24.03.2004 kello 12.20 Nana-Melanie , Salla.
Elokuussa 1993 kävelimme koko perhe kauniilla Kemijärven rantahietikolla. Karkeakarvaisena mäyräkoirana juoksentelin vapaana, koska ainahan olin ja olen vieläkin ihmisystävällinen , lapsirakas ja leikkisä.
Sitten se yhtäkkiä hävisi eikä tullut kutsusta takaisin. Eräässä pusikossa se temmelsi ja pyöri selällään oikein innoissaan. Päästyäni lähemmäksi lehahti nokkaani oikein Eedenin yrttitarhan tuoksu.
Koirana temmelsin selällään ikivanhan , asvaisen , osittain hiillostetun lahnanraadon päällä. Kala oikein kihisi isoja valkeita toukkia. Nappasin koiran kaulahihnaan talutusketjun ja sitten sitä mentiin.
Pudotin koiran elokuisen lämpimään järveen lähilaiturista uimasilleen viisikertaa. Sitten päästin koiran maihin. Yskien ja pärskien se ravisteli turkkiaan niin että toukat lentelivät kuin riisiryynit pussista.
Illalla vielä eukkoni antoi sille tehokäsittelyä dödöpurkeistaan ja parfyymeistään.
Sittenpä koira hyppäsikin pehmeimmälle untuvatyynylle iltaunilleen hyvin tehdyn päiväohjelman päätteeksi...
Elokuussa 1993 kävelimme koko perhe kauniilla Kemijärven rantahietikolla. Karkeakarvaisena mäyräkoirana juoksentelin vapaana, koska ainahan olin ja olen vieläkin ihmisystävällinen , lapsirakas ja leikkisä.
Sitten se yhtäkkiä hävisi eikä tullut kutsusta takaisin. Eräässä pusikossa se temmelsi ja pyöri selällään oikein innoissaan. Päästyäni lähemmäksi lehahti nokkaani oikein Eedenin yrttitarhan tuoksu.
Koirana temmelsin selällään ikivanhan , asvaisen , osittain hiillostetun lahnanraadon päällä. Kala oikein kihisi isoja valkeita toukkia. Nappasin koiran kaulahihnaan talutusketjun ja sitten sitä mentiin.
Pudotin koiran elokuisen lämpimään järveen lähilaiturista uimasilleen viisikertaa. Sitten päästin koiran maihin. Yskien ja pärskien se ravisteli turkkiaan niin että toukat lentelivät kuin riisiryynit pussista.
Illalla vielä eukkoni antoi sille tehokäsittelyä dödöpurkeistaan ja parfyymeistään.
Sittenpä koira hyppäsikin pehmeimmälle untuvatyynylle iltaunilleen hyvin tehdyn päiväohjelman päätteeksi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Karkeakarvaiseni Kootut töppäilyt VI - tositarinoita !
Kirjoittanut: Matti-Keränen 23.04.2005 klo 13.07
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 13:07
22.04.2005 kello 22.00 Matti Keränen , Salla.
TÄNÄÄN ON MINULLA SUUREN SURUN, MURHEEN , IKÄVÄN JA KAIPAUKSEN PÄIVÄ ...
Sillä alemmassa linkissä kuvattu urhoollinen , itsepäinen , älykäs ja persoonallinen toimija poistui tänään keskuudestamme tasan kello
18.00 paikallista aikaa Sallan kironkylässä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000005497325
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000007784434
RIP. Nana - Melanie !!!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&con ference=4500000000000126&posting=22000000005497325
Matti Keränen Salla
Matti-Keranen kirjoitti 14:15
25.04.2005 kello 14.15 Matti Keränen , Salla.
NANA - MELANIE alias Bronsowa Diabelka.
Tämä kaunis daami ja vannoutunut vanhapiika kuoli 22.04.2005 tasan kello 18.00 kunnioitettavassa 14 vuoden iässä elämästä ja maailmasta kylläkseen saaneena. Vain lastensaannin , seksin ja äitiyden ilot jäivät tältä terhakkaalta reppanalta kokematta ...
Nyt tämä hieno , urhoollinen , aktiivinen toimija ja taistelija on saanut paikan ikuiselle levolleen Sallan Märkäjärven kylän eräällä korkeimmalla paikalla. Lepopaikkaa ympäröi kolmelta suunnalta hieno , kaunis , kesäisen kukkaloiston kirjavoima , luonnoniittyä
muistuttava kukkaketo , josta poromiehet niittävät eloilleen lisärehuja joka syksy.
Neljännellä puolella elikkä pohjoissivustalla seisoo suojana tuuhean sakea lappilainen havumetsä. Tätä metsää kansoittaa kesäisin valtavasti laulava ja metelöivä lintujen paljous.
Hautajaispäivänä 24.04.2005 kunnioitti luonto hautaustilaisuutta mitä suurenmoisimmalla kauniilla , tyynellä , lämpimällä ja keväisellä poutasäällä. Pienet hömötiaiset , lapintiaiset , järripeipot ja muut sirittäjät antoivat hienoja konsertteja. Lempeä kevättuuli suhisi tuuheiden kuusien ja tanakoiden Lapin mäntyjen oksissa.
Koko luonto tuoksui mitä voimakkainta kevään ensi henkeä. Taivas kuulsi hohtavan vaalean sinisenä niin kuin vain voi pohjoisen kesän kuulaus ikinä loistaa.
Nana-Melanie sai nukkumapaikan elämänsä onnellisimpien tapahtumien näyttämöllä. Täällähän se 1995-vuoden syksyllä pääsi ajamaan takaa elämänsä ensimmäisiä poroja , oravia , myyriä ja jäniksiä. Koskaan sen ei tarvinnut kulkea metsillä , niityillä tai kylän kujasilla talutushihnassa. Sehän olikin aina niin sanottu Wolno Pies elikkä Vapaa Koira. Kohokohtana tällä toimijalla olikin villin suden kohtaaminen eräänä marraskuisena räntälunta tihkuvan iltapäivän hämärässä hetkessä.
Kun planeetta Mars oli loistokkaassa oppositiossaan syyskesällä 2003 , niin Nana-Melanie seurasi minua syyskuun alun leppeän lauhassa tähtikirkkaassa illassa ylös
tänne Petäjämaan niityille katselemaan tähtiä. Raahasin asunnoltani ylös mäkeen kookkaan tähtikiikarini , taskulamppuni ja tähtikartaston. Monta hienoa iltayötä vietimme siellä tähtiä kurkkaillen ja öistä , pimenevää Lapin syyskesän loistoa ihaillen.
Tunnin toisensa perään kiikaroin eteläisen tähtitaivaan loistokkaita näkymiä ja samalla Nana-Melanie nujusi pimeissä pusikoissa hiirien , myyrien ja metsäsopulien perässä. Ilta
olikin kerrassaan mitä unohtumattomin.
Vain kerran sen jälkeen koin Zakopanen heinäkuisessa tähtikirkkauden loistokkuudessa jotakin hiukan samaa. Yön pimeässä lauhuudessa kiikaroin taivasta ja koira kiikaroi pusikoissa omia kohteitaan. Sehän se olikin todellista yhteistyötä.
Nyt on koirani päässyt ikuiseen lepoonsa. Hautakummun pohjoista puolta reunustavat tuuheat kuuset , männyt , isot koivut ja haavat. Idän , etelän ja lounaan suuntaan siintävät keskisen Sallan suuret vaarat ja tunturit - Ruuhitunturi , Iso ja Pieni Pyhätunturi sekä Märkävaara ja lähistön mäet.
Aurinko paistaa päivät päästään tälle pienelle haudalle. Vain joulukuun kaamos tuo hämäryyden tauon auringon valoon , mutta sen korvaavat öisin loimuavat revontulet ja sydäntalven huikean kirkkaat kuutamoyöt. Ja seuraa ei tule puuttumaan.
Porot ronkkuvat , märehtivät , hölkkäävät ja ahmivat luppoa puista , jänikset viettävät kevättalvella tappeluturnajaisiaan Petäjämaan niityillä. Niityistä osa onkin paketissa ja osa poromiesten lisärehun tuotannossa. Uskomaton runsaus laululintuja saapuu joka toukokuussa. Laulurastaiden , järripeippojen , punakylkirastaiden , pajulintujen , peippojen ,
vihervarpusten ja pääskystenkin runsaus on valtavaa sekä laulunmekastus korvia huumaavaa kesä - heinäkuussa.
Syksyllä sitten metsä hiljeneekin vähitellen talviseen rauhaansa. Palokärjet , käpytikat , käpylinnut , tiaiset , kuukkelit , taviokuurnat ,
punatulkut , korpit , varikset ja harakat antavat oman koruttoman säestyksensä viilenevissä syyssäissä. Joskus kuuluu kolkkkoa riekon kätkätystä , pyiden vihellystä taikka metson näppäilyä - ihme kyllä jopa syksylläkin.
Sielläpä sitä onkin Nana-Melanien nyt hyvä nukkua aurinkoisessa , kuivassa , maisemaltaan komeassa ja luonnon puolesta ainutkertaisessa hautapaikassaan. Vain muutama kaunis luonnon kvartsiitti- ja kvartsikivi loistavat valkeana upean suuressa hautakummussa. Hautakumpu on sekin Suuren Luonon mestariteos - nimittäin jättimäisen suuri , vuosia sitten kuollut muurahaiskeko , jonka alimmat uumenet ovat nyt myöskin Nana-Melanien viimeisenä lepopaikkana. Siinä nyt nukkuu koirani yhdessä tuhansien ammoin sitten kuolleitten muurahaisvainajien kanssa...
Nana-Melanie in Memoriam.
Matti-Keranen kirjoitti 08:28
29.07.2005 kello 20.25 Matti Keränen , Salla .
ILOSTA VÄLITUNNIN VIETTOA ALA - ASTEELLA.
Kello alkaa lähetä 10.00 ajankohtaa hämäränä , lumisena ja rauhallisena talviaamuna. Mäyräkoiramme menee ulko-ovelle valmiusasemiin. Se alkaa raaputtaa ovea.
Ajan merkit ovat selvät. Kysäisenkin mennäänkö ulos ? Koira vastaa " --yy--ää " , siis selvää myöntämistä , että kyllä ulos.
Palttoota niskaan , hanskoja kouriin ja talvilippistä kaljulle. Koira syöksyy ilosta hihkuen perääni ja ryntää ylös jyrkkään vastamäkeen. Siellä on kello juuri soinut ulos 100 m:n päässä olevan ala-asteen pihalla.
Koiran tuntevat kaikki. Jo pienimmät 7 - 8 nassikat alkavat koiraa retuuttaa , nostella ja nujuta liukumäessä. Koira haukahtelee , vingahtelee ja hihkuu ilossaan. Aika kuluu kuin liitäen. Minun ei tarvitse kävellä jompottaa lähes kilometrin pityista tylsää , tuttua , yksitoikkoista ja koirallekin liian tuttua kusilenkkiä.
Ala-asteen kymmenet terhakat pikkuvintiöt järjestävät koiralleni liikuntaa , jyskettä , juoksua ja ilmaista show-ohjelmaa yllinkyllin.
Olen ehdottomasti koirani suosiossa järkkäämällä sille virikkeistä , vaihtelevaa ja jopa hauskaakin päiväohjelmaa. Ja koulupihan pojillakin on välillä muuta puuhaa kuin iskeä verta toistensa nenistä tai antaa toisilleen lumisia sakinhivutuksia.
Näin sitten tulevatkin koira ja isäntä tyytyväisinä taas tämänkin aamun ulkoilulenkiltä. Pieni murhe on sen ohella pienet koulun pihalle jääneet koiran ulostekasat. Koululaisita onkin vain hienoa hupia katsella koiran puuhasteluja näiden päivän merkkiaskareitten kanssa ...
29.07.2005 kello 20.25 Matti Keränen , Salla .
ILOSTA VÄLITUNNIN VIETTOA ALA - ASTEELLA.
Kello alkaa lähetä 10.00 ajankohtaa hämäränä , lumisena ja rauhallisena talviaamuna. Mäyräkoiramme menee ulko-ovelle valmiusasemiin. Se alkaa raaputtaa ovea.
Ajan merkit ovat selvät. Kysäisenkin mennäänkö ulos ? Koira vastaa " --yy--ää " , siis selvää myöntämistä , että kyllä ulos.
Palttoota niskaan , hanskoja kouriin ja talvilippistä kaljulle. Koira syöksyy ilosta hihkuen perääni ja ryntää ylös jyrkkään vastamäkeen. Siellä on kello juuri soinut ulos 100 m:n päässä olevan ala-asteen pihalla.
Koiran tuntevat kaikki. Jo pienimmät 7 - 8 nassikat alkavat koiraa retuuttaa , nostella ja nujuta liukumäessä. Koira haukahtelee , vingahtelee ja hihkuu ilossaan. Aika kuluu kuin liitäen. Minun ei tarvitse kävellä jompottaa lähes kilometrin pityista tylsää , tuttua , yksitoikkoista ja koirallekin liian tuttua kusilenkkiä.
Ala-asteen kymmenet terhakat pikkuvintiöt järjestävät koiralleni liikuntaa , jyskettä , juoksua ja ilmaista show-ohjelmaa yllinkyllin.
Olen ehdottomasti koirani suosiossa järkkäämällä sille virikkeistä , vaihtelevaa ja jopa hauskaakin päiväohjelmaa. Ja koulupihan pojillakin on vlillä muuta puuhaa kuin iskeä verta toistensa nenistä tai antaa lumisia sakinhivutuksia.
Näin sitten tulevatkin koira ja isäntä tyytyväisinä taas tämänkin aamun ulkoilulenkiltä. Pieni murhe on sen ohella pienet koulun pihalle jääneet koiran ulostekasat. Koululaisita onkin vain hienoa hupia katsella koiran puuhasteluja näiden päivän merkkiaskareitten kanssa ...