Luulin jo päässeeni eroon ihastuksestani. Kuvittelin, että oon onnistunut unohtamaan typerät haaveiluni. Ja sitten pam, ikävä Nooraa iski kun salama kirkkaalta taivaalta, eikä se häivy. En halua olla ihastunut henkilöön, jota en voi / rohkene lähestyä, en halua elää unelmissa.
Mistä tää ikävä aina tulee?
Anonyymi
39334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Mikä sen ikävän sai palaamaan, tapasitteko uudelleen? Jos et saa vastakaikua tai muuten täysin mahdoton tilanne, ota etäisyyttä häneen. Pääset kyllä ajan kanssa ylitse tunteistasi kunhan ette tapaa ettekä ota muutakaan yhteyttä.
Sepäs se, kun ei oo koronan vuoksi juurikaan nähty. Ja siksi uskoin päässeeni yli, mutta jostain se taas pullahti.
Vasta kaikuun en osaa sanoa, koska en oo koskaan hänelle tästä puhunut. Työssä välillä jutellaan ja vaihdetaan katseitseita jne. Mutta ei nyt..
Joskus kuvittelen, että kemiaa on, mutta järki sanoo toisin.
Mikäs järjessä vastaan haraa?
Se että ei ole järkevää koittaa kepillä jäätä työkaverin kanssa, varsinkaan, kun hän on yli 10v nuorempi. Järki sen sanoo, sydän koittaa sanoa muuta.
Pohdi onko ihastumisellesi mitään aihetta, onko hän osoittanut ajattelevansa sinua ja vastaavansa tunteisiisi. Jos ette ole kovin läheisissä tekemisissä, voit pienistä asioista huomata oletko hänen mielessään, ajankohtaisesti esimerkiksi siitä toivottiko hän hyvää joulua.
Jos tuo auttaisi unohtamaan, niin tekisin niin. Haluan korostaa, etten mitenkään "roiku" hänen elämässä. Voidaan olla pitkään pitämättä mitään yhteyttä, mutta kun työssä tai harrastukseen liittyen nähdään, tuntuu, että se vetovoima vaan ilmestyy. Olisi niin paljon helpompaa jos ihastus häviäisi, koska en arvaa aloitetta tehdä. En siis juurikaan mieti, onko hän ihastunut, vaan koitan vakuuttaa itselleni, että sillä ei ole väliä, hän on liian nuori ja työtä ja ihmissuhteita ei sotketa. Mutta kun tunteita ei näköjään voi sammuttaa.
Niin, eipä niitä tuosta vain sammuteta. Itellä ei ole auttanut kuin nollatoleranssi näkemisen suhteen. Jos on esim työkamuunsa ihastunut, niin tuopa ei sitten oikein toimikaan, kun ei niitä työpaikkoja niin vain vaiheta, ainakaan tietyillä aloilla.
Tuttua itsellenikin. Ihastuin varattuun bi naiseen, todella typerää toimintaa joo... Vaikea mennä eteenpäin ja tavata uusia ihmisiä kun tosiaan korona-aika.
Harmi kun ei voi valita keneen ihastuu. Säästyisi monelta sydänsurulta 😢
Täällä myös yksi joka ihastui varattuun bi-naiseen. Oli täysi yllätys itsellenikin, ensimmäinen kerta kun kiinnostuin varatusta ja myös ensimmäinen kerta kun kiinnostuin sen tyyppisestä bi-naisesta (joka pitää enemmän miehistä). Olen nyt jälkeenpäin analysoinut asiaa paljon ja miettinyt miksi se tapahtui. Tähän kirjoitettunakin asia näyttää joltain itselleni täysin vieraalta.
Minä en edes tiedä hänen suuntautumistaan. Itse olen bi, mutta en vielä ole ollut suhteessa naisen kanssa. Vapaa olen, joten hyvin voisin suhteeseen ryhtyä, se ei siis ole esteenä
Kuulostaa omiin korviin jollain tapaa ahtaalta. Etkö voi vain ajatella että satuit ihastumaan johonkin ihanaan naiseen?
Erikoinen vastaus, en ymmärrä mitä sillä haet. Tässä tapauksessa mainitut asiat olivat tapahtumien kulun kannalta olennaisia tosiasioita, joten miksei niitä saisi ajatella. Enkä näköjään ole ainoa, jolle tällaista on sattunut.
Te jotka olette ihastuneet näihin varattuihin, kertokaa mikä siihen johti.
Omalla kohdallani ainakin yksi tärkeä syy oli, että en osannut varoa ihastumista koska ei tullut mieleenkään, että voisin ihastua varattuun. Tapasin häntä usein pitkän ajan kuluessa muissa merkeissä ja ihastuminen kehittyi vähitellen salakavalasti. Missään naisten tapahtumissa tai vastaavissa tuskin olisimme koskaan edes tavanneet, hän ei luultavasti sellaisissa käy tai jos kävisikin, emme olisi koskaan päätyneet tutustumaan.
Ihastuminen tapahtui vahingossa tietysti. Vietimme aikaa yhdessä ja keskustelut syvenivät. Tajusin aika nopeasti kuinka kaunis hän on ulkoisestikin enkä ole harmaa hiirulainen itsekään. No asiat eivät olleet sitten minun hallinnassani...
Hyvä että olemme saaneet etäisyyttä hänen kanssaan. Ajattelin aloittaa uv:n puhtaalta pöydältä. 👍😁
"Missään naisten tapahtumissa tai vastaavissa tuskin olisimme koskaan edes tavanneet, hän ei luultavasti sellaisissa käy tai jos kävisikin, emme olisi koskaan päätyneet tutustumaan"
Mitä tällä tarkoitat? Et halua tutustua bi naisiin?
Täällä yhdistetään aina bi naiset = varattu. Huomatkaa että on vapaitakin bi naisia, jotka odottaa löytävänsä sen yhden oikean..
Miten niin aina? Yllämainituissa tapauksissa sattui vain olemaan kyse varatuista.
Lesbot selittää täällä aina samaa.. bi naiset hakee seksisuhteita varattuina, vaikka tosiasiassa nämä on pieni prosentti ja valtaosa hakee normaalia suhdetta.
Niinpä. Olen bi ja ihan vapaa. Etsin minulle oikeaa ihmistä, ihan vaan yhtä, naista tai miestä. En missään tapauksessa molempia enkä ole mikään pettäjä koskaan.
Mutta tympii hän se, kun ajatellaan, että ni hakee vaihtelua tai seikkailua tai kokeilee. Mä etsin rakkautta.
Mistä ihmeestä noin päättelit, olen itsekin bi ja tunnen monia muitakin bi-naisia. Tarkoitin että en liiku sellaisissa piireissä ja tapahtumissa, joissa varatut bi-naiset etsivät seksisuhteita ja jos ja kun jossain sellaista tulee vastaan, niin kierrän yleensä ne ihmiset kaukaa koska meillä ei ole mitään yhteistä.
Mitkä ihmeen lesbot täällä nytkin selittää, itse ainakin olen bi enkä ole koskaan sanonut bi-naisten etsivän pelkkiä seksisuhteita yleisesti. Olen erittäin tietoinen, että suurin osa bi-naisista haluaa vain yhden suhteen niin kuin itsekin haluan. Kuitenkin on olemassa myös sellaisia bi-naisia, jotka haluavat naisten kanssa pelkkää seksiä ja ovat samaan aikaan yhdessä miehen kanssa.
Eihän täällä saa mitään selvää kuka mitäkin tarkoittaa ja mikä on, pitäisi olla selvät nimimerkit kaikilla. No eipä ole itsellänikään..
Teillä kaikilla on käynyt huono tuuri, pashka fiilishän siitä jää. Jättäkää ne taakse, ylihuomenna uusi vuosi ja uudet kujeet!
Samantapainen on off ihastus kuin ap:lla. Väsyttää ja tympii koko juttu, ei ole jäänyt mitään käteen, tyhjänpäiväistä ajan kulutusta. Nyt uuden vuoden tavoitteena rakastua, aloittaa parisuhde, yhteiset suunnitelmat jne.
Näin juuri, päämäärättömiin ihastuksiin ei kannata tuhlata aikaansa. Juteltiin tästä rakkausaiheesta joulun aikaan ystävän kanssa. Todettiin että rakastumisen merkkejä on, että toinen haluaa tehdä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia, haluaa tavata sun lähipiirin, sukulaiset ja ystävät, puhuu teistä me-muodossa kaikille ja haluaa heti tutustua syvällisesti, kyselee paljon sun asioita ja ottaa osaa niihin. Yksi rakastumisen merkki on myös hyväntuulinen tasainen käytös, rakastuneena erittyy oksitosiini-hormonia joka saa aikaan ettei rakastunut ailahtele tai ole kiukkuinen.
Samaa mieltä, aika nopeasti tulee yhteiset suunnitelmat keskusteluun jos ollaan vakavissaan ja toi toisen elämään osallistuminen. Kaikki epämääräisyys ja satunnaishengailu ennustaa ettei jutusta kehkeydy yhtikäs mitään. On nähty kaikenlaista hiihtäjää joilta ei saa selvää vastausta mihinkään, eikä juttu etene ja syvene. Nopeasti sen näkee.
Hyvä lista! Elämänkokemuksen perusteella väitän, että jos ei puolen vuoden sisällä ensi ihastumisesta olla päästy tuohon rakastumisvaiheeseen niin mitään ei tule tapahtumaankaan ikinä..
Täysin samaa mieltä tästä rakastumisen merkkien listasta.
Puoli vuotta on kyllä aika hyvä takaraja. Ihastuminen muuttuu muutamassa kuukaudessa rakkaudeksi, jos vain tavataan tarpeeksi usein. Ellei muutu niin pintapuoliseksi jääkin ja kannattaa lopettaa koko tapailu.
Sitäpä tässä tuskailin kin, että kun yrityksestä huolimatta, se ihastuksen ja ikävän tunne aina jostain ilmaantuu. En minä tästä nauti, enkä sitä ruoki, se vaan on ja tulee.
Keskity ajattelemaan tilanteen ja tunteidesi kohteen huonoja puolia, jos et muuten pääse tunteistasi eroon.
Jos ei ihastuminen syvene rakastumiseksi tutustumisen jälkeen, se lopahtaa kokonaan. Ei ole olemassakaan mitään staattista ihastumisen tilaa, se on aina välivaihe.
Enpä tiedä tuota, joitain ihmisiä kohtaan sitä tuntee ihastumista kauan ja aina uudelleen..
Asia on juuri näin, suhde jämähtää hengailun puolelle jos ei tavata heti alussa useamman kerran viikossa ja tutustuta kunnolla. Jos jämähdys jatkuu vuodenkin, se jatkuu toisenkin vuoden jne. Suhdetta pitää viedä aktiivisesti eteenpäin heti ihastumisvaiheessa ja sitoutua toisiinsa.
Pintapuolisuudesta ei ihmissuhteissa pääse millään muulla eteenpäin kuin viettämällä runsaasti aikaa yhdessä, mielellään vielä yhteen menoon ilman pitkiä katkoksia. Olisi hyvä nähdä ellei ihan päivittäin niin vähintään joka toinen päivä. Tapaamisissa on puhuttava paljon, että päästään lähentymään. Hataraksi jää muuten, vaikka tapailtaisiin vuosia.
Jaa miksei noinkin voisi tapahtua, me ihmiset olemme erilaisia. Itse en ole moista kokenut varhaisteini-iän jälkeen, aikuisena kaipaan muutakin.
Jotenkin tästä kommentista saa kuvan että pidät itseäsi aikuisena ja tuota toista naiivina teininä. Että aikuiset ei tee noin koska sinä et koe niin. Vaikka et tietystikään tarkoittanut niin, mutta..