Rohkenen siis osoittaa tämän sinulle, koska nimesi on niin yleinen. Olen aikuinen, pitkiä parisuhteita yht. 21-22v takana onnellisia ja ei niin onnellisia, Ja on lyhyitäkin 1-2v. Olen ollut eron käsittelyyn kuluvaa aikaa lukuunottamatta parisuhteessa. En siis ole ensikertalainen enkä ole elänyt haavemaailmassa koskaan. Päinvastoin.
En etsinyt mitään, otin askeleen taaksepäin heti jos viaton flirtti meinaa karata. Sitten yksi syksyinen ilta otit askeleen lähemmäs ja katsoit suoraan syvälle silmiin. Sen jälkeen olin henkisellä tasolla sinun, riippumatta siitä tahdoitko minun olevan sinun vai ei. Se ei ollut vain se katse vaan ne kaikki keskustelut, älykkyytesi, oikea tuoksu, pienien vahinkokosketuksen miellyttävät järistykset kropassa. Sait minut onnelliseksi lyhyillä keskusteluilla. Olen jumissa sinussa, eikä se irtoa millään. Suoraan sanoen, en ole koskaan jäänyt kenenkään näin kiinni. Olen aina ollut vahva ja korostetun itsenäinen. Sinun kanssasi olen kuitenkin joutunut kohtaamaan tarvitsevan ja heikon puolen itsestäni. Järisytät perustuksiani kuitenkaan rikkomatta mitään.
Jos olisit minut halunnut, olisi se jo tapahtunut. Ymmärrän sovinnaisuuden paineet, vaikka itse niistä välitäkkään. Luulen ymmärtäväni mitä käyt läpi (sen perusteella mitä olet itse kertonut), eikä se liity minuun mitenkään. Ymmärrän siis, enkä edes halua mitään sellaista mitä et itse ilolla halua antaa. Kaikista vähiten haluan ottaa riskiä, että tunnet itsesi ahdistelluksi tai vaikeaksi.
Suoraan sanoen en tiedä mitä kanssasi teen? Tunteet ei häviä, vaikkei niitä ole ruokittu pitkään aikaan. Tunteeni pitää minut varattuna, vaikken ole millään tavalla varattu. Mielelläni sinua ajattelen ja haihattelen, enkä koe syyllisyyttä tunteistani. Rankkaa se kuitenkin välillä on. Järki sanoo, että on toivotonta odottaa jotain mitä ei tule saamaan... Järjetöntä. Jos tietäisin odottavani todellisuutta, odottaisin helposti 5 vuotta. Todellisuudesta ei kuitenkaan ole ollut mitään viitettä irl muuta kuin se kun myönsit jotain tunteita/tuntemuksia ainakin joskus olleen.
Sano minulle mitä minä teen itseni kanssa? Miten pääsen eteenpäin? Aikaisemmin se on ollut suhteellisen helppoa. Sinä olet liian tiukasti minussa eikä se ole minun järkeni ja mieleni ohjattavissa. Anteeksi. 😞
En etsinyt mitään, otin askeleen taaksepäin heti jos viaton flirtti meinaa karata. Sitten yksi syksyinen ilta otit askeleen lähemmäs ja katsoit suoraan syvälle silmiin. Sen jälkeen olin henkisellä tasolla sinun, riippumatta siitä tahdoitko minun olevan sinun vai ei. Se ei ollut vain se katse vaan ne kaikki keskustelut, älykkyytesi, oikea tuoksu, pienien vahinkokosketuksen miellyttävät järistykset kropassa. Sait minut onnelliseksi lyhyillä keskusteluilla. Olen jumissa sinussa, eikä se irtoa millään. Suoraan sanoen, en ole koskaan jäänyt kenenkään näin kiinni. Olen aina ollut vahva ja korostetun itsenäinen. Sinun kanssasi olen kuitenkin joutunut kohtaamaan tarvitsevan ja heikon puolen itsestäni. Järisytät perustuksiani kuitenkaan rikkomatta mitään.
Jos olisit minut halunnut, olisi se jo tapahtunut. Ymmärrän sovinnaisuuden paineet, vaikka itse niistä välitäkkään. Luulen ymmärtäväni mitä käyt läpi (sen perusteella mitä olet itse kertonut), eikä se liity minuun mitenkään. Ymmärrän siis, enkä edes halua mitään sellaista mitä et itse ilolla halua antaa. Kaikista vähiten haluan ottaa riskiä, että tunnet itsesi ahdistelluksi tai vaikeaksi.
Suoraan sanoen en tiedä mitä kanssasi teen? Tunteet ei häviä, vaikkei niitä ole ruokittu pitkään aikaan. Tunteeni pitää minut varattuna, vaikken ole millään tavalla varattu. Mielelläni sinua ajattelen ja haihattelen, enkä koe syyllisyyttä tunteistani. Rankkaa se kuitenkin välillä on. Järki sanoo, että on toivotonta odottaa jotain mitä ei tule saamaan... Järjetöntä. Jos tietäisin odottavani todellisuutta, odottaisin helposti 5 vuotta. Todellisuudesta ei kuitenkaan ole ollut mitään viitettä irl muuta kuin se kun myönsit jotain tunteita/tuntemuksia ainakin joskus olleen.
Sano minulle mitä minä teen itseni kanssa? Miten pääsen eteenpäin? Aikaisemmin se on ollut suhteellisen helppoa. Sinä olet liian tiukasti minussa eikä se ole minun järkeni ja mieleni ohjattavissa. Anteeksi. 😞
Vastaukset 1
Vanhimmat
P.s. Järjettömästä vuodatuksesta huolimatta olen kuitenkin jalat maassa enkä ole rikkonut itseäni tällä. Silti en kyllä taida olla omien rakkaudellisien tunteiden herra, vaan se vie minua kuin pässiä narussa. Ensimmäistä kertaa.