Kuolleen elvyttäminen

Se on vaan pakko luovuttaa pakon edessä, kun ihmeitä ei tule tapahtumaan?

Brändinä Saab on kuitenkin lähes 70 vuotta vanha. Näin pitkät elämäntaipaleet automerkkinä on harvinaisia. Ford ja Peugeot ovat tietenkin poikkeus.
Siis kysymykseni kuuluu, miksi ei joku taho ottaisi Saab-merkkiä valmistuslinjalle?
Merkki on kuitenkin enempi niittänyt mainetta maailman torilla kuin negatiivista palautetta.
Pitäisi vaan jokin oikeasti oikea taho ottaa merkki omakseen.
Miksi ei sitten vaikka Trollhättanissa Ruotsissa, Saabin syntysijoilla.
t. RMB54

Saab oli aikanaan tyylikäs, tehokas kallis auto. Luotettavuudesta ei ollut tietoakaan. Ei ainakaan näillä 1990luvun lopun Saabeissa. Sukulaisella oli sellainen Saab 9-5 2.0 ja lähes kaikki osat tuli uusittua moottoria ja vaihdelaatikkoa lukuunottamatta. Samaan aikaan meidän mk1 mondeo toimi lähes moitteettomasti. Saab on ehkä joskus 20vuoden päästä arvokas harrasteauto, mutta käyttöautoksi se ei ollut ikinä hyvä kun verrataan esim Fordiin, Toyotaan, Volvoon, Volkswagenin, Mersuun ja opeliin.

Kun Saabeja ei ole, niin missä autoissa loukkaantuneita nykyisin ei kannata enää elvyttää? Tojoissako?

Ehdottomasti henkiin ite ois nastaa omistaa 90. 96. 99..900
9000
99 ex siviiliauto

Juuri näin ja se 90-malli oli kaksiovinen.
Ylipäätään kaksiovisuus oli harvinaista siihen aikaan, mutta muistin juuri, että olihan Volvo 142/242!

Käytetyllä hyväkuntoisella ja huolletulla Saabilla ajelen. En kotterolla.

Jostakin syvältä ennakkoluuloista kumpuaa se uskomus, että vanha auto on kottero. Onhan se, ellei siitä ole pidetty huolta. Olen huoltanut paitsi moottorin myös alustan. Puslat, jouset ja iskunvaimennus on kunnossa. Sisältä auton nahkaverhous on lähes uuden veroinen. Ruostetta ei ole ja maali kiiltää kuin alkuperäinen. Moottoritilakin on todella siisti.

Saab-kärpänen puraisi jo autokoulussa yli 40-vuotta sitten. Tuli hankittua ensimmäiseksi autoksi Saab 99 L. Myöhemmin se päivittyi 900 GLi:ksi. Se oli uskomattoman kestävä auto. Ei vikoja. uutta pakoputkea meni ja jarrupaloja. Joskus iskarit uusittiin. Moottori oli vielä 17-vuotiaalla autolla hyvässä kunnnossa kun siitä luovuin.

Ostin uuden Saabin 9-3 Sport. Nälkä kasvoi syödessä ja päädyin vaihtamaan sen uudehkoon 9-5 Aeroon. Sillä tiellä ollaan yhä. Miksi vaihtaisin uuteen. Mitään olleellista varusteistakaan ei puutu. Kun on lähes uudesta asti omistanut, ei vikoja ole. Yksittäiset on korjattu alkuperäisosin.

Olen ajanut muillakin merkeillä. Kymmenillä eri vuokra-autoilla ja vaimon vuoden ikäisellä Toyotan hybrid-mallilla. Joo onhan se uusi. Ja nyt ajelen Santa Fe:llä. On vuokrattu työmatkan ajaksi. Onhan se vuoden vanha ja nelivetokin on. Kummasti pompottaa. Kaistavahti tempoo rattia. Jotain siitä puuttuu. Saab on aina Saab. Sitä ikävöin näin matkallakin. Olkoonkin, että se on vanha. Lähden Saabilllani mieluummin pitkälle matkalle kuin vaimon uudella Toyotalla, mikä sekään ei ole huono ajettava. Mutta jotain siitä puuttuu. Se luonne.

Saab on autonvalmistajana kadonnut. Mutta Saab-autot ovat yhä keskuudessamme ja voivat hyvin. Ei kannata huolestua, kyllä ne aikanaan katukuvasta katoavat. Vanhuus tulee vääjäämättä meille kaikille. Niin autoillekin.

Ja lopuksi tunnustus: olen omistanut yhden muunmerkkisen auton, kuin Saabin. Vieläkin kaduttaa, että sorruin muutamaksi vuodeksi toiseen merkkiin.
Ymmärrän teitä, jotka ette ymmärrä meitä Saabisteja. Olemme harmittomia autoilijoita, joilla on syntynyt kiintymys omistamaamme autoon. Se on eräänlaista rakkautta ensi silmäyksellä. Sillä tiellä jatketaan. En haikaile automerkin perään.
On tunnustettava tosiasat. Uusia ei saa. Siksi omasta on pidettävä vieläkin parempaa huolta.

pakko myöntää että diggaan saabin malleja 92.93.95-.96.99.900 ja kaipaan saabia takaisin setäni kun oli scan-auton johtotehtävissä

Eikös se joku NEVS alkanut valmistaa autoa Saab 9-3 mallin piirrustusten pohjalta.

Toivoa kovasti sopii ettei myöskään isompaa ja hienompaa 9-5 mallia unohdettaisi, sillä niin hieno auto se on.