Rakkaus oli ja on edelleenkin

Mutta joskus on tehtävä rankkoja päätöksiä vaikka ei niin tahtoisikaan.
Elin miehen kanssa jolla oli diagnoosi "Adhd". Elämä oli joskus kauankin seesteistä ja hyvää ,mutta vauhti jaksoissa ja impulsseissa oli todella vaikea pysyä perässä vaikka kuinka yrittäisin! Joka päivä oli yllätyksellinen,kerrankin kun tulin töistä hän oli innostuksen vallassa ostanut veneen, eikä tästä ollut puhutta lainkaan ja muutenkin rahankäyttö oli laveaa ei mitään suunnitelmallista. Viimeisin tapaus sattui Perjantaina kun lähdimme ulos hieman juhlimaan ja kaikki oli vielä hyvin siinä vaiheessa. Menimme ravintolaan jossa oli myös ystäviämme. miesystäväni näki kaverinsa ja sanoi että käy juttelemassa että tulee heti takaisin. Ei tullut en nähnyt häntä sinä iltana oli lähtenyt kaverinsa matkaan. Lauantaina soitti ja pyyteli anteeksi ja oli katuvainen (varmasti aidosti?) Mutta minulle tuli mitta täyteen sain kuitenkin sanottua että hakee omaisuutensa pois koska tästä ei tule mitään vaikka kuinka yrittäisi.
Tavarat on nyt haettu ja olen yksin.
Asiat menevät kuin menevät ja ikävä on kova mutta ei vapaata vangita voi vaikka kuinka haluaisikin.