Luin kirjasta, jossa käsitellään ujoutta. En ole lukenut kirjaa. Koko elämäni ajan tuntemaani yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta voidaan kuvata sanalla "ujo". Erilainen ajatusmaailmani onkin "ujon" ihmisen herkkyyttä ja tunteiden ylläpitämistä. Kiinnostaisi tietää kuinka paljon meitä "ujoja" vanhempia ihmisiä maastamme löytyykään ja kuinka "ujoutta" voisi käsitellä, ettei se olisi niin määräävä osa elämää.
sydämestään yksinäinen
ikänsä ujo
13
872
Vastaukset
- yopollo
kun tietäis. Kaikenlaista karaisua ja siedätyshoitoa itsekin läpikäyneenä siellä se aina vain on.
- n52
on monien kompastus kynnys täälläkin,mutta sinäkin kirjoitit tunteistasi.
Tervetuloa joukkoon. Luulen, että useimmat ujot ihmiset keskittyvät tarkkailemaan eri tilanteissa itseään ja ovat todella kriittisiä itseään ja joskus muitakin kohtaan.
Itse olen huomannut, että kun pitää jotain asiaa tärkeänä ja pakottaa itsensä aktiiviseksi, tärkeään asiaan keskittyminen saa unohtamaan itsensä tarkkailemisen.
Kun on todella kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista, ei ehdi niin paljon tarkkailla itseään. Vähitellen positiivisten kokemusten myötä ujous alkaa vähentyä. Jos todella päättäväisesti haluaa muuttaa tilannetta ja toimii sen mukaan, uskon hitaan kehityksen kautta tapahtuvaan muutokseen. Aina voi oppia uutta, jos sitä todella haluaa.
Ujous on viehättävä luonteenpiirre, eikä siitä varmaan pitäisikään ihan kokonaan pyrkiä eroon.
- Vain sen verran, ettei se estäisi osallistumasta aktiivisesti sellaiseen mitä itse haluaisi.
Olen muuten kuullut, että ujoudesta voi parantua helpommin kuin dominoivasta päsmäröinnistä. ;)- T.R.maalari.N
siitä... jos vielä osaisin kokea sen tunteen joka liittyy ujouteen...
Viimeinen kerta jolloin muistan hetkeksi hämmentyneeni, ehkäpä punastuneenikin... on se kerta kun jokisella ja minulla oli ekat treffit.
Luulen että en esimerkiksi osaa punastua enää.
Ujous on viehättävä luonteenpiirre minustakin.
Liiallisena varmaan elämää rajoittava, mutta kohtuullisena... voin vain kuvitella ja kaivata...
*huokaa* - Pirre*
T.R.maalari.N kirjoitti:
siitä... jos vielä osaisin kokea sen tunteen joka liittyy ujouteen...
Viimeinen kerta jolloin muistan hetkeksi hämmentyneeni, ehkäpä punastuneenikin... on se kerta kun jokisella ja minulla oli ekat treffit.
Luulen että en esimerkiksi osaa punastua enää.
Ujous on viehättävä luonteenpiirre minustakin.
Liiallisena varmaan elämää rajoittava, mutta kohtuullisena... voin vain kuvitella ja kaivata...
*huokaa*herkkua ei kyllä osaa arvostaa sellainen ihminen joka on liian ujo. Olen kärsinyt ujoudesta melkein koko ikäni ja se on rajoittanut pahasti minun elämääni, minulla olisi ollut halua johonkin esittävvään taiteenlajiin, mutta oli mahdotonta ajatusksenakin, että pitäisi mennä suuren ihmisjoukon eteen esiintymään.
Sitä en tiä olisikokaan minusta tullutkaan kykyjenikään puolesta mitään taiteilijaa, mutta en uskaltanut edes yrittääkkään mitään sensuuntaista koulutusta.
Ennenkaikkea punastumiseni on ollut aivan traumaattista, mutta nykyään en ilkeä punastua, en edes huomaa enää ajattelevani, että voisin punastua.
Olen hakenut aikoinaan lääkäriltäkin apua siihen punasteluuni, beetasalpaajia jotka hidastavat sydämenlyötejä.
Olen sitä mieltä, että ymmärtämättömässä kasvatuksessa ja siihen liityneessä kovassa kotikurissa on suurin syy, ainakin minun kohdallani ujouteeni. Luin jostain, että se on kuin alitajuista häpeää ja sitä se on, mutta en vain tiedä mitä sitä häpesi, mollattu tietysti lapsena.
Niin että ketjun aloittajalle, kyllä se siitä helpottaa iän myötä kun nahka paksunee:)) - T.R.maalari.N
Pirre* kirjoitti:
herkkua ei kyllä osaa arvostaa sellainen ihminen joka on liian ujo. Olen kärsinyt ujoudesta melkein koko ikäni ja se on rajoittanut pahasti minun elämääni, minulla olisi ollut halua johonkin esittävvään taiteenlajiin, mutta oli mahdotonta ajatusksenakin, että pitäisi mennä suuren ihmisjoukon eteen esiintymään.
Sitä en tiä olisikokaan minusta tullutkaan kykyjenikään puolesta mitään taiteilijaa, mutta en uskaltanut edes yrittääkkään mitään sensuuntaista koulutusta.
Ennenkaikkea punastumiseni on ollut aivan traumaattista, mutta nykyään en ilkeä punastua, en edes huomaa enää ajattelevani, että voisin punastua.
Olen hakenut aikoinaan lääkäriltäkin apua siihen punasteluuni, beetasalpaajia jotka hidastavat sydämenlyötejä.
Olen sitä mieltä, että ymmärtämättömässä kasvatuksessa ja siihen liityneessä kovassa kotikurissa on suurin syy, ainakin minun kohdallani ujouteeni. Luin jostain, että se on kuin alitajuista häpeää ja sitä se on, mutta en vain tiedä mitä sitä häpesi, mollattu tietysti lapsena.
Niin että ketjun aloittajalle, kyllä se siitä helpottaa iän myötä kun nahka paksunee:))etukäteen esimerkiksi esiintymistilanteita. Mutta 'lavalle' päästyäni en enää...
Esiintymistilanteissa tuollaisesta on tietenkin huikeasti hyötyä... Ja oikeastaan, kun kirjoitin, ajattelin esimerkiksi kykyä tuntea ...kainoutta tai jonkinlaisen *viattomuuden' tuomaa hämmennystä tai...
En vain enää osaa ujostella...
se Rudin aamudiagnoosi taisi olla aika osuva;))
... paatunut sana vain puuttui.
Tämäkin on osa ujousongelmatiikkaa... eli kirjoitin tosissani, en provoillakseni.*tiedoksi* - Pirre*
T.R.maalari.N kirjoitti:
etukäteen esimerkiksi esiintymistilanteita. Mutta 'lavalle' päästyäni en enää...
Esiintymistilanteissa tuollaisesta on tietenkin huikeasti hyötyä... Ja oikeastaan, kun kirjoitin, ajattelin esimerkiksi kykyä tuntea ...kainoutta tai jonkinlaisen *viattomuuden' tuomaa hämmennystä tai...
En vain enää osaa ujostella...
se Rudin aamudiagnoosi taisi olla aika osuva;))
... paatunut sana vain puuttui.
Tämäkin on osa ujousongelmatiikkaa... eli kirjoitin tosissani, en provoillakseni.*tiedoksi*tismalleen mitä tarkoitit, herkkyyteni olen säilyttänyt, mutta siihen ei enää liity punastelu. Olen herkkävaistoinen esim. monissa työyhteisössä huomaan heti sen ilmapiirin ja mistä ja kenestä kiikastaa, jos kiikastaa.
Vaistoan ihmisten mielialat ja tunnen toisten kivun kipuna ja se on usein ollut painolastinani.
Ymmärsin tuon mitä ajat takaa tuolla kainoudella ja kyvyllä tuntea herkästi, niinkuin semmoista neitseellistä turmeltumatonta hienoa, melkein lapsenomaista silmät alasluotua kainoutta, eli semmoista jota ei enää ole kuin harvoilla, mutta heitäkin tietysti vielä on kait, elämä on tehnyt kyyniseksi ja on pakko ollut kovettaa hienohipiänsä, mutta toivottavasti hyvyyttä on jäljellä :)), niin ja viattomuus puuttuu jo... - yopollo
pitää varmasti paikkansa. Ujous päivittäisissä tilanteissa rankaisee ja siksi siitä haluaa eroon. Päsmäröinti taas palkitsee, kun kerta toisensa perään onnistuu huutamaan muut hiljaiseksi. Käytöstä, josta tuntee saavansa palkkion, on vaikea muuttaa toisia enemmän huomioon ottavaksi.
- Toinen ujo
...ei kai kokonaan koskaan pääse eroon, mutta sen kanssa oppii elämään hyväksymällä sen ja hankkimalla onnistumisen kokemuksia olemalla omilla ehdoillaan yhteydessä muihin.
Itseäni hämmästytti aikoinaan chat. Olin siihenasti ollut aika yksinäinen ja kokenut, ettei seurani juuri muita kiinnosta. Chatissa koin olevani vapaa ujoudestani ja pystyväni keskustelemaan tasavertaisesti kaikkien kanssa, koska ulkoiset ujouden merkit eivät näkyneet. Aikani chattailtuani minulla oli juttututtuja enemmän kuin kylliksi ja välillä oli suorastaan ongelma, kun saattoi olla paikalla useitakin kanssani juttelemaan haluavia. Muutaman pidempiaikaisen chattitutun olen tavannutkin ja ihan hyvin on juttu sujunut tosielämässäkin. - pauliini
Olen koko ikäni ollut myös ujo ja tuntenut
etten sovi muide ihmisten joukkoon vaikka
olen ammatissa jossa joudun olemaan ihmisten
kanssa tekemisissä. Miten tällaisesta mihinkään
kuulumattomuudn ja ujouden tuntesta pääsisi
eroon.- viljamaria
varsinaista ujoutta ollenkaan, sillä oikein ujo ihminen ei pysty edes työskentelemään ammatissa missä täytyy olla jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa.
Työnantaja ei ehkä voisi pitää palveluksessaan kovin ujoa henkilöä, jos työnkuvaan kuuluisi esm. asiakaspalvelu tms.
Näin arvelisin.
Kuulun itsekin siihen ihmisryhmään, joka ei saa yhteyttä muihin ihmisiin kuin hetkeksi ja pinnallisesti.
Vain läheisimmät, kuten perheenjäsenet pääsevät lähelle sielunmaisemaa ja heihinkín yhteys on usein hakusessa.
Mielestäni persoonallisuuttaan ei kannata alkaakaan muttaa 'sosiaaliseksi', jos on tyyppinä vetäytyvä. Minun mielestäni silloin jos ei aiheuta pahaa muille, voi olla oma ainutkertainen itsensä, arkana ja syrjään vetäytyvänäkin. - ikänsä ujo
jos ujo kovettaa itsensä, hän saattaa masentua syvästi. Josta saattaa sairastua paniikkihäiriöön. Kuinka paljon se on sisäsyntyistä, jolle ei vain voi mitään? Työelämässä vain joskus tuntuu, että puhuu vierasta kieltä, ettei tule ymmärretyksi, joka lisää outouden tunnetta ja masentaa. Jokaisella ihmisellä on perustarve kuulua joukkoon, mutta kun on elänyt näinkin kauan tuntematta kuuluneensa mihinkään ns. ei kotia missään, vaikka on perhe ja sen myötä myös koti. Ujous ei ole tauti, mistä voisi parantua, Niin se on.
- plunger
Se on minun väite. Luku on suurempi, jos kysymys on siitä kuinka moni uskaltaa nousta muiden eteen julkisesti, kuka uskaltaa esiintyä.
Ujon ei tarvitse käsitellä asiaa, jos on itse tyytyväinen asemaan, siihen että on kuin hiiri, harmaa, hajuton, huomaamaton.
Jos ujo ei ole joukon jäsen, silti voi olla tyytyväinen, koska joukossa vain yhdellä-muutamalla on sana ja muut alamaiset. On siis sama onko joukossa vai ulkopuolella. Joukon hiljaiset ovat eniten onnettomat, koska eivät saa ääntä kuuluviin ja heidän ajatukset lannistetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1931442
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän138913- 85882
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?56849- 53806
Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t255683Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,10680Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä333651Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk58644Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol72609