en jaksa enää tätä paskaa...eilen meinasin taas vetää kahen kuukauden seroquel annoksen viinalla alas..ja sitten vielä aattelen taas itsemurhaa päivittäin koko ajan en saa sitä pois päästäni, vaikka yritän ja en enää jaksa...itken koko ajan ja toivon et voisin olla joku toinen, mut en oo vaan säälittävä paska...koitan koko ajan laihduttaa koska oon niin läski ainaki miusta vaikka kaikki sanoo toista, en usko koska oon sairas paska:( jos syön jotain mikä ei oo sallittuu niin oksennan sen pois, se on väärin mutta en voi mitään...mielialat vaihtelee koko ajan ja en jaksa enää, oon niin väsynyt tähän...pitäs olla onnelinen mut en oo en oo oppinu mitää vaikka kaksi sairaala keikkaa ja kaksi itsariyritystä ja anoreksia ja bulimia oon sairastanu..kaikki ne tulee takasi, tekisin vaikka mitä tahansa...on lääkkeet ja käyn terapiassa mut ei niin ei...kuolema ainoastaan muuttas tätä ja toivon etten enää heräsi huomenna paskaan maailmaan vaan kuolisin pois muita häirihtemästä, kaikki toivoo sitä koska aiheutan muille vaan tuskaa, vaikka en tee sitä tahalaan:( anteeksi kaikille, ku oon ees syntyny...
masentunut
Heini
3438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei jaksa enää. Päivittäin toivon kuolevani. Varovaisia itsemurhatunnusteluja olen viime aikoina tehnyt ja itseäni satuttanut, mutta en kuitenkaan uskalla viedä sitä päätökseen, koska kuitenkin epäonnistuisin ja saattaisin itseni vielä pahempaan jamaan. Toivon, että lääkkeet ja terapia auttavat minut ulos tästä helvetistä. Samaa toivon myös muille kohtalotovereille. Kai sen auringon joskus on pilkistettävä tänne pimeään mieleen...
A pill to make you numb
A pill to make you dumb
A pill to make you anybody else
But all the drugs in this world
Won't save ME from MYself
Coma White
olen kolmekymppinen naisen alku saanhan niin sanoa.olen nuoruudessani lihavuuteni jälkeen sairastunut anoreksiaan,en siis syönyt mitään vettä join ja sekin tuntui mahassa et olis pitänyt jättää välistä,jälkeen päin olin onnekas kun läheiset pisti asiat kuntoon...koskaan ikinä en oppinut kuitenkaa hyväksyyn itseäni,vaik olin laiha,nyt olen kahden lapsen äiti ja hyväksy en itseeni edelleenkään muut nyt olis jo aihetta olla hyväksymättä kun paino on jo komeat..en kehtaa sanoo muut,olen käynyt läpi kaikki se mitä ne sairaudet ajatuksiin tuo,ja hoidoss ikinä käynyt.siksi tieten, olen muuten nimennyt sen piruksi,joka mieless saa ylivallan.välillä jopa minua isoa rakastava mieheni,saa hetkeksi itseni järkiin,muut sitkee se veikko joka mieles jyllää. koskaan en tule hyväksyyn itseäni kauniina muut minun toiveet kuolemasta,vaihtelee tarvin olla lapsilleni,ja varokoon se joka tulee niille sanoo mitää ulkonäköön liittyvää,iäksi se vaikenee...voimia meille kaikille ollaan jos ei muute niin just muiden kiusaksi ja piruuttaa
" vanhana " 54- vuotiaana mieshenkilönä olen joutunut kuulemaan ja näkemään monenmonta kuvailemaasi juttua. Tämä siksi, että olen ollut 8 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä burnoutin ja masennuksen vuoksi.
Mitään et kertonut taustoistasi, mutta vanhan kokemukseen luottaen sanoisin, että ensin unohdat tuon " läskiytes " , varsinkin, kun muiden mielestä et sitä ole.
Ja se on varmasti totta!!!
Ei voi olla totta! Mä oon lukenu sun kirjoitustas tässä jo välissä yli puoli tuntia, enkä ymmärrä, miten ihmiset eivät ymmärrä tilan teitaan. Josta muodostuu hirveä paradoksi; itse masentuneena en ymmärrä kaikkea, mikä taas liittyy omaan vaivaani.
Mutta se, minkä varmasti tiedän ( lueskellut Pharmaca Fennicaa ), turha sun on noita Seroguelia ottaa, ainakaan hengestäs päästäkses. Eihän siitä tuu muutaku saiskireissu!
Mikä on se syöminen, mikä ei oo sallittu? Kuka sun syömises määrää? VASTAUS: SINÄ ITSE!!!
Itsehän tekstissäs sanoit, etteivät muut pidä Sinua läskinä; syö siis, mitä ikinä tahdot, jos se yhtään auttaa itteäs voimaan paremmin!
Tota kuolemaa oon funtsinu minäkin, et arvaa, kuinka usein, mutta toistaiseks on aina järki voittanu. Siks mä oon tässä edelleen yrittämässä auttaa muita, enkä maan mullissa, jossa ois kyllä tosi helppo olla!
Mutta luultavasti täällä pinnallakin on vielä jotain hommaa ( esim. mun piti laskettuna aikana tulla isoisäks 10.4. , eli eilen, muttei oo vielä mitään kuulunu ). Eikä toi oo ainut! Funtsaappa. Löytyy pilvin pimein asioita, jossa sua tarvitaan; kuten Veikko Lavi lauloi: Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen ihminen on tärkeä...
Ajattelepa asiaa vähän laajemmin. On porukkaa, jotka ovat täysin halvaantuneita, eivät pääse liikahtamaankaan, mutta mieli silti virkeä.
Ajattele esim. tätä ja vertaa ittees; sä pystyt liikkumaan, ja tekemään kaikkea, mitä sä haluat!
Unohda " säälittävä paska " ja ala taas elää, vaikka syömisen turvin, jos ei muuten. Maailma on pullollaan sika-lihavia ihmisiä, eikä se sittenkään kaadu.
Tsemppiä jatkoon, koetan seurailla kuulumisia!