hei! oon tämmönen 15v tyhmä, mun ympärillä ei ole muuta kun naisia... teistä se saattaa tuntua fantastiselta mut ei se kyllä minusta mitenkää fantsuu oo... kun ei mulla ole isää, veljeä - ei setiä, enoja tai serkkuja! isä on kuollut, en siitä sen enempää, äiti kyllä välittää, ja ollaan me ihan sen verran väleissä ku tämmösen 15v tyhmän ja n40v äitin nyt kuvittelis olevan, hyviä päiviä on aina välissä ja huonoja. mut tarvisin jotain kosketusta miesten elämään, miehenä elämiseen.. hankala selittää!! miten saisin itelleni jonku vanhemman fiksun miehen kaveriksi ja vähän opettamaan asioita? ei mitään semmosta huumorintajutonta homofobikkoa tms vaan ihan semmosta down to earth tyylistä joka ymmärtäis, kuuntelis, auttais ym.. joku jonka kans vois jutella tyyliin ihan mistä vaan! oonko ihan ääliö ku tämmöstä mietin?? mietin kans sitä et minkälainen ihminen minusta tulee, tulis, miten joku tietty asia muuttais.. toivottavasti ette naura mua pihalle tai hauku mun kirjotusta lyttyy, tää oli vaa ainoo mitä keksin tehä!!
Ei-kenenkään poika?!
Fatherless Son
71062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastaan sinulle, vaikkakin isiltä kyselit.
Kirjoituksesi kosketti minua kovasti, koska olen vastaavassa tilanteessa poikani kanssa.
Tiedän, että mm. pienperheyhdistyksestä( yksinhuoltajien yhdistys-katso netistä )on mahdollista saada mieskavereita, paikallisesta sos.virastosta ja on ehkä on muitakin paikkoja. On miehiä, joilla ei ole omaa lasta tai muuten vain aikaa ja halua puuhailla lasten/nuorten kanssa, sekä eläkeläisiä, joilla nyt on paljon aikaa, tosin isättömiä lapsia on paljon, eikä miehiä ehkä ole tarpeeksi kavereiksi.
Ehkäpä äidilläsi olisi esim. joku mukava työtoveri? Puhu äidillesi asiasta, varmasti hän itsekin on miettinyt, että tarvitsisit aikuisen miehen seuraa. Äidillesikin isättömyytesi on varmaan kipeä asia, uskon että hänkin olisi iloinen, jos saisit miesseuraa.
Onnea etsintääsi, toivottavasti saat vielä vastauksia miehiltäkin. Oli hyvä idea kirjoitella tänne, kuulostat reippaalta, oma-aloitteiselta nuorelta :)
Olen lukenut jostain lehdestä ja telkkarissakin on tainnut tulla tuosta mieskaverijutusta jotain. On miehiä jotka haluavat toimia "varaisänä"/kaverina pojille joilla ei ole mieskontakteja. Ota ihmeessä yhteyttä ed. mainittuihin paikkoihin.
Siellä on varmasti miehiä, joilla ei heilläkään ole omia lapsia/ sukulaisia. uskon, että ilo on molemminpuolinen.
Ja tosiaankin turhaan tyhmittelet itseäsi, minusta osoittaa rohkeutta/viisautta sinun ikäiseltäsi pojalta ryhtyä kyselemään näistä asioista. Moni vain tyytyisi kohtaloonsa ja jäisi surkuttelemaan itseään.
Hyvin kirjoitit,
Naisista ei ole "miehisten" harrastusten tukemiseksi tai opeta miten mopo viritetään.
Muistan nuorena kuinka miehisen mallin puutteeseen jääneet inttikaveritkin jopa haisteli kalsareitaan ennen kuin pisti ne jalkaan. Joillakin oli vielä naismaisia eleitä
vaikkei hinttejä ollutkaan. En osaa muuta neuvoa kuin että hakeudu johonkin joukkueurheiluun esim. jalkapallo tai jääkiekko, salibandy tai vastaavaa jossa on hieman enemmän testosteronia ilmassa kuin balettikurssilla.
äiti tässä kanssa vastailee: mun pojalla on kyllä isä, mutta ei mikään mallikappale. Tapaa jos muistaa ja jos huvittaa, ei siitä enempää. Mutta: poikani "löysi" itse kaksi miehenmallia. Toinen on naapurin n.6v. vanhempi opiskelijapoika ja toinen on (ateistiäiti pyörii nyt ympyrää)seurakunnan isoiskoulutuksen tyyppi. Mukavia nuoria miehiä molemmat, ja onnekseni vieläpä kunnollisia.(Mun mittapuun mukaan, eivät juo/polta). Säkin saatat löytää jonkun tällaisen kaverin, ei sen miehenmallin tarvitse välttämättä olla edes sukulainen, joku saattaa sattua ihan vahingossa sun etees. Käytkö kalassa, onko sulla koiraa, kiinnostaako vpk, tietokone? Ystävä voi löytyä mistä vaan.
Etkä oo mikään tyhmä, älä aliarvioi itseäs, kivasti keksitty kysyy täältä neuvoa, sitä ei moni älyä! Hyvä sinä.
Olen kylläkin nainen, mutta olipa tuttu tilanne, kääntäen kylläkin: mulla oli isä ja viisi veljeä, äiti kuoli kun olin vuoden vanha. Naapurin leikkikaverit sattumoisin poikia.
Täytyy sanoa, että on se kyllä ajatusmaailmaan ja elämänasenteeseen vaikuttanut. Näin jälkeenpäin ajatellen kyllä ihan positiivisesti: luonnetta on tullut ehkä liiankin kanssa (jos mieheltä kysytään).
Siksi tulikin mieleeni, että pojalle tyttöporukassa kyllä tee hyvää olla pitkän päälle. Liian suurella tunteella ajatuksia ja asioita kohdataan naismaailmassa. Kaikesta -aivan kaikesta- keuhkotaan ja vaahdotaan maailman tappiin saakka ja sitten itketään. Valitettavasti en ole siihen sisälle päässyt ja se kyllä tietyssä vaiheessa tuotti harmiakin. Minua saatetaan pitää jopa sydämettömänä kun en kilju ihastuksesta heti kun pieniä vauvoja ilmestyy kuvaruutuun. Tykkään niistä kyllä kovin, mutta.
Eli pitkän alustuksen jälkeen: menehyvä mies johonkin seuraan tai liity johonkin liigaan (puhun siis URHEILUSTA tms) jotta saat vaikutteita miehisyydestä. Netti ei sellaisen etsimiseen ole todellakaan oikea paikka, täällä liikkuu liikaa kaikenlaisia hulluja. Tsekkaa paikkakuntasi tarjonta ja sitä rataa!
Sieltä löydät varmasti sekä ikäistesi että vanhepien seuraa.
Niin eikä lähipiirissäsi ole miessukulaista, jonka kanssa voisit harrastaa tms?
Tuossa keskellä lukee, että "Siksi tulikin mieleeni, että pojalle tyttöporukassa kyllä tee hyvää olla pitkän päälle"
tarkoitin sen todella: EI TEE HYVÄÄ !
Terve mis päin asut ?