joten mitään tartuntoja ei saa saada. Kaikki ihmiset on nyt ja tulevaisuudessa meille koronasairaita spitaalisia. Tästä hamaan tulevaisuuteen, arviolta 40 vuotta, olemme kotihiiriä.

Onneksi miehen pää selvisi, suurin piirtein. Mietin kuinka kamala ihminen olisin jos aivovammat olisivat olleet suuria ja miehestä ei olisi jäänyt mitään tuttua jäljelle, jos silloin olisin lähtenyt... Toisaalta mies olisi ollut sitten laitoskamaa. Mutta silti siellä aivoissa olisi joku laittanut ymmärtämään miten erilaista elämä olisi ja miten väärältä se tuntuu ja kuinka yksin on siellä laitoksessa.

Päätös lähteä arpeuttaa lähtijän. Päätös jäädä jättää jälkiä myös. Elämä potkii päähän, se ei koskaan ole ihmiselle kiltti pitkän aikaa.

Seuraavat neljä vuosikymmentä ilman penetraatio seksiä... jos olisin tämän tiennyt silloin viimeisellä kerralla, olisin paljon pidempään jatkanut. Mutta tulossa on omaa kivaa, seksileluja, miehen käsiä ja haleja ja suukkoja. Se on kaksi täysin eri asiaa ettei seksi enää ikinä fyysisesti onnistu ja ettei vain halua. Sekin olisi helpompaa jos vaimo halvaantuu. Tökkiminen onnistuu vaikkei vaimo just siitä paljoa irti saisi. Mutta nyt olen ajatellut vain itseäni. Koittakaa kuvitella tilanne että se killutin siellä jalkovälissä killuttelee vain. Voit koskea sitä muttet tunne sitä. Enää. Ikinä. Melkoisen viriilille miehelle epätoivoinen painajainen.

Kommentti on lähetetty onnistuneesti